Tuon tuosta ulkomailta – Korvat auki ry avautuu maailmalle ja kulttuurituo

Kirjoittaja vastaa (ei-itsekeksimänsä tai pyytämänsä nimimerkin takaa):

Olen pahoillani, jos tekstini on mahdollisesti joillekin vaikealukuista, ja sen sisältö hämärtyy.

Minua jäi ihmetyttämään seuraavat kysymykset: Mitä mieltä edellinen kommentoija on kirjoituksen aiheesta, siinä esitetyistä konkreettisista ehdotuksista ja jo toteutetuista toimenpiteistä? Eri mieltä kenties? Oliko mainituissa konserteissa? Vai kuunteliko myöhemmin äänitteet niistä? Ehkä kyseessä on periaatteellisempi erimielisyys? Vastustaako lgrohn vieraiden vaikutteiden tuomista Suomeen? Miksi? Haluaako hän luoda keskustelua, vai että kommentointi on pelkkää mukanokkelaa kädet puuskassa tuhisemista? Mitä hän haluaa tehtävän?

Käsittääkseni ensimmäiseen kysymykseeni tuli osittainen vastaus, kiitos.

Mielestäni kommentoijan kannattaisi kuitenkin perehtyä vieläkin paremmin myös siihen, mitä ”menneen maineen” aikana tehtiin, eikä vain olla mukana menneen hypettämisen lieassa. Siis siinä, että ennen oli aina paremmin. ’Paremmin’ on arvio, ’mitä’ viittaa sisältöön. (Lisää parjattua tapahtumien kirjausta, informatiivisen arvonsa takia: alkuaikoinakin tehtiin merkittäviä Suomen ensiesityksiä ja ”avattiin ovet Eurooppaan”. Aika kuluu, pysyvätkö ovet pitämättä auki? Myös silloisten konserttien kritiikkejä on hauska lukea. Nykytiedoilla kirjoitettaisiin toisin.)

Jos taas oman ”kommenttikappaleeni” luovuus oli Viitasaarella kommentoijan mielestä kadoksissa, niin kyse saattaa olla siitä, etten osallistunut koko projektiin. Muiden tekemisistä en voi ottaa vastuuta.

Mutta kiitän kommentoijaa vaivannäöstään kirjoittajana. Kritiikki, ollessaan rakentavaa ja sivistynyttä, kun on asia, jota ei meillä tunnu saavan ainakaan liikaa.

Sen sijaan vastakohdaksi voitaisiin hypoteettisesti ajatella kommentointi, jossa otetaan helppo maali – kuten vaikkapa joukko nuoria säveltäjiä, joista kukaan ei vielä oikein ole muodostanut mielipidettään. Tai vaikkapa humanistinen tutkimus, jota tarkastellaan (kategorisesti väärin) teknillistieteellisestä maailmankuvasta käsin.Tai mikä tahansa ennalta tuntematon. Tällaisen nettikirjoittelun läpinäkyvät tarkoitusperät ovat tylsän populistisia: (1) potentiaalisten kilpailijoiden mollaaminen, (2) narsistinen itsekorostus, tärkeily, (3) kategorinen uuden vastustus, ja turvallinen tukeutuminen hyväksyttäviin, suosittuihin auktoriteetteihin. Ja niin edelleen.

Mutta tylsyys ja yksipuolisuus sikseen, sillä tähän työjakoon ainakaan minulla ei ole mitään valittamasta. Me tehdään, tuodaan ja viedään, lgrohn vikisee.

Kommentti lgrohnin ensimmäiseen reaktioon: minusta Hartikaisen kirjoituksessa on ajatuksia. Esimerkiksi:

”Olen jo vuosia kokenut, että Suomeen pitää aktiivisesti tuoda: emme voi kuvitellakaan olevamme omavaraisia.”

Ja ”[Avantin konsertissa] esitettiin suomalaisittain uudistushakuisena pidettävää nykymusiikkia […] Hämmästyin, kun suomalaisteokset vaikuttivatkin korvissani nyt yllättävän perinteisesti lyyris-ekspressionistisilta (”niin suomalaisilta!”), vaikka niiden korkean taiteellisen arvon toki ymmärsinkin ja niistä kovasti pidin.”

Haluaisin vielä tähdentää, että edellisen kommenttini toiseksi viimeisessä kappaleessa en tietenkään tarkoita, etteikö nuoria säveltäjiä saisi arvostella. Päinvastoin, vuosikausia jatkuva julkinen noteerattomuus on ikävämpää. Argumentointiin pitäisi kuitenkin löytyä kykyä sanoa kritiikkinsä rakentavasti ja yksilöidysti, muuten se ei ole uskottavaa, hyödyllistä tai edes viihdyttävää. Vaikka omin sanoin, epäonnistumista alan terminologian kanssa ei kannata turhaan pelätä!

Kategorinen vastustus ilman kunnon perusteluja kun ei minusta kuulu sivistyneeseen keskusteluun. Jos sanoo, että ”mitään omaperäistä ei kuultu”, pitäisi kriitikkona esiintyvän minusta edes uskottavuuden nimissä kyetä edes jollain tarkkuudella sanomaan, mitä sen sijaan kuultiin. Ja vaikka mainita rakentavasti ja informatiivisesti niistä mielestään omaperäisistä ratkaisutavoista (esimerkiksi kiinnostavista nykysäveltäjistä maailmalla…). Tai sitten voi viisaasti noudattaa Wittgensteinin ohjetta: http://www.youtube.com/watch?v=57PWqFowq-4. 🙂

Toistaiseksi lgrohnin ainoa konkreettinen ehdotus on kai ollut yhdistyksen nimen vaihtaminen, mitä hän onkin ehtinytkin tarjoamaan jo useasti. Minusta ehdotuksen argumentatiivinen arvo on sama kuin sanoisi lgrohnin kritiikin muuttuvan asiantuntevaksi ja sivistyneeksi heti, kun hän vaihtaa nimimerkkinsä vaikka muotoon Lucky Goldstar tai Liebe Grüße. (Tämä vain ikään kuin tyyliharjoituksena.)

Jäin muuten miettimään tuota ’peruutuspeilimentaliteettia’, enkä siltikään voi olla ajattelematta vanhaa vitsiä siitä, että Trabantissa ei ole peruutuspeiliä siksi, koska takana ei koskaan ole ketään. Ja siitä taas tulee mieleen Eero Hämeenniemen taannoinen tokaisu Hesarissa (en mene takuuseen sanamuodon tarkkuudesta): ”Avantgarde on etujoukkoa vain, jos sitä joku seuraa. Muuten kyseessä on vain eksyksissä oleva porukka”. Suosittelen peruutuspeilin ja tuulilasinpyyhkimien säännöllistä huoltoa niin autoille kuin -kraateillekin.

Tervehdys kaikille ja mukava huomata että Jarkon kirjoitus on herättänyt voimakasta keskustelua! Lusikkansa keitokseen heittää toinen nykyinen ”vaikkukorva” (näin olen ymmärtänyt L.Gröhnin meistä ajattelevan), omalta osaltaan vuoden 2009 Viitasaaren ja Musica Nova Helsingin Korvien projekteihin vaikuttanut nuori säveltäjä.

Ensin osittainen vastaus Gröhniä askarruttaneeseen kysymykseen Avantin konsertista: itsekään en ikävä kyllä ollut em. konsertissa paikalla, mutta Jarkon kertoman perusteella arvelisin kyseessä olleen Helsingin juhlaviikkojen konsertti, jossa kantaesitettiin Haapamäen bassoklarinettikonsertto Kirjo (2006). Teos vastaanotti myöhemmin samana syksynä Teosto-palkinnon yhdessä Marzi Nymanin levyn Marzi kanssa. Sitä en taas muista, mikä Tiensuun teos tuossa konsertissa esitettiin.

Mielelläni kuulisin Gröhniltä perusteluita varsinkin Viitasaaren 2009 kommenttiprojektista esittäänsä mielipiteeseen. Kuulimme jo paikan päällä sekä sen jälkeen täällä Amfionin sivuilla useampaan otteeseen (viimeksi nyt kommenttina Jarkon avausblogiin) avaavamme vaikkuja vain omista korvistamme. Sitä vastoin emme ole kuulleet mitään konkreettista ehdotusta tai ajatusta siitä, miten olisimme voineet toimia toisin – mikä olisi ollut konkreettisesti uutta ja yleisöä ravistelevaa? Pelkkä omien mielipiteidensä toistaminen, varsinkin ilman perusteluja tai mahdollisia parannusehdotuksia ei nähdäkseni vie keskustelua mitenkään rakentavaan suuntaan.

Kuten Jarkon blogista (ja viime aikojen konserteistamme) käy ilmi, Korvat auki pyrkii omalta osaltaan tuomaan uusia ajatuksia ja virtauksia maailmalta Suomeen (ja tietenkin viemään omia uusia tuuliamme maamme rajojen ulkopuolelle). Tässä mielessä yhdistyksemme toiminta on aatteellisesti lähellä niitä ”kultaisia vanhoja aikoja”, kun kulttuuri-ilmapiiri Suomessa todettiin nuorten säveltäjien mielestä ahtaaksi. Nykypolvi nähdäkseni voi huomata ovien jo auenneen, mutta kuten Jarkkokin jo täällä totesti, ovet eivät välttämättä pysy auki ellei niiden aukiolosta pidetä huolta. Tästä syystä musiikkituonti ei ole mielestäni mikään kulunut mantra, vaan tärkeä osa kansainvälistä kulttuurivaihtoa. Siksi en näe mitään ongelmaa siinä, jos Korvien nykypolvi ”avaa vaikkuja omista korvistaan”, koska vielä nykyäänkin voi maailmalta löytää paljon uutta ja ihmeellistä. Pelottavampaa olisi mielestäni nuorilla säveltäjillä ja ylipäänsä kaikilla muillakin ikään katsomatta ylimielinen asenne, jossa ajatellaan jo tietävänsä kaikesta kaiken. Tällainen kaikkivoipaisuuden ja -tietäväisyyden tunne on mielestäni omiaan jäykistämään mielipiteitä ja peittämään ne korvatkin paksuun vaikkukerrokseen.

Korvat auki ry:n nimen vaihtamisesta: yhdistyksen nykyisenä puheenjohtjana en ole tosiaan kommentoinut Gröhnin jo taannoista nimenmuutosehdotusta. Nyt kun saimme jälleen uuden ehdotuksen, voin ilmaista kantani, että nähdäkseni Korvat auki ei tällä hetkellä tarvitse itselleen uutta nimeä. Toimintamme aatteet vastaavat mielestäni siinä määrin perustajasukupolven linjauksia, että voimme edelleen ilman häpeilyä ja nimenmuutospaineita pitää yhdistyksellämme aiempien polvien sille antaman nimen.

…samoin kuin kaikki mitä siinä jo mainittiin.