Mielipide: Torjumme Yleisradion suunnitelman supistaa musiikkituotantoja

Tässä viestiketjussa on upeita kommentteja Helmeriltä.
Juuri itse eilen ajattelin,mikä verbalisoituna on kriteerini siitä mikä on arvokasta musiikkia ja mikä ei.
Helmer on sanonut sen eri sanoin mm. ”Se mikä elää ihmisten kommunikaatiossa, on elävää syntyhetkestään riippumatta. Samoin se mikä ei elä, on kuollutta vaikka se olisi vasta syntynyt. Jos tätä säilymistä ei nähdä, kulttuurin pohja romahtaa. ” TAI
”Musiikki joka koskettaa ja yhdistää meitä, on elävää, mutta suurin osa sekä aiemmin että nyt tuotetusta musiikista on jo syntyessään museaalista: kaavamaisten, jäykkien mielten aikaansannosta.” TAI
” suurimmat teokset aukeavat yhä uudestaan, toiseen todellisuuteen. Se mikä analyysille avautuu, on pelkkä kieli, jolla voidaan ilmaista lukemattomia ajatuksia. Kieli ei ole samaa kuin ajatus eikä musiikin ydin ole sen kieli. Taidemusiikki on avain syvemmille tajunnan tasoille”.

Totta,munkin mielestä hyvä musiikki on kieli,joka on ovi todellisuuteen,jossa me ITSE OLEMME ja myös LUOJAMME!! .Tässä todellisuudessa ei ole aikaa,eli siksi esim Schubertin tai Bachin tai Chopinin ja Brahmsin,Brucknerin,Mahlerin,Eero Kestin ,Englundin,Sibeliuksen,Donnerin jne (huom jne!!!) sisäinen todellisuutensa ei ole ”vanhentunutta” tai ”uutta”,vaan vain heidän musiikillinen kielensä kuuluu tiettyyn aikakauteen tai tyyliin.
Nykymusiikista etsin juuri tätä elävän ihmisen olemisen todistetta,että säveltäjä kertoisi siitä,että hän todellakin on olemassa.Jotain sellaista musiikkia sävelletään nykyään,onneksi,mutta turhan vähän.Valitettavasti suurimman osan nykysäveltäjistä sisäinen maailma tuntuu olevan-huh-parempi kun en sano sitä ääneen.

Keskusteluissa tällä sivustolla on vilahdellut myös kommentteja siitä,että pitääkö musiikin olla mieluista vai epämieluista?Jos säveltäjällä on em. todellinen ITSE,joka pystyy ”katsomaan vierestä” tätä kauheaa maailmaa ja omaa syntistä luontoansa ja sen puutteita ja myös omaa kärsimystään täällä,hän myös kykenee kuvaamaan epämieluisia asioita musiikillaan.Tämä edellyttää sitä,että säveltäjä ei saa itse olla mukana tuossa ”epämieluisessa” eli olla itse sellainen ”epämieluisa”.Juuri siksi en pidä useista nykysäveltäjistä,kun he rypevät siinä ”epämieluisassa” eivätkä katso sitä vierestä.He kai kuvittelevat että on hienoa olla realistinen ja rypeä liassa,ja säveltää ”rumaa” musiikkia.Eri asia on kuvata ”rumaa” kuin OLLA sisäisesti ruma.Pahaa voidaan musiikilla kuvata mielestäni sen ”ulkopuolelta”,ja sillälailla ollaan kaikkein realistisimpia.

Mutta viestiketju alkoi siis yle-aiheesta,johon mulla ei kyllä ole mitään sanottavaa,kun en itse juuri koskaan kuuntele radiota (miksi?-varmaan siksi että sieltä ei usein tule sellaista mitä haluaisin kauheasti kuulla,liian monta kertaa on pitänyt sulkea radio,kun ohjelmat ovat niin …..)Siksi en itse laittaisi radiolle niin hirveän suurta merkitystä.Täytyy muistaa että radiosta tulee sitä mitä toimittajat valikoivat.Kun pääsee itse valikoimaan mitä kuuntelee,on paremmassa turvassa.Tämänkaltaisia palveluita toivoisin kansalle lisää,ilmaisia musiikkikuuntelukirjastoja,joista jokainen saa kuunnella sitä mistä itse pitää.Ja että radiosta tulisi vähemmän turhaa puhetta ja enemmän hyvää musiikkia.