Mirjam Helin -kilpailun välierät

Ehkä tarkkaavaiset lukijat ovat rivien välistä panneet merkille, että Diva ei ole venäläisen laulukoulun suuri ihailija. Siitä syystä on käsittämätöntä, miksi Andrey Serov tekee minuun niin väkevän vaikutuksen. Nuorella miehellä oli synkkääkin synkempi ohjelma näissä iltamissa. Lyhyeksi jääneiden venäjänopintojeni takia en montaakaan sanaa hänen Sviridoveistaan ymmärtänyt, mutta silti janosin jokaista tavua hänen huuliltaan. Yksi lempiaariani urospuolisille kirjoitetuista on Filipin monologi, jonka Serov tulkitsi uskottavasti. Andrey, älä sure, io ho amor per te!

Nadine Sierran osuus käynnistyi vaisusti, mutta lämmettyään hänen kuplivammat espanjankieliset laulunsa alkoivat elää. Hieman epäilen, että mitenköhän Mozart sujuu moisen setin jälkeen, mutta Ruhe sanft oli ihan kohtuullinen esitys. Se oli paljastavuudessaan riskialtis valinta, varsinkin kun tuomaristossa istuu ylimaallisen ihana Soile Isokoski. Sierralla saattaisi olla kysyntää viihdelaulajanakin, että tervetuloa vaan Tangomarkkinoille!

Korealainen basso Kihwan Sim sai varmasti jatkopaikkansa Basilionsa takia, ja jos nyt finaalipaikka lohkeaa, niin se on täysin Leporellon luetteloaarian ansiota. Mahtavaa näyttämövaistoa osoittaa, kuinka hän käytti kilpailun ohjelmakirjaa riemastuttavasti demonstraatiovälineenä.

Marjukka Tepponen teki ehjän ohjelman Rahmaninoveillaan ja Bellinillään, mutta minulta ei edelleenkään heru hänelle kiinnostavuuspisteitä. Tepposen jatkuva heijaaminen edestakaisin lavan suuntaisesti alkoi rasittaa.

Anita Watsonin Duparceissa tuoksui ripaus parfyymiä. Pienen virkistäytymisen jälkeen hän marssi lavalle päättäväisenä Donna Annana, mutta väsymys yllätti ennen aarian loppua.

Sibelius-Akatemian konserttisalin lavan tukalissa olosuhteissa tuntuu nyt olevan vaikeaa saada aikaiseksi hyvää kilpailusuoritusta. Onneksi tilanne on kaikille tasapuolinen. Aamun aloittaja, kiinalainen tenori Bo Yang ei ilmeisesti ole aamuvirkku. Hänen italialainen ohjelmistonsa ei parhaalla mahdollisella tavalla istu hänen äänelleen. Italialaisen musiikin taika perustuu pitkälti loistokkaisiin korkeisiin ääniin, joita Yangilla ei ole tarjota.

Kazakstanilainen baritoni Azamat Zheltyrguzov sitä vastoin selvisi äänellisesti erittäin hyvin osuudestaan. Miksei kukaan ole kertonut hänelle, että Sibeliuksen laulaminen venäjäksi on suomalaisille suoranainen pyhäinhäväistys? Rodrigon kuolinaarian jälkeen tädit huokailivat takanani ”ihana poika!”.

Elizabeth Bailey esitti hienostuneen Debussy-kokonaisuuden ilman turhia veikistelyjä. Pienestä äänen kuprusta huolimatta koko ohjelma sujui mallikkaasti. Hänen Adelensa oli enemmän älyllä rakennettu kuin Laura Jokipiin luontainen lavakomiikka, mutta yhtä säteilevä ja nautittava. En slända leijaili hyvällä ruotsilla.

Korealaisbaritoni Daejin Bangin matalat äänet olivat hiipuneet tyystin muissakin kuin Kuin hiipuva hiillos-laulussa. Hänen Rodrigonsa teki kuolemaa paljon elävämmin kuin Zheltyrguzovin.

Mielestäni yllättäen jatkoon päässyt saksalaissopraano Katharina Göres käytti nyt ääntään rohkeammin kuin alkuerässä. Silti Ilmo Rannan täytyi kohdella Steinwaytä silkkihansikkain, ettei peittäisi Göresin ääntä. Laulajatar selviytyi kuitenkin hengissä Strauss-ohjelmastaan. Ma elän!-laululla hän ei pääse suomenkielen kokeesta läpi.