- Tämä aihe sisältää 0 vastaukset, 1 ääni, ja päivitettiin viimeksi 16 vuotta, 1 kuukausi sitten toimesta.
Esillä 1 viesti (kaikkiaan 1)
Esillä 1 viesti (kaikkiaan 1)
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Etusivu › Foorumit › Päiväkirjat › Konservatiivista cross-overia?
Lämmittää niin nähdä tällaista Suomessa harvinaista aitoa kiinnostusta taiteiden väliseen vuorovaikutukseen, että täytyy hieman säestää tätä jo puolen vuoden takaista kirjoitusta!
Heitänpä tällaisen varovaisen pallon ilmaan: voisiko tuo suomalaisen ”crossoverin” konservatiivisuus liittyä juuri siihen, että todellista vuorovaikutusta oikeasti samanhenkisten musiikkien kanssa ei tapahdu? Voisiko olla, että klassisen musiikin piirissä ei tiedetä tai välitetä kovin paljon siitä, mitä uudessa ei-akateemisessa musiikissa tapahtuu? Tuo yllä kuvailtu Mouse On Marsin ja klassisen pianistin ym. kollaboraatio esimerkiksi kuulostaa todella kiinnostavalta, mutta en muista mitään edes etäisesti siihen vertautuvaa Suomen konserttielämässä tavanneeni koskaan.
Monet klassisen perinteen ulkopuolella operoivat uuden musiikin (paremman termin puutteessa) artistithan ovat kyllä hyvin perillä länsimaisen taidemusiikin traditiosta, osa jopa alkujaan perinteisesti koulutettuja säveltäjiä tai muusikoita. Muualla Euroopassa vaikuttaa myöskin olevan aktiivista ristiinpölytystä eri kenttien välillä, esim. yllä mainitun Mouse On Marsin toinen jäsen Jan St. Werner toimii käsittääkseni tällä hetkellä Amsterdamin elektroakustisen musiikin tutkimuskeskus STEIM:in taiteellisena johtajana; Itävallan Prix Ars Electronica -palkintoa on myönnetty vuosien varrella hyvinkin erilaisille säveltäjille Kaija Saariahosta Thomas Köneriin; norjalainen levy-yhtiö Rune Grammofon julkaisee rohkeasti sekaisin klassisen, kansanmusiikin ja kokeellisen musiikin piiristä tulevia artisteja; Bergenin Borealis-festivaaleilla keväällä 2008 oli tarjolla musiikkia sellaisilta nimiltä kuin Toru Takemitsu, Jazkamer, Olivier Messiaen, Mike Patton, Geirr Tveitt, Magnus Lindberg, The Fall, John Hegre, jne.; Deutsche Grammophon julkaisee nyt lokakuussa levyllisen Carl Craigin ja Moritz von Oswaldin DG:n nauhoista tekemää musiikkia; nämä esimerkit nyt vain aivan ensimmäisenä mieleen tulleita.
Säveltäjä ja musiikkitieteilijä Henry Cowell sanoi joskus että ”I want to live in the whole world of music”.
Mitenkä Suomessa? Keskustelua?