Facebook-keskustelua Helsingin UNM-festivaalista

Kommentti Hartsin Rautavaara-mainintaan:
kannattaa muistaa että Rautavaara nostettiin suuren yleisön ”lempisäveltäjäksi”
tietoisesti laskelmoidulla kampanjalla, jossa oli takana mm. levy-yhtiö Ondine:
http://www.talouselama.fi/tyoelama/article156426.ece
Ammattilaiset tekevät tietoisia valintoja, muut haluavat kuulla juuri sitä musiikkia
jonka media nostaa esille.

… ja tätä kritiikkiä voisimme harjoittaa myös Amfionissa, vai kuinka? Tapasin viikonloppuna puolalaisia muusikoita, ja oli mielenkiintoista kuulla heidän ajatuksiaan näistä kansallissäveltäjistämme. Aika jänniä kysymyksiä esittivät, kuten ”pidätkö Sibeliuksen musiikista”.

”Ammattilaiset tekevät tietoisia valintoja, muut haluavat kuulla juuri sitä musiikkia jonka media nostaa esille.”

Kääk… ehämmä (ja me muut) oo koskaan ennen tajunnukkaa, et toi onki niinku tietoista. Mä oon aina luullu sitä vahingoks. Ja mun (median esiin nostamatta jättämä) koko ikänsä raivoraittiina ollu, absolutistiamatöörikoiranleukakaveriki sano kerran juovuspäissään, et ”on modernistin elämä helppoo, ku ei tartte välittää soittaaks (laulaaks/säveltääks) oikein vai väärin…, lopputulos kuulostaa samalta paskalta.”

Pahoittelen ystäväni* vulgaaria kielenkäyttöä ja asian subjektiivista, epäprofessionellia tarkastelua väärässä kategoriassa. Objektiivinen ja korrekti ilmaisu olisi tietenkin ollut että: ”kuulostaa samalta kesäkurpitsalta”, tai: ”näyttää hyvinkin naturalistiselta tapahtumalta.”

*Pyydän, että hänen päihtymystilansa otetaan huomioon kielihygieniasanktioista päätettäessä.

(Foorumillamme kielletystä suorasanaisuudesta ja sananvapaudesta) musiikkiin tai ääneen siirryttäessä:
Tarvitaanko ”radikaalisti havahduttavan, suoran, ylevöittämättömän ilmaisun voiman”* ärsyköittämään raaka-raato-rääky-rytky-reaktioon jonkin alan ammatti…? tai jonkin tason tietoisuus…? tai jonkinlainen valinta…?
*(Musiikkilehti Rondo Classica 6/2010, s.19)

Tiukkaa kritiikkiä tulee jollekin Saariahon kaltaiselle nimelle oikeastaan enää vain ulkomaisista lehdistä.

…eikä kotimaiseen Amfioniin(kaan) mahdu muuta tiukkaa kuin ahdasmielinen sensuuri, joka (nimien ”kaltaisuuksista” riippumatta) kohdistuu erityisesti (tai vain) modernismin kritiikkiin.

… ja tätä kritiikkiä voisimme harjoittaa myös Amfionissa, vai kuinka?

Ei kuinkaan, koska herra päätoimittajamodernistihan poistaa sen Amfionista.

Kaikenlaisen lööperin esittäminen kertoo jälleen kerran, että järki ja ymmärrys ovat hakusessa… Sitä (lööperiä) voi esittää nettikeskustelufoorumeilla 25 vuotta, itseään niiden (ja Suomen ja Euroopan ja maailman) ainoana älykkönä pitäen… mutta yksi älykkyyden tunnusmerkki puuttuu, koherenssi.
(Luovuudesta ja mielikuvituksesta puhumattakaan.)

Kahdella suulla toivotaan nyt (tai teeskennellään, että toivotaan) tiukkaa kritiikkiä Amfioniin.
Saamanne pitää…
malttakaa vielä hetki…

Siitä asiantilasta emme pääse mihinkään, että tyylejä ja tapoja toimia on monia….

Emmekä siitä, että juuri sitä (tyylien moninaisuutta ja/tai omastaan poikkeavuutta) ei päätoimittaja ole pystynyt tunnustamaan ja hyväksymään, vaan on ottanut yksinoikeudekseen ja velvollisuudekseen päättää, mikä tyyli tai toimintatapa häntä miellyttää ja sen mukaisesti foorumillamme sallitaan.

… ja henkilökohtaisuudet on syytä jättää edellä mainittuihin baarikeskusteluihin.

Myös sen päättämisen, minkälaista kritiikkiä saa esittää ja minkälaista ei; ja mikä milloinkin on henkilökohtaisuutta tai ”henkilökohtaisuuksiin menemistä” ja mikä ei; eli missä henkilö loppuu ja asia alkaa, tai missä asia loppuu ja henkilö alkaa, on päätoimittaja ottanut yksinoikeudekseen.

Päätoimittajan uurastus reportaasien ja muun kokoamansa aineistosisällön tuottamiseksi Amfioniin ei ole ansiotonta. Siitä kiitos.

Tähän yhteyteen sopinee myös ennakkotieto siitä, että olen kirjoittanut lähiaikoina julkaistavat kommenttini Amfionin keskusteluihin ja tapahtumiin (ja niihin liittyviin yhteyksiin ja yhtäläisyyksiin) kuluneen vuoden aikana, aina kun vain aikaa omalta elämältä ja työltä on liiennyt. Tieto päätoimittajan vaihdoksesta ei muuta em. tapahtumia, eikä vaikuta julkaisusuunnitelmiin ja -sisältöön millään tavalla, vaikka (tilanteen ennallaan junnaamisen aiheuttama) tietynsuuntainen lataus saattaakin sen (erotiedon) valossa vaikuttaa ylimitoitetulta. Pahoittelen, jos se siltä myös tuntuu.

Mainittua latausta ei pidä ottaa henkilökohtaisuutena, koska se (lataus) ei suinkaan johdu (vain) Amfionin päätoimittajan (/toimituksen) edesottamuksista (ym.), vaan havainnoista ja kokemuksista, joiden mukaan täsmälleen vastaava kehityskulku on etenemässä kaikilla foorumeilla, joilla hallintovalta ja ns. täysinkoulutettu taulapäisyys ovat ottaneet tehtäväkseen sisältöihin puuttumisen ja niiden ”strategisen” säännöstelyn, ohjailun, määräilyn ja omaan tahtoonsa alistamisen kanssaan eri mieltä olevien henkilöiden sanan- ja ilmaisunvapauden monikätisellä kuristusotteellaan tukehduttaen.

Wau. Onko ideoilla tahtinumerotkin? Eikö siellä Sibiksessä edes opittu mitä metaforat ja erilaiset kielikuvat yleensä tarkoittavat?

Kannattaisi ehkä perehtyä asiaan ennenkuin snobbailee hologrammeilla. Luuli avautuvan helposti, koska muistaakseni vain yksi Pulkkisin lause liittyi hologrammeihin.

Sävellysten sisällösen tyhjyyden pystyy usein arvaamaan sävellysesittelyn sanahelinästä. Musiikilla kun ei ole semantiikka, mikä tahansa mistä tahansa poimittu sanasepittely kelpaa.

Toinen juttu sitten, että sävellys kiedotaan johonkin ulkomusiikilliseen tarinaan, kuten Saariaho teki pitkästyttävässä klarinettikonsertossaan.