Levyarvio: Aloita Saariaho-kokoelmasi tästä

Mutta eikö olennaista ole miltä se kuulostaa? Miksi lukea sävelläjän kommentteja kuin piru raamattua? Minusta Saariahon klarinettikonsertossa on useita liian verkkaan eteneviä hetkiä mutta kokonaisvaikutus on että kappale kuulostaa hyvältä. Mitä se ketään haittaa jos Saariaho on saanut inspiksen jostain kuvakudoksesta.

Mahtaako lgron tykätä oikeesti mistään musiikista jota muut peukuttavat? Onko lgohnin ainoa motivaatio tänne kirjotteluun kertoa että Saariaho (tai Lindberg) eivät ole hyviä säveltäjiä siksi että hän sanoo niin? Ärsyttää tuollainen puolivälin analyyttisyys, että uskotellaan omien arvioiden perustuvan johonki objektiviseen mutta sitten kuitenki argumentaation taso on sitä että ”olen kyllästynyt”.

Et edelleenkään avaa tuota ongelmaa lgrohn, etkä edes esitä varsinaista ongelmaa, vaan toteamuksen. Se on selvä, että et pidä näistä suomalaisista säveltäjistä, mutta nyt tuntuu siltä, että et osaa eritellä syitä negatiiviseen suhtautumiseesi.

Se on ihan ymmärrettävää kyllä, että musiikista ei oikein osaa puhua, jos ei ole asiaan kouluttautunut tai ole aktiivisesti tutkinut teoksia niiden ominaisuuksia eritellen. Mutta jos esiintyy suurenakin musiikin tuntijana, niin olisi tietysti toivottavaa käyttää muutakin argumenttia kuin ”onpa tylsää”. Tästähän Koistinen on puhunut toisessa ketjussa.

En myöskään ymmärrä, miksi Saariahon sävellystekniikka ja innoitukset olisivat jotenkin vääriä ja oikeuttamattomia. Jos hän innoittuu maalauksesta ja saa siitä ideoita sävellykseen, niin sehän on komeaa. Hän ei muuten ole siinäkään asiassa ihan ensimmäisiä säveltäjiä. Ja se, että soittaja osaa hyödyntää soittimensa soittotekniset mahdollisuudet kertoo ihan oikeasti taidosta. Taitoon sisältyy paljon muutakin kuin nopeutta tai isot keuhkot.

Kerropa, Lgrohn, vaikka ihan kuriositeettina, mikä on mielestäsi hyvää musiikkia, ja kuka on hyvä säveltäjä mielestäsi. Kerro myös, miksi hän on hyvä.

Siis et osaa vastata, kun kiertelet. Selvä.

On absurdia, että edes väittelen kanssasi. Levyluettelo ei kerro mitään musiikkimausta. Itselläni on ainakin paljon levyjä, joista en enää pidä, tai joiden sisältöön olen pettynyt. Levyluettelossani ne silti on. Hyvin viisasteltu. Voihan sinulla olla myös auto, joka ei ole hyvä, tadaa!

Se on Auli, ei Aili. Toisekseen nyt olisi jo hyvä erottaa toisistaan musiikkianalyysi ja musiikkikritiikki. Lyhyt teosesittely ei pyrikään selventämään kaikkia teoksen ominaisuuksia, mutta analyysissa niin voi tehdä. Ihan totta, ne on kaksi eri asiaa. Usko pois. Musiikkianalyysi avautuu niin pienelle porukalle, että se pysyy vielä Amfionissakin marginaalissa. Sun nettiterrorismisi saa yhä huvittavimpia muotoja.

Muokkasin viestistäsi virkkeen, jonka olet postannut jo vähintään 5 kertaa aiemmin. Kommentin ja julistuksen välinen tasapaino keikahti väärälle puolelle.

Ei, Aulin teksti oli lyhyt teosesittely ja kritiikki. Musiikkia voi myös lukea ja analysoida, kyllä siinäkin oppii yhtä ja toista.

Ilmeisesti täytyy ”Ailinkin” nyt jotain sanoa.

Lauri, luetko Jaanin tai ylipäätään kenenkään kommentteja ennen kuin vastaat niihin? Jaani juuri muistutti musiikkianalyysin ja musiikkikritiikin eroista. Kirjoittamassani jutussa on kyse levyarviosta, ja jos tätä tarvitsee avata niin levyarvio on juttu, jonka tarkoituksena on kertoa, kannattaako levy kuunnella. Vastaan: joo. Perustelut: ohjelmistokokonaisuus on hyvin valittu ja ennen kaikkea esitykset ovat korkeatasoisia. Yksinkertaistettuna voi todeta että melkein mistä tahansa musiikista tulee kuuntelemisen arvoista hyvin esitettynä. Levyjen arvioinnissa pointti on aina esityksen arvioinnissa. Jo tästäkään syystä en lähde ”analysoimaan” Saariahon musiikkia tai jotain että miksi hän on tehnyt tällaista eikä toisenlaista musiikkia. Koko ”analysoinnoin” kysymyksenasettelu(si) on aika absurdi, kuten tässä on eri puolilla ollut puhetta.

Muistutan nyt vielä, ja teen sen painokkaasti, että keskustelu toimii tietyillä pelisäännöillä: kommunikaatio, argumentaatio, johdonmukaisuus.

Minä arvelin aikani, että Lauri on vain asioista, musiikista, mitään ymmärtämätön häirikkö, joka ei haluakaan oppia siitä mitään ymmärtämään. Näkemystäni tästä ei käännä kurssit Viitasaarella, sillä tarjoillut ajatukset ovat niin ajattelun vastaisia. Nyt hän alkaa paljastua myös yhä enemmän kaikista hyvistä tavoista, yhteisön etiketistä piittaamattomaksi kiukuttelijaksi, joka ottaa yhteyttä johtajaan: ”tämä ei jää tähän”. Tervehtisin ilolla, jos Lauri todella poistuisi näiltä palstoilta, tai oppisi kommunikoimaan.
Matikanlaitoksella hypähteli taannoin (kauan sitten) kaveri, joka vaatii todistelua yhteenlaskun lainalaisuuksista. Kun ei oikein viitsitty parin perusteen selittämisen jälkeen enää vääntää ihan tuubaa, kaveri alkoi levittää huhua, että laitoksella ei ymmärretä edes aritmetiikan alkeita. Tällainen tuli mieleen.
Sitä paitsi: tuo Laurin lainailema museomusiikin käsite menetti infoarvonsa jo 1980-luvulla, kun se lanseerattiin. Sillä ei ole mitään sisältöä, ei mitään arvoa informaationa, enää.
Laurin käytös on vähän säälittävää siksikin, että Suomesta puuttuu foorumi, jossa voisi keskustella klassisesta musiikista keskustellen; ei viskellen, syljeskellen ja liaten. Rikkominen on niin kovin helppoa. Tämänhän häiriköt tietävätkin. Sääli.