Tarastin ehdotus alkaa niinkuin maailmankuulun semiootikon voisi kuvitella aloittava:
”Esittäminen, englanniksi ”performance”, ranskaksi ”exécution” (ainakin koskien mu-siikkia) ja saksaksi ”Aufführung” tai ehkä vielä mieluummin ”Darstellen”, tarkoittaa tietenkin aina jonkin immanentin saattamista manifestiksi.” (Tarasti, Synteesi 4/11)
http://www.datafilehost.com/download-edc8c033.html
Tarasti olisi ollut syytä astua ulos semiotiikan umpiosta todelliseen maailmaan ja lakata romuttamasta semioottisella kielipelillä suomalaista musiikkitiedettä. Hän olisi voinut laskeutua kirjastoon ja poimia sieltä kirjoja, joissa puhutaan laajasti musiikin esittämiseen liittyvästä tutkimuksesta ennen ”teoriansa” esittämistä:
Nicholas Cook: Music, Performance, Meaning
Clarke &Cook: Empirical Musicology
Deutsch: Psychology of Music
jne.
Poimin vielä piruuttani yhden kohdan Tarasti tekstistä:
”2.Teoria
Onko olemassa jotain metodia tai teoriaa, jota opiskelemalla tullaan suureksi taiteilijaksi? …”