elvibreu

Asia selvä, olen samaa mieltä kanssasi.

Hörhöleikkuri? Tarkoitit siis varmaankin hörhöilyleikkuria?

”Tämäkin avaus Sibelius-Akatemiasta ja Musiikkitalosta on oiva osoitus harhautumisesta vain parin kirjoittajan minä-maailman hämäriin syövereihin.”

Kysyisin siis uudestaan: keitä meistä tarkoitat, minua, lgrohnia, hermestä, VilleKta vai marginaalimuusikkoa?

Varmistan vain Koistinen: ketä meistä kutsut hörhöksi? Minua, lgrohnia, hermestä, VilleKta vai marginaalimuusikkoa?

Moga! Piipaapiipaa, vihre, vihre! Yritetään uudestaan.

Tietenkin:

ME (1)
juhlimME (8, 4)
kolMEssa (2)

kerroksessa 1:8:4:2 – huomenta Suomi, herätys.

Ja keskikerroksen kestot siis eloisasti vaihdellen, laulaen.
(Vertaa esim. talousmunkkien yksitoikkoinen monotonia, kestot: 6 6 6 6 6 6)

Epäonnistumista juhlitaan torstaina 13. lokakuuta

13. lokakuuta vietetään Kansallista epäonnistumisen päivää. Päivän järjestämisen taustalla on ajatus siitä, että Suomeen tarvitaan kulttuuri, joka kannustaa epäonnistumaan.

Tarkoituksena on rohkeiden esimerkkien kautta tuoda esille, miten epäonnistuminen, oppiminen, kunnianhimo ja Suomen tulevaisuus ovat sidoksissa toisiinsa. Tavoitteena on kulttuurin muutos, jonka taakse halutaan kerätä opiskelijat, elinkeinoelämä, valtionjohto ja eri alojen menestyneimmät suomalaiset.

Suomi tarvitsee tulevaisuudessa yrittäjiä, jotka epäonnistumisista huolimatta ovat valmiita yrittämään uudelleen, ja tarvittaessa uudelleen, ja ennen pitkää ovat uusien menetystarinoiden takana.

Epäonnistumisien kautta saatu oppi on voimavara, ja epäonnistuminen ennen kaikkea oppimiskokemus.

– Suomi tarvitsee kulttuurin, joka kannustaa epäonnistumaan. Tavoitteenamme on herättää keskustelua epäonnistumisista ja niiden merkityksestä uusien menestystarinoiden synnylle, kertoo Boardman Tulenkantajat -ryhmän Petri Vilén.

Kansallisen epäonnistumisen päivän järjestävät Aalto Entrepreneurship Society, Boardman Tulenkantajat sekä ylioppilaskunnat ja muut suomalaiset yhteisöt.

Päivän aikana järjestetään ympäri Suomea erilaisia tapahtumia, joissa eri alojen menestyjät kertovat tarinoita epäonnistumisistaan ja oppimiskokemuksistaan tiellään menestykseen.

(Lähde: Kansallisen epäonnistumisen päivän verkkosivut 10.11.2011)

Lisätietoja
http://www.aalto.fi/fi/current//news/view/2011-10-11-003/

http://epaonnistumisenpaiva.fi/

Voisimmeko Koistinen kohteliaasti lopettaa lgrohnin parjaamisen? Olen siihen itsekin kevyesti joskus sortunut (anteeksi lgrohn), mutta en näe mitään mieltä takertua hänen visioihinsa näin agressiivisesti (viittaan tässä myös edellisiin kertoihin). Uskoisin, että jos haluaisit ymmärtää hänen tekstinsä fantasiaa takertumatta sokeuttavasti häneen henkilönä, tekstinsä voisivat avautua sinullekin. Tässä oma tulkintayritykseni:

”Sibelius, tuo tasapainoisen taidemusiikin armoitettu mestari. Mutta jos Suomessa ei olisi ollut Sibeliusta, taidemusiikki olisi täällä kenties toisenlaista (toiset säveltäjät, erilaiset painotukset). Ja sitten hän aprikoi, ettei em. lähtökohdista (uudet painotukset) Sibeliuksen musiikki olisi niin suosittua Suomessa kuin se nyt on.

Hyvää viikonloppua, käy Koistinen lgrohnin kanssa Musiikkitalossa vaikka skumpalla ja keskustelkaa esim. Sibeliuksen ja Madetojan musiikin eroista/samuuksista.

p.s. mutta ”viihdemusiikki”, ”museomusiikki” etc. tarvitsevat kyllä syvyyspsykologisen tulkinnan..yritän tehdä sen.

Musiikkia voi tehdä vaikka lehmän p****reiästä lähtevillä äänillä, mitenkään lehmiä tai sieltä pääseviä ääniä vähättelemättä. Megafonit ja em. esim. paukahdukset eivät tietenkään TAKAA mitään (kuten ei vaikkapa Berliiniläiset Karajanin johdolla..tai no, tällaisellä välineellä olisi jo haastavaa epäonnistua, koska ”taustavarmuus” on niin korkealla tasolla..), mutta kyllähän niillä musiikkia voi tehdä.

Eikun navettaan mikki kädessä äänittämään! Sitten tietokoneelle, äänimateriaalin luokittelua ja transponoinnit esim. 7-äänistä koraalia varten. Mutta tässä kohtaa juuri se ei enää riitä että äänet ovat, sanoisinko, ainakin konserttisalissa harvinaisempia, tuoreita. Voisi tietenkin olla, että aivan siis ihana sydäntäsärkevä koraalisatsi kiepsahtaisi outoon suuntaan, kun pörinä täyttäisi salin. Ehkä pieni denaturalisointi olisi tarpeen..

Tälläinen yleinen, pikainen pohdiskelu tässä. En kuullut kyseistä konserttia, näemmä se radioidaan parin viikon kuluttua. Ainakin Ligetillä? ja oliko se nuorempi kollegansa Moguillansky? – heidän musiikissaan olen törmännyt ”toimivaan” megafonin käsittelyyn. Toivottavasti megafonia EI ole käsitelty viittaamalla esim. totalitaristisiin tunnelmiin (+ jouset alarm-glissandoja, perkussioilla räjähdyksiä, laulajat huutavat naama punaisena kuin sata hitleriä rivissä, natkut taasen..). Tai mikäs siinä, mutta sitten haluaisin kuulla sieltä megafonista jotain muutakin kuin epämääräisiä viittauksia katastrofitunnelmiin..

Minkälainen soitin olisi metafoni?

p.s. palaan tähänkin konserttiin kyllä, mullahan on tuolla toisessa ketjussa pitkä piikki auki..(kriitikko minussa on ollut hiukan halvaannuksissa, tajuttuani missä jamassa luova säveltaiteemme on, ihan nimekkäitä tekijöitä myöten)

p.s.2 megafoni ja lehmän pr ovat toki erilaiset instrumentit