The Guardianin Alfred Hickling kehuu ensimmäisen Bach-konsertin arviossaan Hadidin paviljongin intiimiä tunnelmaa: esittäjä ja yleisö ovat osa samaa tilaa ja tapahtumaa.
Samassa lehdessä Charlotte Higgins kirjoittaa jotakin ihmeellistä tapahtuneen tässä 192-paikkaisessa tilassa. ”Istuessamme niin lähellä [Piotr Anderszewskiä], nähdessämme hänen katseensa, tuntiessamme hänen keskittymisensä, oli kuin hän olisi luonut uuden tilan Hadidin tilan sisällle – eräänlaisen henkisen ilmataskun, jossa yleisön jäsenenä tunsin täydellistä yhteyttä pianistin intellektuaaliseen, emotionaaliseen ja fyysiseen työskentelyyn.”