Päätoimittaja toimesta.
Päätoimittaja”Kun lavoja lasketaan ja näyttämöä samalla pyöritetään, syntyy illuusio kymmenistä flyygeleistä. Ja niillä todella soitetaan ammattilaisesti. Esitys on läpisoitettu. Kaksi pianistia soittaa Pjotr Tšaikovskin sävellyksiä pulpahtaen esiin milloin missäkin kulmassa tai telineiden korkeuksissa. He soittavat yksin ja yhdessä, jopa nelikätisesti. Illan kruunaa museosta lainattu mekaaninen piano! Miten tšehovilaista,” kirjoittaa Helsingin Sanomien arviossaan Kirsikka Moring.
Konsonoivimman osan Nuorvalan näytelmämusiikista voi ehkä sekoittaa romanttisiin pianokappaleisiin, mutta entä ne polytonaaliset, puhdasvireiset ja aikamme rytmimusiikkia muistuttavat jaksot? Kriitikon vähimmäisvaatimus on lukea käsiohjelma huolella: siellä seisoo selvällä suomen kielellä, että musiikin on tehnyt Nuorvala, minkä lisäksi kuullaan Tsaikovskin pianokappaleita.
PäätoimittajaTurun Sanomissa säveltäjä sentään mainitaan. Vaikkei Eeva Kemppi Platonov-sovituksesta perustanutkaan, kehuu hän kuitenkin ”hienoa musiikkimaailmaa”, jonka flyygelejä soittavat palvelijat luovat.
Kansan Uutisten Anni-Helena Leppälä tyytyy toteamaan, että ”pianon ääni kulkee puheäänen ylitse, eikä kaikesta saa [sic] yrittämälläkään saada selvää.”
KNe muuten eivät ole oikeita flyygeleitä. 🙂 Ei teatterilla olisi varaa pitää sellaisia vuokrattuina puoltatoista vuotta.
PäätoimittajaTiedustelin asiaa säveltäjältä: esityksessä on yksi oikea flyygeli, yksi preparoitu pystypiano, yksi lelupiano sekä yksi Mekaanisen Musiikin Museosta vuokrattu rullapiano. Näiden lisäksi soitetaan kolmea tätä esitystä varten lavastamossa rakennettua pientä ”flyygeliä”, joiden aidonnäköisiiin mutta kevyisiin kuoriin on piilotettu sähkösoitin. Näitä käytetään kahdesta syystä: soittimia käytetään lavasteina ja nostellaan esityksessä ilmaan, ja oikeat soittimet olisivat liian painavia. Lisäksi musiikissa käyteään vaihtuvia viritysjärjestelmiä, jotka nämä syntetisaattoripianot tekevät mahdolliseksi.