Koistinen toimesta.
KoistinenOli mukava kuulla kommenttejasi ensimmäiseltä riviltä, ensimmäiseltä illalta. Itse istuin tusinan verran rivejä taaempana, toisena iltana, keskellä niin ikään. Jäin kaipaamaa, ihan vähän, soinnin pyöreyttä, eräänlaista filharmonista klangia. Sanoisinko lämpöä… Ihan vähän olin kuulevani jopa rutiininomaista johtamista, hyvää lyömistä ja tarkkoja insatseja… mutta rutii… Lienee syytä hahmottaa sellainen särmä, että akustiikka ei ole olio, hyvä tai huono. Se on moniulotteinen imaginäärinen tahokas, joka ikään kuin valaistuu vähän eri tavoin, riippuen monista hetken ominaisuuksista: mitä soitetaan ja missä istutaan, aluksi. Musiikkitalossa on, muuten, tosi muka meininki ja tuo akustiikka lähtökohtaisesti hyvä.
Auli SärkiöKiitos kommentista! Kuten seuraavassa arviossa mainitsinkin, itsellenikin jäi ”pyöreyden”, ”klangin” ja lämmön nälkä – sellainen fiilis ainakin jäi. Kokonaisuutena Musiikkitalo on tietysti aivan huikea; kuinka nopeasti hemmotteluun tottuukaan, kun haluaa loistavasta täydellisen…Hyvin oli sanottu myös että akustiikka ”ei ole olio.” Myös se, että siihen on ladattu niin silmittömät odotukset, vaikuttaa huomattavasti sen kokemiseen. Eiköhän ajan myötä kokemus tarkennu.
elvibreuTämä on nyt kyllä todella noloa sanoa: mielestäni akustiikka on pahasti epäonnistunut, kaikki puuroutuu.
Jopa Finlandia-talon salin erottelukyky tuntui herkemmältä, jälkikaiku värikkäämmältä.
Voi hitsin hitsi!
KoistinenMitä ihmettä Elvibreuseni? Luonnollisesti sinulla on täysi oikeus kokemukseesi, mutta tohdin vähän aprikoida. Onko tällä oliolla todella myös sellainen ominaisuus, että joidenkin vektoreiden kohdatessa, sointi myös puuroutuu? Ei Finlandia-talo mikään surkimus ole; sisäpolitiikka vaati sen parjaamista, että saatiin uusi talo. Samasta syystä M-talon akustiikka on yksinomaa loistava. Sävyeron koen kyllä taittuvan kovastikin M-talon eduksi, mutta viihdyn hyvin myös F-talossa. Ottakaamme ja antakaamme aikaa tutustua myös M-talon akustiikkaolion moniin ulottuvuuksiin. Ja vielä; taitaa tuo akustiikka kuitenkin olla vain yksi särmä musiikin kuuntelua. Toisille se saattaa merkitä paljon, toisille ehkä ei.