Eros, agape ja psyyken eheytyminen

Klarinetisti Patrik Stenström kirjoittaa blogissaan kiinnostavasti arjesta oopperaorkesterissa: ”[Nainen vailla varjoa] on eräs oopperakirjallisuuden vaikeimmista teoksista ja vaatii poikkeuksellisen paljon henkilökohtaista harjoittelua. Voimien jakaminen niin, että pystyy käymään sekä harjoituksissa ja näytöksissä mutta myös harjoittelemaan itsekseen vaati etenkin puhaltajilla melkeinpä kalenterin kera harjoitus- ja palautumissuunnitelman tekoa. Niinä päivinä kun illalla on jokin raskas tai muuten vaativa näytös, aivan täysipainoista harjoittelua ei voi päivän aikana tehdä. Jos taas on ollut päivällä harjoitus ja illalla näytös, saattaa olla että seuraavana päivänä ei pysty kovin paljoa harjoittelemaan, jotta olisi taas herkässä soittokunnossa seuraavassa näytöksessä, johon voimat aina priorisoidaan. Näin esim. mahdollisesti kohdalle osuva kokonainen vapaapäivä voi olla harjoittelun kannalta varsin hyödytön, vaikka kalenteri näyttäisikin tarjottimella tarjottavan harjoitusaikaa.”

Vaikea teos tarkoittaa myös positiivisia haasteita, ja ainakin musiikin johto on hyvissä käsissä: ”Leif Segerstam motivoi soittajia tekemään parhaansa, ja enemmänkin. Leifin legendaarisen tarkka korva saa aikaan sen että mikään ei jää huomaamatta ja toisten selän taakse ei päästä pahoissakaan paikoissa. Jos kapellimestarin ammattitaidon kulmakivinä pidetään kuulemiskykyä, partituurinlukutaitoa ja lyöntitekniikkaa, Leifiä selkeästi taitavampaa ei ole kyllä kovin helposti löydettävissä”