Jarkko Hartikainen

Käsittääkseni ensimmäiseen kysymykseeni tuli osittainen vastaus, kiitos.

Mielestäni kommentoijan kannattaisi kuitenkin perehtyä vieläkin paremmin myös siihen, mitä ”menneen maineen” aikana tehtiin, eikä vain olla mukana menneen hypettämisen lieassa. Siis siinä, että ennen oli aina paremmin. ’Paremmin’ on arvio, ’mitä’ viittaa sisältöön. (Lisää parjattua tapahtumien kirjausta, informatiivisen arvonsa takia: alkuaikoinakin tehtiin merkittäviä Suomen ensiesityksiä ja ”avattiin ovet Eurooppaan”. Aika kuluu, pysyvätkö ovet pitämättä auki? Myös silloisten konserttien kritiikkejä on hauska lukea. Nykytiedoilla kirjoitettaisiin toisin.)

Jos taas oman ”kommenttikappaleeni” luovuus oli Viitasaarella kommentoijan mielestä kadoksissa, niin kyse saattaa olla siitä, etten osallistunut koko projektiin. Muiden tekemisistä en voi ottaa vastuuta.

Mutta kiitän kommentoijaa vaivannäöstään kirjoittajana. Kritiikki, ollessaan rakentavaa ja sivistynyttä, kun on asia, jota ei meillä tunnu saavan ainakaan liikaa.

Sen sijaan vastakohdaksi voitaisiin hypoteettisesti ajatella kommentointi, jossa otetaan helppo maali – kuten vaikkapa joukko nuoria säveltäjiä, joista kukaan ei vielä oikein ole muodostanut mielipidettään. Tai vaikkapa humanistinen tutkimus, jota tarkastellaan (kategorisesti väärin) teknillistieteellisestä maailmankuvasta käsin.Tai mikä tahansa ennalta tuntematon. Tällaisen nettikirjoittelun läpinäkyvät tarkoitusperät ovat tylsän populistisia: (1) potentiaalisten kilpailijoiden mollaaminen, (2) narsistinen itsekorostus, tärkeily, (3) kategorinen uuden vastustus, ja turvallinen tukeutuminen hyväksyttäviin, suosittuihin auktoriteetteihin. Ja niin edelleen.

Mutta tylsyys ja yksipuolisuus sikseen, sillä tähän työjakoon ainakaan minulla ei ole mitään valittamasta. Me tehdään, tuodaan ja viedään, lgrohn vikisee.