Miksi he säveltävät?

No nytpäs Lauri, kun satuit vihjaamaan asiantynkään, vastaankin. Tuo innovaatio. Analogia säveltämiseen on mahdollinen ja ehkä avartavakin. Jos haluan lähestyä sitä epäillen, puhun polkupyörästä. Jos et ole sellaista nähnyt ja joku sellaisen sinulle esittelee, olet ihmeissäsi ja ylistät innovaatiota. Wau! Tällähän pääsee. Pyöräilijää ei moinen innosta samoin: olenhan jo pyöräillyt vuosia. Musiikin parissa on samoin. Ei musiikkia paljon tuntevalle kannata esitellä innovaatioina asioita, jotka ovat tuttuja sieltä ja täältä. Mutta… palaan pyörään. Jos pyöräilijä esittelee uuden ajoasennon, oivan uudenlaisen ohjaustangon tai fluidin vaihdejärjestelmän, pyöräilijän silmä alkaa kiiltää. Analogia musiikkiin on tällainen: etevä säveltäjä loihtii äänistä, miksipä ei sävelin ja rytmein, suhdeverkostoja, jotka miellyttävät korvaa ja voitelevat sielua. Näin tehdyt teokset luovat mielikuvia, kertovat tarinoita, virkistävät mielikuvituksen lentoa, ovat manioita, siis. Tällä sivulla esitellyt säveltäjät edustavat minullle tällaista, kuten tuhannet muut. Pidän yhä hölmömpänä väitettäsi, Lauri, että Lindbergin joku keksimä systeemi oli innovaatiota ja sitten Lindbberg uuvahti. Molemmat heittosi ovat höpönassun pesältä. Ellet jo valaistunut ja kadu näkemystäsi, latele vähän dataa: mikä teos, mikä ominaisuus, millaisia muutoksia, missä perikato… Jotain muuta kuin sananparsikokoelmasi stokastista sijoittelua kvasifilosofisten tokaisujen lomaan. Jos innovaatiota musiikissa onkin se mikä miellyttää korvaa ja voitelee sielua, olen ihan samaa mieltä.

Jos tuo on vastauksesi kaikkiin sinulle osoitettuhin epäilyihin ajattelusi kirkkaudesta, huolesi keskustelun tasosta on oikeaa oikeampi. Tuo stokastinen tapa valita joku sananlaksun omainen klisee, tuottaa yhä kummallisempia kommentteja. Hiukan lööppiotsikoita laajemmalla kartoituksella voisit jotain oppiakin ja avartaa maailmankuvaasi vaikka musiikin kuuntelemisen alueelle. Odotan edelleen heittoa laajempaa näkemystä Lindbergin musiikin kehittymisestä tai muuttumisesta: kuinka ensin Linbergin keksi systeemin, sitten alkoi tehdä sitä yhtä ja samaa. Sulje generaattorisi ja ala ajatella. Sitten jäsentelet sen joten ymmärrettäväksi tekstiksi. Sitten voisimme vaikka keskustella, vaikka pohdiskella. Wau!

Olet edelleen sen harhan vallassa, että tuo ”todennäköisesti historiaan jäävä” voitaisiin määritellä joillain käsitteillä; systeemi, muotoratkaisu, metatätä- tai metasitämorfoosi, jne. Historian- ja mediakirjoitus ovat luoneet sinulle ansan, jossa kiukkuisena pyristelet. Ainoa mahdollinen lähtökohta etevyydelle ja historiaan joutumiselle on perin hämärä ja vaikeasti tartuttava käsite: ihmiset pitävät näistä teoksista, ihmiset pitävät niitä mainioina. Ei ole olemassa sellaista ylimaallista akateemis-tieteellis-kogniitivista tuomaristoa, joka määrittelee musiikin ominaisuuksia ja pisteyttää niitä merkittävyyden ja omaperäisyyden mukaan. Ikävä velvollisuuteni on kertoa sinulle, että Joulupukki on taruolento.
Musiikin historian läpi kulkevan polun varrella on näkyvimmin esillä se musiikki joka näkyvimmillä on. Tämä kehälause on välttämätön siksi, ettei sitä koneistoa, vastoin monia vätteitä, tunneta kovin hyvin. Jotain siitä kai voidaan sanoa, mutta ei jäännöksettömästi. Miksi Franz Schubert on enemmän esillä kuin Franz Schubert, tai Beethoven enemmän esillä kuin Friedrich Schneider; tuskin edes kymmenen näytteen perusteella erottaisit, kumpi on kumpi. Mutta Beethoven on ylivertainen nero, Schneiderista et ole milloinkaan kuullut. Tästä voi parhaimmillaan arvella jotain mutta kovin vähän. Siitä emme kerta kaikkiaan voi pyristellä irti, että ihmiset tekevät ihmisille musiikkia ja ihmiset määrittelevät nyt-hetken ja kaanonin. Määritelmiä etevyydelle ja pitämiselle on syytä yrittää tuikivimmalla luoda ja asetella, mutta ne eivät voi alkaa ohjailla. Pidän monia teoksia mainioina, joista en löydä hitustakaan omaperäisyyttä tai uutta. Taitoa kyllä. Se on välttämätöntä, jotta musiikki voitelisi sielua ja sävelet saadaan asetelluksi kauniisti. Lähin esimerkkini olkoon Joannis Tinctoris, vähän kauempaa Steve Reich. Mainioita.
Ja vielä: en usko monenkaan säveltäjän vähääkään lotkauttavan korvaansa asemalleen historiassa. Media tarvitsee tämän ajatuksen, voidakseen kuvitella jotenkin osallistuvansa tähän prosessiin. Palatakseni ihka alakuperäiseen asetteluun, arvelen säveltäjän säveltävän siksi, että sävellytyttää sävellytyttää. Tuskinpa se sen kummempaa on. Kokkia kokituttaa, leipuria leivotuttaa. Tuntuu hyvältä tehdä sitä, mihin on syyhy. Ainakaan Urkissa säveltäjät eivät tämän kummoisemmasta juttele, edes myöhemmin illalla.

Höh! Et siis tarkoittanutkaan mitä Saariaho ja Lindberg ovat saavuttaneet viime tai sitä edellisellä vuosisadalla; tai mitä tulevat saavuttamaan tulevalla vuosisadalla. Pidin kysymystäsi niin hölmönä, ikään kuin painovirheiden eksponentiaalisesti kasvavana, väsymyksestä johtuvana ketjuna, että pidin kohteliaana olla siihen vastaamatta.