Wennäkoskea Tapiolassa

No tämä testihän meni ihan plörinäksi!
Tarkoitukseni oli kuunnella ’Vertigon’ ensiesitystä (ajatelkaas: premiäärit ovat taideteoksien julkisia korkkauksia ihmiskunnan historiassa,
kyllä ne pitäisi jotenkin noteerata..juhlia syntymää ja toivottaa pitkää ikää) kännykästä jalka paketissa ja kirjoittaa lennosta ennustuksia Amfioniin: kuinka alun jännitelupaukset kantavat tai eivät, pitäisikö kuuntelu lopettaa alkusekuntien jälkeen vai viedäänkö minua tavalla, jotten löydä enää kotiini konsertin jälkeen.
Eli idiotttikriitikon reaaliaikainen arvostelupäiväkirja.

Mutta kuunteluni katkesi 5 minuutin kohdalla…PAHUS SOIKOON HUSsissa!
(näemmä reaaliaikaisuutta testaava digi-ihminenkään ei ole digihaavoittumaton; kaikkivoipuuden fantasiat – tilillä reilusti plussan puolella ja i-podissa länsimaisen taidemusiikin historia – katkesivat kuin kananlento kun lähetys pragas..)

..mutta siihen saakka soinneesta sanoisin:
(miten tästä nyt oikein kirjoittaisi, kun Amfionin ohjeet olivat: arviot julkaistaan vastedes omalla nimellä? Sopisiko jos kehun ja jutustelen
haukionkalahaukionkalaa pseudonyyminä ja kirjoitan ns. omalla nimelläni siitä mitä kuulen? Jälkimmäistäkään ei ole v i e l ä kielletty lailla.)

ei, en sano vielä mitään. Muistan kyllä alun, mutta mutta..on kaivettava nauha Yleltä.

Näemmä tämä ’Huimaus* on kuultavissa tiistaina 10.5 kello 19 asti Ylen areenassa, nettiin siis mars mars, vielä ehtii!
Kohdallani se tarkoittaa teoksen kuuntelemista Sokolovin ja ECOn konserttien välisenä aikana..huh, kovassa seurassa aikalaistaide siis!

BTW, tähän merkintään tulee nyt pitkä lista konsertteja samaan saumaan – en osaa käyttää eventposteria. Haitanneeko tuo mitään?
Ystäväni tilasi minut kirjoittamaan sanasen radioitavista kantaesityksistä, lounaspalkalla muuten. Brahmseista ja muista en oikein halua sanoa enää yhtään mitään..kuuntelen mieluummin.

Pe 15.4. klo 19 Tampere-talolla olisi ollut Hannu Pohjannoron Konsertto neljälle käyrätorvelle ja orkesterille (Ruubertin kunniaksi?),
mutten löytänyt nauhaa Ylen Areenasta. Kaikki näin suuren ponnistuksen vaatineet (?) työt pitäisi ehdottomasti nauhoittaa ja soittaa radiosta.
Olisiko ratkaisu se, että luovuttaisiin teostokorvauksista? Ylen omat ohjelmat ovat järjestään niin korkealla tasolla, että elintilaa aikalaistaiteelle
tuskin liikenee omia ohjelmia raivaamalla.

Seuraavaksi listallani on Olli Kortekankaan pianokonsertto. Ja perjantaina 13.5 siis Tapiolan sinfoniaorkesterin konsertti (tämän merkinnän alkuperäinen eventposter),
jossa kantaesitetään Lotta Vennäkosken laulusarja.

Palan asiaan, liekehdin ja loimuan.

No tämähän on nyt kyllä niin must, että on kammettava itsensä ulos ja korkattava Musatalon konserttisali (ups, taisi paljastua etten ole vielä käynyt siellä – viittaan epäluotettavaan ”kommenttiini” akustiikasta).

Brahms, myös Haydn ja Glanert-Hynninen-Kamu-Sibelius-Stenvall, kyllä. Mutta tätä Hakola-Kivi yhdistelmää vierastan. Mitä muistan kuulleeni, eikö tämä Hakola ole näiden ”iloisten&ironisten vaaleanpunaisten pikkupossujen” tavoin pomppinut estottomasti mantereilta ja tyyleiltä ja todellisuuksilta ja avaruuksilta toisille ja takaisin? Vai olenko ymmärtänyt väärin? Jotenkin vaistomaisesti pelkään, miten esim. ’Sydämeni Laululle’ käy. Onko Hakola vakavoitunut? Eheyttä harhaisesti halajanko ma?

No, kai sitä tällaisella kuolevaisella saa olla ennakkoluuloja. Ja mikä sen mukavampaa, kun saa totuuden kuultuaan luopua ennakkoluuloistaan – jos tarvis. Luottakaamme Hynniseen ja Kamuun.

Mutta ennen kaikkea: hyvää syntymäpäivää Jorma Hynninen!

elvipreu ystävineen ehdottaa:

Tänään radiossa YleYksi: 20.30 Radion sinfoniaorkesterin iltasoitto.
Ilkka Kuusisto: Interludium oopp. Jääkäri Ståhl (joht. säveltäjä). Jean Sibelius: Kuusi humoreskia (Joseph Swensen, viulu, joht. Jukka-Pekka Saraste). Tapio Nevanlinna: Lasikirja (joht. Jukka-Pekka Saraste).

Huhu kertoo, ettei tuota Tapio Nevanlinnan orkesteriteosta parikymmenen vuoden takaa ole esitetty vielä konsertissa? Onneksemme se on kuitenkin levytetty.

Ajatelkaamme taiteilijoita sananvapauden näkökulmasta, olettaen että heidän todellinen ”puhemiehensänaisensa” on teoksensa. Miten eri alan artistit voivat tehdä, jotta esim. 72% suomalaista (noin 4 miljoonaa innostunutta) pääsee alustavaan kosketukseen kulttuurinsa hedelmän kanssa? Kuinka heidän sananvapautensa toteutuvat nykysuomessamme, ”oisko maata armaampaa”?

Kirjailija voi kirjoittaa kirjan ja postittaa sen.

Maalari voi maalata taulun ja postittaa esim. valokuvan taulusta.

Muusikeri voi nauhoittaa konserttinsa ja postittaa linkin esim. youtubeen.

Säveltäjä voi säveltää sinfonian, mutta entä jos sitä ei soiteta ollenkaan? Onko c. 4 miljoonalla suomalaisella kompetenssiä (onko säveltäjällä!) kuulla musiikki postitetusta partituurista? Yksi ratkaisu tulevaisuudessa ja nyt jo (kun esim. Suomen orkesterit Rso:ta Avantiin lakkautetaan – tämä on siis dystopia, terveen mielen uhkasimulaatiota..) ovat kotitietokoneiden mahdollistamat simulaatiot – olen kuullut todella vakuuttavia esimerkkejä. Eli säveltäjä postittaa esim. äänifailin – ”Symphony no.8, played by EastWest virtual orchestra, articulations/time modifications etc. programmed by composer.

Entä elokuvantekijät, pääsevätkö he edes tekemään leffaansa ilman raskaita työryhmiä ja rahoituksia? Toivottavasti heilläkin on työkaluja (keposia digitaalikameroita, virtuaalilavastusohjelmia etc?), joilla voi alustavasti/auttavasti simuloida kaikkea sitä, mitä elokuvan tekemiseen kuuluu.

Pitäisikö näitä ruveta miettimään enemmänkin?

elvi pohdiskelee..

No onko sitä ”hantwerkkiä” tämän illan konsertissa liian vähän, sopivasti vaiko liikaa – siinäpä vasta kysymys.

Tässä (kohdasta 8s – 22sec) vasta lämmitellään bändikämpillä: http://yle.fi/musiikki/klassinen/juttuarkisto/kimmo_hakola_orkestroi_omat_aleksis_kivi-laulunsa_32891.html

GO Johnny GO!

Helsingin kaupunginorkesteri, joht. Jukka-Pekka Saraste, sol. John Storgårds, viulu

Kimmo Hakola: Viulukonsertto
Anton Bruckner: Sinfonia nro 8 c-molli