Amfion pro musica classica

elvibreu

Kirjoitetut vastaukset

Esillä 15 viestiä, 91 - 105 (kaikkiaan 125)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • vastauksena käyttäjälle: Cembalistin linnut soivat vilpittömyydelle #18931
    elvibreu
    Osallistuja
    vastauksena käyttäjälle: Hengitystä #18973
    elvibreu
    Osallistuja

    http://erato.uvt.nl/files/imglnks/usimg/c/c4/IMSLP68292-PMLP14018-Liszt_-_S178_Sonata_in_B_minor__MS_.pdf

    trr rap-pa-pa-pa paa-da-ba dab-pap paaaaaaaaaaaaaaaa (fermaatti) trr
    Terveisin Franz, palaan asiaan

    p.s. Koputtelin kotimuseosi ovelle, ei ketään, ei-ketään. Kurkistin kapean kopeasta ikkunasta sisään, ei valon häivääkään, synkkääkin synkempi yöö.

    Vanhat mestarit – äkkiseltään olin tunnistavani Felixin, Frederikin, Robertin ja öh, taisi siellä tuo peilikin olla. Ludvig van oli jotenkin omnipresentti, vaikka olikin vetäytynyt hiukan sivummalle näpertämään jotakin pikku laulua..Robert sähköistyi kummasti kun Ludvig örähteli suloisesti laskeutuvaa melodian tynkää…kuin jollekin, etäiselle..täiselle…selle…..le – muumioituneina kauhukabinetissaan surullisina, niin surullisina. Odottaen ikuisten lähtökohtien elpymistä, uudelleensyntymistä ja syntymistä uudelleen.
    Joko taas, yhä uudestaan, kuinka kauan tätä kiertoa vielä jatkuu..haluaisin nukkua, vain nukkua, nukkua, nuk ku a

    vastauksena käyttäjälle: Amfionin Facebook-sivut #18970
    elvibreu
    Osallistuja

    Mutta kun kysyin: ”Miksi hajoittaa amfionia tuonne moniarvomanalamme paskajoessa nonstoppina valuvaan infotulvaan, kun on alusta missä tehdä toisin?”.

    ”..mutta siinä on se vaara, että oikea nimi paljastuu”.

    En ymmärrä, mitä vaarallista on oikean nimen mahdollisessa paljastumisessa?

    vastauksena käyttäjälle: Museomusiikki #18927
    elvibreu
    Osallistuja

    Moi, jos maltat odottaa, koputan tämän ”my dear dead fetishes”- kotimuseosi ovelle parin viikon kuluttua…

    sillä välin ote keskustelusta, joka sivunnee havaintoasi:
    (osa puhelinkeskustelusta Bruce Duffien ja Elliott Carterin kesken vuonna 1986)

    BD: [I hope so too.] You’ve been involved in the teaching of composition most of your life, have you not?

    EC: Yes, I have.

    BD: How has the teaching of composition changed over thirty or forty years?

    EC: Oh, it’s changed enormously in a very unpleasant way. When I first started to teach, contemporary music was something that the teacher had to teach the student because generally the students were not terribly interested in it, or, one felt, didn’t know much about it. And in truth, generally they were interested in older music but were trained comparatively little in harmony and counterpoint. There’s been lots of books that taught them how to write contemporary music without knowing anything about harmony and counterpoint, and at a certain point you have students that don’t know anything at all, who can’t recognize the opening of Tristan und Isolde or who write music like Stockhausen. I began to feel that they just had absolutely no knowledge of the fundamental things that would be taught in a simple manner by harmony and counterpoint, and it became harder and harder for me to deal with this. And then finally, the last straw was when the composers decided that modern music was all finished and they wanted to write old music, but they had no idea of harmony and counterpoint. So they began to write this mess that they thought sounded like Brahms because they couldn’t hear Brahms anymore in an intelligent way. I was trying to write like Brahms and Mendelssohn when I began, and now I find that students who want to write that way haven’t had the faintest idea of what they’re trying to do. They do it the most inept and stupid way. Finally I got sick of the whole thing, so I quit.

    BD: You have stopped teaching completely?

    EC: Yes, mainly because of this dilemma. It’s all very understandable in terms of the historical development of music, but it’s very hard as a teacher, especially when you’re brought up in my old-fashioned way, to find students who want to go back to this old fashioned way without knowing what it’s all about. To them it is very new and fresh because they were brought up on how to write serial, 12-tone music. This problem bothered me a great deal I gave it up, in any case. It was one of these things that began to worry me more and more as time went on.

    BD: Were any of your students quite promising?

    EC: Well, there are, yes. I’ve had some students who were very fine. Many of my students have become very avant-garde in an old-fashioned sense. One even wrote a piece for fog horn. [laughs] It sounds funny too.

    (jatkuu..)

    Composer  Elliott  Carter
    A Conversation with Bruce Duffie
    © 1986 Bruce Duffie

    vastauksena käyttäjälle: Keskustelutavoista #18600
    elvibreu
    Osallistuja

    Miksi?

    Eivätkö foorumin tavoitteet toteudu ja onko keskustelutavoissa toivomisen varaa?

    Voisitko ystävällisesti omin sanoin eksplikoida missä hiertää, jos hiertää.

    vastauksena käyttäjälle: Musiikki ja tunteet #18875
    elvibreu
    Osallistuja

    p.s.2 Pomppufiiliksellä musiikiin semantiikasta, mutta ei siis tunteista

    vastauksena käyttäjälle: Musiikki ja tunteet #18874
    elvibreu
    Osallistuja

    Olli: ”Hitto, pitääkö tästä sitten kirjoittaa oikein kolumni tai pieni essee. Päästäisiin kenties tästä juupas-eipäs-kinastelusta”.

    En ole ylläolevia kirjoitteluja lukenut mutta.., JOS ne ovat juupas-eipäs-kinastelun tasolla, en suosittele kirjoittamista. Ajattelun kaventuessa (asymptoottisesti) nuppineulankärjenlaajuisiksi oppiriidoiksi ja lopulta tunnustukselliseksi ”puolen valinnaksi”, mitään ei ole tehtävissä.

    Tai ehkä psykoanalyysi, hypnoosi, viina&laulu&naiset-hoito etc. elävöittävät kivettyneetkin mielipiteet ja JOTAKIN liikahtaa? Liikahdus: ajatellen esim. ketätahansa puoluepuka(ria,maa), ken kesken tv-lähetyksen naamansa vääntyy hallitsemattomasti ja edes hetkellisesti oivaltaa hän elämän eksisteeravan ”monologinsa” ulkopuolella (päässen ilmeellään osalliseksi Francin Baconin maalaustaidetta…)…

    Kiiirrjoita toki. Mutta juupas-eipäs-eipäs-juupas-kaltaiset käsitteenkovettumataudit avautuvat vaivoin. Sillä: vaikka kirjoittaisit oikein kunnon jutun, (nyt rupesi soimaan Chopinin balladit korvissani, täytyy lopettaa + voisiko joku kirjoittaa joskus runon, joka OLISI fuuga?) ymmärtävää lukijaa, luetun ymmärtämistäkin tarvitaan, hiiohoi. Enemmän kuin koskaan. Molempia.

    p.s. olisiko tässä varauduttava siihen, että aidosti ajatellun kolumnin tai pienen esseen jälkeen saat kyllä kuulla kunniasi tai saat kuulla kunniasi kyllä!

    Ystävällisin terkuin,
    EV

    vastauksena käyttäjälle: Samuel Beckett – sanat vai musiikki? #18918
    elvibreu
    Osallistuja

    Ja silmät auki, rasti A1 siintää jo, matkaa parallaksisekunti!

    Jos oikein ymmärsin, lgrohn is waiting for ?music?philosophy? in Finland?

    lgrohn, minulla ei ole tietoa harrastetaanko sitä täällä tai onko sellaista olemasssa, mutta tästä Paavo Heinisen artikkelista http://www.fmq.fi/articles/ar_1998_3_ph.html voisi löytyä jotakin kiinnostavaa sinulle esim. kielen&musiikin roplematiikasta.

    p.s. mieleni tekisi lukea tämä artikkeli ”Samuel Beckett – sanat vai musiikki?” joskus..nopealla silmäyksellä se on TODELLA mielenkiintoinen tai sitten täyttä hev*** ***kaa!

    p.s.2 JaaniL, älä nyt hermostu, hyvin menee!

    vastauksena käyttäjälle: Samuel Beckett – sanat vai musiikki? #18917
    elvibreu
    Osallistuja

    JaaniL: ”Zärtilch on kutakuinkin (kuten aina, sinnepäin) käännettynä hellä, lempeä.”

    Lempeästi lausuttunakin sehr zärtlich..

    Pahoittelen (taisin törmätä puuhun siellä metsässä..), luin kommenttisi hätäisesti ja tulkitsin SANAN ”zärtlichkeit” tuonneen mieleesi ennemminkin oksennuksen sekaisen raivokohtauksen, kuin jotain lempeää.

    No jo on, näemmä eksyin vielä kotipihallani, suunnistuslamput vinossa ja räkä poskella:

    elvibreu kirjoitti: ”Tarkoittanet sanasta ”zärtlichkeit” mieleesi nousevaa ”raivoisaa sbyttausta” kirjoitettuna?”

    Huhhuh ja hellät tunteet, mitä mää sekoilen? Yritä nyt siinä pitää lauseenjäsennystä kasassa kun joukkomittaista regressiota pukkaa ja ajantaju lakkaa!

    Tarkoitin siis: Tarkoittanet sanan ”zärtlichkeit” kirjoitetun, näkyvän muodon, muistuttavan oksennuksen sekaista raivokohtausta? Ts. em. sanan melkityksen ja sanan mateliaalisen muodon, ilmiasun välille virittyy jännite (leikkisästi: jännite-elo, jännitero). Vai oliko tämä ”raivari” – YööööööökzärtlichKEIT! – valikoitunut lempeän rinnalle sattumanvaraisesti?
    Tai kärjistit, revittelit suurilla etäisyyksillä?

    Niin (nyt hajos jo kompassikin), ja tietenkin: ei ”raivoisaa sbyttausta” vaan pultit spytiksel!

    Miten tän nyt sanois, lopettais leikin..ollaanko vielä kartalla? Auts, pihtileimasin juuri sormeni, en oikein pidä tällaisesta (omastani) höpöttämisesta selvinpäin. Ehkä pitäisi luoda uusi kansallinen laji, ”kännisuunnistus”? Ilmasto-olosuhteiden, maaston, kartan, känniasteen etc. määrittelemiä vaikeustasoja. Esimerkiksi taso matrix-3b:
    ilmasto: rankkasade, pimeää
    maasto: mäkinen, paljon liukasta juurakkoa ja teräviä kiviä + pari sala-ansaa
    kartta: täysin väärennetty
    känniaste: kova
    muuta: oksennuksen sekainen raivokohtaus tuloillaan

    Silmät kiinni ja suunnistamaan!

    vastauksena käyttäjälle: Samuel Beckett – sanat vai musiikki? #18905
    elvibreu
    Osallistuja

    JaaniL: ”Mutta vaihdetaanpa kielialuetta, otetaan vaikka saksan sana ”zärtlichkeit”, tuleeko mieleen jotain lempeää vaiko oksennuksen sekainen raivokohtaus?”

    Ilman asia/käyttöyhteyttä ei oikeastaan kumpaakaan, vaikka jotakin mieleeni puskeekin (menin metsään kävelemään, jotta olisin unohtanut tämänkin kontekstin ja kyennyt tapailemaan sanaa sellaisenaan, kaikki langat katkottuna kaikkeen muuhun).

    Tarkoittanet sanasta ”zärtlichkeit” mieleesi nousevaa ”raivoisaa sbyttausta” kirjoitettuna?

    vastauksena käyttäjälle: Täydellisen virheetön #18900
    elvibreu
    Osallistuja

    Mandoliinia, arvasin sen! Korkeaviritteistä tremoloa..

    ”Säveltämisen olen jättänyt tietokoneelle…”

    Tästä ”jättämisestä” olisi joskus mukava kuulla lisää, ihan detaljeja myöten!

    BTW, olen kuullostellut kuva->ääni? -pläjäytyksiäsi ja minulla olisi pari ehdotusta, miten ne voisivat parilla siirrolla kehittyä rikassisältöisemmiksi ”matoiksi” –
    tietämättä mitä tavoittelet, mitä haluat kuulla. Suoraan sanoen: sitä on kovin vaikea ymmärtää (tähän hymppä). (lähden siitä – tai on siis pakko lähteä –, että musiikkimme kuten kielemmekin ovat intersubjektiivista, sosiaalista muodostetta ja tästä voimakentästä (historia kaikkinensa) ei voi irtisanoutua, vaikka ”omaa (kuurouden asteelle atomisoitunutta) ääntään” suojelisi YhdysValtain maihinnousuarmeijalla).

    Muuten: huomaan miten mieleni yrittää löytää tolkkua myös täysin sattumanvaraisista random-arpajaisista – ja toki, kyllähän sieltä aina silloin tällöin jotakin ymmärrettävää tuleekin,
    mutta pian taas: ihan skitsoo hei! Pikupikku rajauksilla päästäisiin jo etiäpäin..

    Palaan asiaan ensi vuonna, jos asia sinua kiinnostaa. Tästä aiheesta kirjoittaisin mieluummin suoraan sinulle, jos sopii.
    Pelot pois: sitten kun teet biljoonasopimuksen Äplen kanssa, en tule osingoille.

    vastauksena käyttäjälle: Täydellisen virheetön #18898
    elvibreu
    Osallistuja

    Hei JaaniL&lgrohn,

    oletteko joskus soittaneet jotakin instrumenttia? Laulaneet tai säveltäneet et cetera?

    vastauksena käyttäjälle: Wennäkoskea Tapiolassa #18857
    elvibreu
    Osallistuja

    No tämä testihän meni ihan plörinäksi!
    Tarkoitukseni oli kuunnella ’Vertigon’ ensiesitystä (ajatelkaas: premiäärit ovat taideteoksien julkisia korkkauksia ihmiskunnan historiassa,
    kyllä ne pitäisi jotenkin noteerata..juhlia syntymää ja toivottaa pitkää ikää) kännykästä jalka paketissa ja kirjoittaa lennosta ennustuksia Amfioniin: kuinka alun jännitelupaukset kantavat tai eivät, pitäisikö kuuntelu lopettaa alkusekuntien jälkeen vai viedäänkö minua tavalla, jotten löydä enää kotiini konsertin jälkeen.
    Eli idiotttikriitikon reaaliaikainen arvostelupäiväkirja.

    Mutta kuunteluni katkesi 5 minuutin kohdalla…PAHUS SOIKOON HUSsissa!
    (näemmä reaaliaikaisuutta testaava digi-ihminenkään ei ole digihaavoittumaton; kaikkivoipuuden fantasiat – tilillä reilusti plussan puolella ja i-podissa länsimaisen taidemusiikin historia – katkesivat kuin kananlento kun lähetys pragas..)

    ..mutta siihen saakka soinneesta sanoisin:
    (miten tästä nyt oikein kirjoittaisi, kun Amfionin ohjeet olivat: arviot julkaistaan vastedes omalla nimellä? Sopisiko jos kehun ja jutustelen
    haukionkalahaukionkalaa pseudonyyminä ja kirjoitan ns. omalla nimelläni siitä mitä kuulen? Jälkimmäistäkään ei ole v i e l ä kielletty lailla.)

    ei, en sano vielä mitään. Muistan kyllä alun, mutta mutta..on kaivettava nauha Yleltä.

    Näemmä tämä ’Huimaus* on kuultavissa tiistaina 10.5 kello 19 asti Ylen areenassa, nettiin siis mars mars, vielä ehtii!
    Kohdallani se tarkoittaa teoksen kuuntelemista Sokolovin ja ECOn konserttien välisenä aikana..huh, kovassa seurassa aikalaistaide siis!

    BTW, tähän merkintään tulee nyt pitkä lista konsertteja samaan saumaan – en osaa käyttää eventposteria. Haitanneeko tuo mitään?
    Ystäväni tilasi minut kirjoittamaan sanasen radioitavista kantaesityksistä, lounaspalkalla muuten. Brahmseista ja muista en oikein halua sanoa enää yhtään mitään..kuuntelen mieluummin.

    Pe 15.4. klo 19 Tampere-talolla olisi ollut Hannu Pohjannoron Konsertto neljälle käyrätorvelle ja orkesterille (Ruubertin kunniaksi?),
    mutten löytänyt nauhaa Ylen Areenasta. Kaikki näin suuren ponnistuksen vaatineet (?) työt pitäisi ehdottomasti nauhoittaa ja soittaa radiosta.
    Olisiko ratkaisu se, että luovuttaisiin teostokorvauksista? Ylen omat ohjelmat ovat järjestään niin korkealla tasolla, että elintilaa aikalaistaiteelle
    tuskin liikenee omia ohjelmia raivaamalla.

    Seuraavaksi listallani on Olli Kortekankaan pianokonsertto. Ja perjantaina 13.5 siis Tapiolan sinfoniaorkesterin konsertti (tämän merkinnän alkuperäinen eventposter),
    jossa kantaesitetään Lotta Vennäkosken laulusarja.

    Palan asiaan, liekehdin ja loimuan.

    vastauksena käyttäjälle: Wennäkoskea Tapiolassa #18856
    elvibreu
    Osallistuja

    Nyt kun täällä sairaalassa ei ole muutakaan tekemistä ja kun nykyteknologiakin tarjoaa aalloillaoloa monin tavoin, niin virittäydytäänpä konserttiin lukemalla teosesittelyitä. Kirjoitan ulos mieleeni tulvivia ennakko-oletuksia em. tekstin pohjalta ja vertaan niitä sitten konsertin antimiin, musiikkiin kammottavassa reaalisuudessaan.

    Trbojevi? kirjoittaa:
    ”Määritelmän mukaan sana ’vertigo’ viittaa sekavaan tilaan, jossa ihminen kadottaa tasapainonsa ja ympäristö näyttää kieppuvan aiheuttaen huimausta…Omassa teoksessani nimi viittaa kuitenkin sisäisiin tuntemuksiin, mielentilaan josta ihminen voi äkisti löytää itsensä, sisäisen sekavuuden tilaan ilman tasapainoa ja yhteyttä ympäröivään todellisuuteen.”

    Tässä (taas, ffffrrrreeeeuuuudddd) kolme tulkintaa teosesittelystä:
    A Hauska kirjallinen muotoilu, jossa itse teksti aiheuttaa ”vertigonaalisia” tuntemuksia. Tämä ei tietenkään takaa mitään varmaa musiikista.

    B Suht’ yleinen tulkinta olisi se, jossa säveltäjän sanoja ja musiikkia ei punnita samalla vaalla. Ehkä se on pitkälti oikein. Mutta vaarana voisi olla se, että pyritään pelastamaan esim. epäkoherentteja teoksia nimeämällä ne tyyliin: ”De l’Art de poésie non-coherence”.

    C Julmempi tulkinta tässä väittäisi ajattelun käsitteellisen selkeyden tai sen puutteen läpäisevän myös ns. taiteellisen toiminnan, ja nyt olisi pelkoa että em. teosesittelyn ”huimaus” toteusuisi myös musiikissa – mutta ei hallitusti vaan yleisenä sekoiluna.

    Odotamme jännityksellä. A, B vai C? Tai jopa D etc.! Radio siis päälle 5 minuutin kuluttua.

    vastauksena käyttäjälle: Mona Lisan kirous #18853
    elvibreu
    Osallistuja

    Thanks, kiitti vinkistä. Katsotaan kun ehditään.

Esillä 15 viestiä, 91 - 105 (kaikkiaan 125)