Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Koistinen
JäsenNäinhän siinä taas kävi. Kun on niin vaikea perustella näkemyksiään, aletaan sättiä. ”Sä et tajuu… mitä hyötyy… juntti… mutsis on.” Minusta kolumni oli oiva näkemys, yksi kokemus koetusta musiikinopetuksesta koulussa. Näitä kuuluu sieltä täältä. Epäilemättä tyytyväisiäkin on. Se hyöty tulee siitä, että jossain näitä asioita oikeasti miettivässä päässä kannettaisiin huolta siitä, miten koulujen musiikinopetus pitäisi järjestellä. Olkoon poppenpol siitä pitäville ihan sallittua ja kohottavaa, mutta ymmärsin kolumnin pointin osoittavan niihin, joille jokin muu musiikki on kohottavaa. Jos oksentelukeskustelun sekaan sallittaisi pari yritystä selkeisiin ajatuksiin, tarjoaisin ylimalkaan opettamisen ja oppimisen mekanismien ymmärtämistä myös musiikin opetuksessa. Kolumnistin kokemuksert ovat huonoja; jotain siitä voisi ottaa onkeensa musiikin opettaja.
Poppisväki kokee vertailun aina mahdottomaksi. Kuika niin? Kääntääkseni Pedrosonicin näkemystä, kysynkin: eikö suppilovahveroa ja kärpässientä ruokasienenä voi vertailla keskenään. Toinen on varsin hyvä, toinen vähintäänkin kitkerä.
Rytmimusiikin soittaminen voi olla ihan nastaa chopinistillekin. Toisin päin kokemus voi olla hyvin turhauttava, jopa ahdistava ja aiheuttaa pyrskähteleviä reaktioita.JäsenKentän eli koluluaisten ja toisaalta musiikin opettajien näkeymykset eroavat kovasti toisistaan. SibAnkin MuKa-väki touhuaa kovasti siitä, miten erinomaista koulujen musiikiopetus on, varjelkaa sitä; eipä kun lisättään sitä. Monet koululaiset, etenkin musiikkiin ihan tosissaan suhtautuvat nuoret sen sijaan, ovat kovin kriittisiä koulun musiikin tunteja kohtaan, Jaanin tapaan. Hyvä juttu, siis tää kolumni on hyvä, autenttinen näkökulma.
14.10.2011, 17:30 vastauksena käyttäjälle: Sibelius-Akatemia uuden Musiikkitalon myötä suomalaisen taidemusiikin pelastajaksi? #18769JäsenOllaanpas nyt tarkkana. En syytä ketää hörhöiksi vaan asiaan mitenkään liittymättömän kirjoittelun hörhöilyksi. Tätä keskustelua helpottaisi paitsi selkeä kirjoittaminen, lukeminen ja ymmärtäminen.
14.10.2011, 14:28 vastauksena käyttäjälle: Sibelius-Akatemia uuden Musiikkitalon myötä suomalaisen taidemusiikin pelastajaksi? #18765JäsenOlen jo vähän odotellutkin näille sivuille joitain keskustelua määritteleviä normeja. Tervehdin niitä ilolla. Etteivät kaikki avaukset johda johonkin kummalliseen egotrippailuun ja hörhöilyyn. Tämäkin avaus Sibelius-Akatemiasta ja Musiikkitalosta on oiva osoitus harhautumisesta vain parin kirjoittajan minä-maailman hämäriin syövereihin. Eipä juuri kohota, edes innosta. Toivotan terävyyttä Amfionin väen hörhöleikkurille.
JäsenNooh… asiantuntemuksesi suhteestani kritiikkiin on ihan samaa luokkaa kun asiatuntemuksesi musiikkiin; sinulla ei ole niistä edes vähäisintä aavistusta. Tästä huolimatta sylkäiset johtopäätöksiä. Mitä oppilaitoksiin tulee, ihan vastaavia heittoja. Tuo vain on täysin hedelmätöntä. Kävelepä joskus vaikka Sibelius-Akatemian ohi ja aloita siitä. Mutta onnistuit saamaan minut lankaan, siinä, että kommunikoit edes hetken jonkun kanssa, joka ei vielä sinua tunnistanut. Taitaakin tämä päättyä tähän.
JäsenLinkkasin ensimmäiseen kohteeseesi ja yritin todella ymmärtää mitä tarkoitat. Vaan kun en. Älä ihmettele, miksi siihen en osaa reqagoida. Missä on pointti? Kirjoittiko kriitikko väärän mielipiteen, väärää informaatiota, liikaa, liian vähän, asiantuntemattomasti vaiko vain ristiin omien näkemystesi kanssa. Jos aloitat: ”roskaa” tai ”museomusiikkia”, et saa jatkoa. Mene ihmeessä sinne, missä käydään sinulle sopivaa dialogia. Et vaikuta lainkaan viisaalta, olemalla kryptinen tai lakoninen.
Tuo ”museomusiikki” oli kai ihan hauska joskus taannoin. Se imettiin kuitenkin yhtä nopeasti tyhjiin kuin mitä maailma muuttui, Neuvostoliitto kaatui ja Adornon rekryytit alkoivat selitellä mestarinsa Sibelius-lausuntoja. Olin läsnä, kun muuan filosofi arveli, että Adornoa oli johdettu harhaan. No voivoi…
Perustelemisesta tämän verran: oletko valmis lukemaan niitä ja yrittämään ymmärtää näkökulmia vai vain viittaamaan huonoon opetukseen Helsingin yliopistossa ja Sibelius-Akatemiassa, musiikin filosofian surkeaan tasoon ja museomusiikkiin. Tällainen ei kanna hedelmää, jos edes haluat muuta kuin vain häiritä.JäsenMinä arvelin aikani, että Lauri on vain asioista, musiikista, mitään ymmärtämätön häirikkö, joka ei haluakaan oppia siitä mitään ymmärtämään. Näkemystäni tästä ei käännä kurssit Viitasaarella, sillä tarjoillut ajatukset ovat niin ajattelun vastaisia. Nyt hän alkaa paljastua myös yhä enemmän kaikista hyvistä tavoista, yhteisön etiketistä piittaamattomaksi kiukuttelijaksi, joka ottaa yhteyttä johtajaan: ”tämä ei jää tähän”. Tervehtisin ilolla, jos Lauri todella poistuisi näiltä palstoilta, tai oppisi kommunikoimaan.
Matikanlaitoksella hypähteli taannoin (kauan sitten) kaveri, joka vaatii todistelua yhteenlaskun lainalaisuuksista. Kun ei oikein viitsitty parin perusteen selittämisen jälkeen enää vääntää ihan tuubaa, kaveri alkoi levittää huhua, että laitoksella ei ymmärretä edes aritmetiikan alkeita. Tällainen tuli mieleen.
Sitä paitsi: tuo Laurin lainailema museomusiikin käsite menetti infoarvonsa jo 1980-luvulla, kun se lanseerattiin. Sillä ei ole mitään sisältöä, ei mitään arvoa informaationa, enää.
Laurin käytös on vähän säälittävää siksikin, että Suomesta puuttuu foorumi, jossa voisi keskustella klassisesta musiikista keskustellen; ei viskellen, syljeskellen ja liaten. Rikkominen on niin kovin helppoa. Tämänhän häiriköt tietävätkin. Sääli.JäsenJos olisin ollut Pavlovin koira, olisi ollut mukava tuskin heilauttaa häntää kun kaveri kilisteli kellojaan. Tämä pujahti mieleeni kun aamun Hesarin yleisöpalstan otsikko kirkui pettymystä M-talon akustiikkaan. Ei ollut kuulija kuullut laulajia… Tämä huuto voi kieliä vaikka mistä mutta onhan se nyt huudettu…. mikä tosin oli odotettavissa, se kuuluuu asiaan (Haavikko).
JäsenElvibreuseni. Kaunis on ajatuksesi, mutta minulla olisi sellainen toive, melko uutena Amfionin kävijänä, että täällä voisi keskustella musiikista, Siis keskustella, eikä hoitaa jotain häiriötä, joka purkautuu minulle perin hämärinä virkkeinä. Tällaiselle hoivaamiselle on omat fooruminsa. Amfion voisi palata k-e-s-k-u-s-t-e-l-e-m-a-a-n! Vaihtamaan näkemyksiä ja punnitsemaan niitä. Se vaatii ihan toisenlaista kulttuuria kuin mihin LGrohnin sinne-tänne verkkoon viskelemät roiskasut houkuttelevat. Pahoittelen.
JäsenNoh… tekisi nyt mieleni kysäistä, mikä on oleellista. Olisiko se kuitenkaan ihan vain sitä, että joku musiikki soi siellä hyvin? Eikö konsertti kuitenkin ole kävijälleen iso joukko kokemuksia, jonka ikään kuin summaklusteri ohjaa tulevia toimia. Tyly jonottaminen, tuuppiminen, ryöstetyksi tulemisen tunne puffetissa ja ryysäily voivat helposti kasvattaa negapistepylvästä jopa korkeammaksi kuin mitä akustiikka ja muu prameus kasvattavat posiitivista saraketta. Arvelen… ja saattaa jopa kirvoittaa ”emmä taida mennä”-tuhahduksen useammin kuin on toivottavaa. En tarkoita että M-talossa olisi tällaisen uhka, mutta vallan poissa eivät tällaiset varjot ole.
JäsenTulkitsin nuo merkit jotenkin olevan suomenkieleen liittyvää grafiikkaa ja syntaksia, mutta mitään mieltä en virkkeistä löytänyt. Olisiko fetissigeneraattori mennyt siinä määrin epäkuntoon että jätös on yksinomaa suttuinen? Voisiko sen generaattorin perään laittaa jonkun kontrollin tarkistamaan, että syntaksin lisäksi sisältö avautuisi suoltajan lisäksi myös jollekin lukijalle?
JäsenOlen vähän samoilla linjoilla Kaptahin kanssa:LGrohn on ihan pihalla sekä musiikista että tavasta keskustella siitä. Näillä palstoilla olisi mukava vaikka vääntääkin, mutta vähän terävämmin ja miksei laajemminkin argumentoiden kuin LGrohnin syljeskely. Ei sillä pysty (musiikillisen) sivistyksen puutetta peittämään, että heittelee joiltain lainattuja heittokeppejä sinne ja tänne. Mitäpä, Lauri, jos veisit kokemuksesi ja Viitasaaren kurssitutkintosi jonnekin, missä voisit todeta, millaista roskaa kuvataiteilijat suoltavat, teatteriväestä puhumattakaan. Tai sitten opettelet vähän, sen museomusiikinkin peruskäsitteitä, uudesta musiikista puhumattakaan, ja opit lukemastasi, edes vähän.
JäsenHöh! Et siis tarkoittanutkaan mitä Saariaho ja Lindberg ovat saavuttaneet viime tai sitä edellisellä vuosisadalla; tai mitä tulevat saavuttamaan tulevalla vuosisadalla. Pidin kysymystäsi niin hölmönä, ikään kuin painovirheiden eksponentiaalisesti kasvavana, väsymyksestä johtuvana ketjuna, että pidin kohteliaana olla siihen vastaamatta.
JäsenOlet edelleen sen harhan vallassa, että tuo ”todennäköisesti historiaan jäävä” voitaisiin määritellä joillain käsitteillä; systeemi, muotoratkaisu, metatätä- tai metasitämorfoosi, jne. Historian- ja mediakirjoitus ovat luoneet sinulle ansan, jossa kiukkuisena pyristelet. Ainoa mahdollinen lähtökohta etevyydelle ja historiaan joutumiselle on perin hämärä ja vaikeasti tartuttava käsite: ihmiset pitävät näistä teoksista, ihmiset pitävät niitä mainioina. Ei ole olemassa sellaista ylimaallista akateemis-tieteellis-kogniitivista tuomaristoa, joka määrittelee musiikin ominaisuuksia ja pisteyttää niitä merkittävyyden ja omaperäisyyden mukaan. Ikävä velvollisuuteni on kertoa sinulle, että Joulupukki on taruolento.
Musiikin historian läpi kulkevan polun varrella on näkyvimmin esillä se musiikki joka näkyvimmillä on. Tämä kehälause on välttämätön siksi, ettei sitä koneistoa, vastoin monia vätteitä, tunneta kovin hyvin. Jotain siitä kai voidaan sanoa, mutta ei jäännöksettömästi. Miksi Franz Schubert on enemmän esillä kuin Franz Schubert, tai Beethoven enemmän esillä kuin Friedrich Schneider; tuskin edes kymmenen näytteen perusteella erottaisit, kumpi on kumpi. Mutta Beethoven on ylivertainen nero, Schneiderista et ole milloinkaan kuullut. Tästä voi parhaimmillaan arvella jotain mutta kovin vähän. Siitä emme kerta kaikkiaan voi pyristellä irti, että ihmiset tekevät ihmisille musiikkia ja ihmiset määrittelevät nyt-hetken ja kaanonin. Määritelmiä etevyydelle ja pitämiselle on syytä yrittää tuikivimmalla luoda ja asetella, mutta ne eivät voi alkaa ohjailla. Pidän monia teoksia mainioina, joista en löydä hitustakaan omaperäisyyttä tai uutta. Taitoa kyllä. Se on välttämätöntä, jotta musiikki voitelisi sielua ja sävelet saadaan asetelluksi kauniisti. Lähin esimerkkini olkoon Joannis Tinctoris, vähän kauempaa Steve Reich. Mainioita.
Ja vielä: en usko monenkaan säveltäjän vähääkään lotkauttavan korvaansa asemalleen historiassa. Media tarvitsee tämän ajatuksen, voidakseen kuvitella jotenkin osallistuvansa tähän prosessiin. Palatakseni ihka alakuperäiseen asetteluun, arvelen säveltäjän säveltävän siksi, että sävellytyttää sävellytyttää. Tuskinpa se sen kummempaa on. Kokkia kokituttaa, leipuria leivotuttaa. Tuntuu hyvältä tehdä sitä, mihin on syyhy. Ainakaan Urkissa säveltäjät eivät tämän kummoisemmasta juttele, edes myöhemmin illalla.2.10.2011, 6:28 vastauksena käyttäjälle: Arvio: Musiikkitalo edestä – Velhotytöt häikäisivät, Mahler jytisi #18980JäsenMitä ihmettä Elvibreuseni? Luonnollisesti sinulla on täysi oikeus kokemukseesi, mutta tohdin vähän aprikoida. Onko tällä oliolla todella myös sellainen ominaisuus, että joidenkin vektoreiden kohdatessa, sointi myös puuroutuu? Ei Finlandia-talo mikään surkimus ole; sisäpolitiikka vaati sen parjaamista, että saatiin uusi talo. Samasta syystä M-talon akustiikka on yksinomaa loistava. Sävyeron koen kyllä taittuvan kovastikin M-talon eduksi, mutta viihdyn hyvin myös F-talossa. Ottakaamme ja antakaamme aikaa tutustua myös M-talon akustiikkaolion moniin ulottuvuuksiin. Ja vielä; taitaa tuo akustiikka kuitenkin olla vain yksi särmä musiikin kuuntelua. Toisille se saattaa merkitä paljon, toisille ehkä ei.
-
JulkaisijaArtikkelit