Amfion pro musica classica

Kritiikkiä tämäkin

Etusivu › Foorumit › Amfion › Kritiikkiä tämäkin

Esillä 9 viestiä, 1 - 9 (kaikkiaan 9)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • 13.12.2011, 18:30 #18126
    Lauri Gröhn
    Osallistuja

    Kriitikko kirjoittaa hienosta syksyn viimeisestä KLANG-konsertista, jossa olin itsekin paikalla:

    ”Sibelius-Akatemian sävellysopettajien ja -oppilaiden viiden kantaesityksen yhteiskonsertti ei koukuttanut asiantuntijayleisöä, jos sen päättelee yhteen kumarruskierrokseen jääneistä taputuksista.”

    http://www.hs.fi/kulttuuri/konsertti/artikkeli/Sävellyskatsaus+ei+koukuttanut/HS20111207SI1KU02zvr

    13.12.2011, 20:13 #19034
    Pubiruusu
    Jäsen

    Samaa niukkaa ”zhurnalismia” ihmettelin minäkin (en tosin päässyt konserttiin vaan odotan radiointia). HS on viime aikoina päättänyt sysätä klassisen lopullisesti (?) marginaaliin ja siinä rytinässä nykkäri ei paina grammaakaan.

    Jos linkki ei aukea tästä kokonaan, kopioi se selaimen osoitekenttään. http://www.hs.fi/kulttuuri/konsertti/artikkeli/Sävellyskatsaus+ei+koukuttanut/HS20111207SI1KU02zvr

    13.12.2011, 23:06 #19035
    elvibreu
    Osallistuja

    No hei taas. Paljastan teille salaisuuden, jos se teitä lohduttaisi: olen äänittänyt koko kauden 2011 radiosta (kantaesitykset ja kaikki se, mille ei elämää ole vielä ennättynyt kertyä) ja tulen kirjoittamaan konserteista toivottavasti päivälehtiä painokkaammin. Ensi vuoteen menee.

    Pitänee mennä nukkumaan, luin Pubiruusun huolen seuraavasti: ”klassisen ja rykkärin nytinässä ei HS paina grammaakaan”.
    Marginaalissa on hyvä olla, ei rasitu polla.
    Hyvää ötyä.

    14.12.2011, 3:32 #19036
    Lauri Gröhn
    Osallistuja

    Systeemi ei tunnista linkkiäni linkiksi, muttaa toimii kyllä copy/pastella. LG

    PS. Tapio Tuomelan teos olisi ollut upea ilman tuota tohtori-tutkinnon pakkopulla-barytonia …

    21.1.2012, 10:07 #19037
    Jaani Länsiö
    Jäsen

    Norman Lebrecht harjoittaa kritiikin kritiikkiä blogissaan:

    http://www.artsjournal.com/slippeddisc/2012/01/criticising-the-critics-lets-start-at-the-top.html

    Ihan asiallisia huomioita kyllä, joskaan en ihan näin kärjekkäästi ilmaisisi erimielisyyttäni. Jotkin Lebrechtin huomiot paljastavat kriitikon tietämättömyyden, tai ainakin niin tulkitsen tekstin poimintoja. En silti ymmärrä, miksi Lebrecht niin innokkaasti haluaa lukea vain joko-taii-tekstejä ja absoluuttisia näkemyksiä; harvoin esityksestä on jotain definitiivistä ja tekstiin tiivistyvää mieltä. Eikä pidäkään olla, ei musiikki ole niin yksioikoista.

    Hyvä keino kritiikin tason parantamiseen on myös kirjoittaa itse parempia kritiikkejä.

    21.1.2012, 12:33 #19038
    Lauri Gröhn
    Osallistuja

    Kiitos linkistä jälleen kerran.

    Vuodelta 2006: http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/kritiikki.html

    28.1.2012, 8:29 #19039
    Lauri Gröhn
    Osallistuja

    ?”Säveltäjämestari ja ensi kertaa sinfoniaorkesteria kuunteleva lapsi kuulevat samat äänet, mutta aivan erilaista musiikkia.” (TT/Eero RAuhala)

    Kriitikko kuulee erilaista musiikkia kuin ”tavallinen kuulija”. Mihin kriitikoita tarvitaan?

    28.1.2012, 15:44 #19040
    Auli Särkiö
    Jäsen

    Kriitikon ammattietiikkaan ainakin oman näkemykseni mukaan kuuluu tuon omituisen ”kriitikkoposition” välttäminen. Kriitikko kuuntelee musiikkia, kokee sitä jotenkin ja kirjoittaa siitä. That’s it. Se missä kriitikko eroaa ”tavallisista” kuulijoista, on se erityinen ammattitaito jolla hän pyrkii auttamaan musiikista kiinnostuneita vaikkapa osoittamalla suuria linjoja tai kehityskulkuja tai asettamalla asioita isompiin yhteyksiinsä. Kriitikko haluaa sanoa: tätä sun todennäköisesti kannattaa mennä kuuntelemaan!

    28.1.2012, 18:10 #19041
    Lauri Gröhn
    Osallistuja

    Ok. Mutta kertovatko nämä poiminnot Hesarin pääkriitikon oikeasta asenteesta:

    Hesarin musiikkikritiikki otsikoi 5.3.06: ”Amerikkalaisia säveltarinoita,
    Musica Nova esitteli kolme taitavaa yhdysvaltalaissäveltäjää”

    Kriitikko kirjoitti:
    ”Musica Novan avajaiskonsertti esitteli kolme aikamme tärkeimpiin
    lukeutuvaa yhdysvaltalaissäveltäjää. On helppo löytää heille yhteisiä nimittäjiä, mutta
    jokaisella on myös oma persoonallinen profiilinsa.”

    Persoonallinen profiili? Thomasista: ”soi kuin suuri kamariorkesteri”. Rousesta: ”pääosin
    tummaa hautajaismusiikkia”. Stuckysta: ”suomalainen kuvitteli ilokseen kuulevansa
    Sibeliuksen seitsemännen sinfonian hymnimäisiä kaikuja”.
    Kriitikko ei kyllä noilla argumenteilla vastannut väitteeseenä ”profiilista”.

    Kriitikko:
    ”Vaikka Augusta Read Thomas, Christoph Rouse ja Steven Stucky ovat innokkaita
    vanhan materiaalin kierrättäjiä, he ovat onnistuneet kehittämään sen pohjalta oman
    musiikillisen kerrontatyylinsä.”

    Ja tämäkö on sitä ”kerrontatyyliä”:

    ”Thomas on poeettinen säveltäjä, jolla on erittäin rikas soinnillinen mielikuvitus.
    Hänen suurista säveltäjäntaidoistaan todistaa se, että pystyy säilyttämään
    monikerroksisen ja -värisen kudoksen aina läpikuultavan kirkkaana.”

    Vai tämä:
    ”Stuckyn konsertto on värikäs, briljantti, mielikuvituksekas ja viihdyttävä kertomus,
    joka miellyttää varmasti niin kapellimestaria, soittajia kuin yleisöä.”

    Olipa ”kertomus”.

  • Julkaisija
    Artikkelit
Esillä 9 viestiä, 1 - 9 (kaikkiaan 9)
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.