Koistinen toimesta.
Lauri GröhnAS:
”Kuunnellessani joskus eräitä Debussyn Arabeskejä minua alkoi vaivata, että alun kaunis melodia toistettiin lopussa – mikä sinällään oli aivan luonnollista, onhan ABA yksi kestävimmistä muotoratkaisuista.”
Mahtaako tuo muotoratkaisulle ja etenkin sen ”kestävyydelle” olla hyviä psykologisia perusteita? Varmaan löytyy jokin historiallinen selitys, mutta voisihan olla niin, että tuota muotoa on käytetty vain koska sitä on ennenkin käytetty. Kokeellinen musikologia voisi joskus yrittää arvioida käytännön ”vaikuttavuutta” …
KoistinenSen kummemmitta tutkimuksitta, musiikillisen muodon pysyvimpiä ominaisuuksia on ollut tuo paluun, palaamisen ajatus. Toistuminen on hivenen moni-ilmeisempi ilmiö kuin vain toistuminen sillä sillä sitä toistoa edeltää se edellinen, joka ei voi olla vaikuttamatta siihen toistoon. Tuo ABA, tosin, on jotain ihan muuta kuin toisto; ollen se kenties kertaamista ja ennen kaikkea paluuta ja muistuttelua alun hetkistä. Kokemus voisi vaikka olla vihjeitä siitä, että näille ajatuksille siis kävi niin kuin kävi; tämä musiikki siis kuljeksi niin kuin kuljeksi. Ainahan tuo paluu ei ole kovin raikas vaihtoehto.