Kehuja sateli Kriikulle ja Lindbergille New Yorkissa

Sensuelli-sanaa ei kai pidetä sivistyssanana, mutta sen tyypillinen synonyymi (samaa tarkoittava sana) on ’aistillinen’. Mieskin voi olla aistillinen, kun löytää sen oman juttunsa ja karistaa estonsa. Aistillisuutensa löytämistä pidetäänkin yleisesti positiivisena, elämänmyönteisyyttä ja yleistä positiivisuutta kasvattavana asiana. Eli ’sensuelli spontaanisuus’ voitaisiin sanoa tämän uutisen tarkoittamassa merkityksessä toisin vaikkapa muodossa ’aistillinen vaistomaisuus’. (Lähde: Suomen kielen perussanakirja, kolmas osa S-Ö, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 55, 1994.) Ihmisen perusaisteja ovat makuaisti, hajuaisti, näköaisti, kuuloaisti, tuntoaisti, tasapainoaisti ja sisätuntemusaisti. Puhekielisiä kehotuksia käyttää aistejaan ovat esim. ”haistapa tätä!” ja ”korvat auki!”.

Yllä olevaan lgrohnin kysymykseen on muuten vastattu mainitussa viestiketjussa käytännössä niin, että tarkka vastaus (teoksien nimet) ei ole oleellinen esitetylle pointille, joten tieto on jo senkin takia jätetty jutusta pois. Kommentoija lgrohn siis takertuu kiusallaan yksityiskohtaan, joka ei ole relevantti, kuten tämänkin artikkelin kohdalla. (Ihan varmaksi en konsertissa kuultujen Tiensuun kappaleiden nimiä edes muista, eikä netistä löydy tietääkseni sivua, jolta asian voisi lgrohn vaikka itsekin helposti tarkistaa.)

Samaa mieltä päätoimittajan kanssa. Perustelukyvyttömän ihmisen argumentointi on yhtä tyhjän kanssa, ja rinnastuu mielestäni häiriköintiin.

A: ”Musiikkisi kuulosti minusta erilaiselta oltuani kaksi viikkoa Darmstadtissa ja kuultuani siellä ihan älyttömän paljon sävellyksiä. Kappaleesi kuulosti nimittäin suoraan lentokentältä konserttiin tultuani tutun suomalaiselta ja melko perinteisen lyyris-ekspressionistiselta.” B: ”Loukkaannun verisesti!”. (Vai, B: ”Mitä siellä Darmstadtissa sitten oikein soitettiin?” Tämähän lgrohnia ei kiinnostanut, vaikka juuri tämä oli tuon pätkän pointtina. Tämän enempää en halua rautalangasta vääntää, etteivät jotkut kuvittele minun ala-arvioivan tämän Amfionin lukijoita.)

Hyvä lgrohn: ei nyt vaan kertakaikkiaan voi vain väittää koko ajan samaa, jos ei perustele / todista väitteitään. Kuten päätoimittaja ohjeistikin, soisi keskustelua käytävän siellä, minne aihe kuuluu – rästissä lgrohnilla on perustelemattomia väitteitä ylläolevien lisäksi jo melkoisesti. Raukkamaista huudella kärjistyksiä ilman mitään asiasisältöä.

Itse palaan TÄMÄN keskustelun aiheeseen, jotta ainakaan minua ei täältä potkita pois. Tuli nimittäin mieleen, sallittakoon pieni kärjistys:

”Around 1980 [Lindberg and Saariaho] helped to establish the Ears Open Society to foster awareness and appreciation of modern music in Finland.” -NY Times http://www.nytimes.com/2010/02/17/arts/music/17axiom.html?ref=music

Hienoa, että meille perintönä ja tuoreutumisen ideologialtaan (sääntöineen) vaalittavaksi jätetty yhdistys mainitaan New York Timesissa sanamuodoin, jotka eivät elättele helppoa nostalgiaa tai muuta pluskvamperfekti-ajattelua edelleen toimivasta yhteisöstä. Tästä ei ole pitkä matka siihen, että valveutuneet kansainväliset toimittajat haluavat ottaa selville, mitä yhdistyksessä tänään kuullaan, ”what’s next?”. Tietoyhteiskunnan madaltamat esteet kevyesti ylittämällä (MySpace, YouTube jne.) he tuntevatkin nykyisen Korvat auki -polven musiikin kirjoa pian jo kotimaisia toimittajiamme paremmin (ei niin, että tämä olisi kummoinenkaan saavutus: itse laskin, että musiikkiani on jo nyt arvioitu julkisuudessa laajemmin muilla kuin kotimaisilla kielillämme). Muistettakoon taannoinen juttu Hesarissa, jossa sinänsä aiheellisesti ehdotettiin kourallinen ”nuoria” (kolmi-nelikymppisiä) säveltäjiä, joilta orkesterit voisivat tilata musiikkia: yksi heistä ei ole ollut alalla kohta vuosikymmeneen!

Mutta linkeiksi pääsivät vain Vänskä, Salonen ja Mustonen…