Lahjakkuus vs. harjoittelu

Rosa Meriläinen kertoo kolumnissaan Helsingin Sanomissa 7.5. olevansa ”lahjaton taiteilijaluonne” ja hipaisee myös musiikin tekemisen problematiikkaa. Hän pohtii auvoa, joka ihmisen osaksi taiteellisesta lahjakkuudesta koituu. Jotkut tosin suhtautuvat lahjaansa yliolkaisesti: ”Yksi ystäväni on musiikillisesti mielettömän lahjakas, laulaa kuin enkeli, kouluttaa edelleen yli kolmekymppisenä ääntään ja esiintyy, mutta ei ole ryhtynyt ammattimuusikoksi vaan hankkinut ihan muun koulutuksen ja alan.”

”Lahjakkuuksista kauhistuttavin taiteilijaluonteelle on keskinkertainen lahjakkuus”, toteaa Meriläinen. Tanssia rakastava ystävätär, joka oman käsityksensä mukaan olisi voinut päästä Kansallisbalettiin, valitsi toisen uran, koska lahjakkuus ei kuitenkaan olisi riittänyt kuoroa pidemmälle.

Kolumni on synnyttänyt vilkasta keskustelua. Lukijat ovat toisaalta lohduttaneet tanssikilpailusta pudonnutta kolumnistia, toisaalta huomauttaneet, ettei taiteen alalla pärjää ilman sinnikästä työskentelyä päämääriensä saavuttamiseksi. ”Lahjakkuus on sitä, että on potentiaalisesti hyvä jossakin asiassa. Jokaisella ihmisellä on ne potentiaaliset lahjakkuutensa, joista suurin osa jää tietenkin piileviksi, koska kyseinen henkilö ei satu niitä harjoittelemaan”, kirjoittaa Kaisu. Hyvä näkökulma on JL:llä: ”Lahjakkuuden synnynnäisyydestä ja kovan työn kautta saavutetusta taidosta puhuttaessa ei usein muisteta, että taipumus kovaan työhönkin on osin synnynnäistä.”

Paluuta 1800-luvulle kaipailee nuori taiteilijaluonne: ”Taiteilijaluonteisuus on sydämen pakottavaa poltetta, jota on pakko purkaa teoin. Siihen kuuluu myös kokemusten jakaminen muiden kanssa.” Elämäntaiteilija jatkaa: ”Taiteilijaksi synnytään. Se vaatii lahjoja, pitkäjännitteisyyttä ja ”oikeat olot”. Olo on kuin nuorallatanssijalla ilman turvaverkkoa.”

Kansan rivit on sitä mieltä, että ”jos oopperalaulajalla on kysyntää, jos taulut menevät kaupaksi, jos balettitanssija on kysytty ja myös täys työllistetty niin yleisöhän sen ”päättää” onko lahjakas vai ei.” Satunnainen ihmettelijä vastustaa (sic): ”Taide ja itsenäinen ajattelu on suurimissa määrin valmiiksi annaetun maailman ja ympäröivän kulttuurin kyseenalaistamista, ulkoisista määritelmistä vapaan oman jutun tekemistä ja sen kanssa elämistä. Jossain määrin se on myös tiettynlaista kulttuurin uudistamista ja vaihtoehtojen etsimistä.”