Arvio: Kromatiikasta sävelrivejä ja tekstuuria

”Pitkissä äänissä tärkeää on tasaisuus ja aloitusten ja lopetusten täsmällisyys. Alukkeiden tulee olla pehmeitä, eikä maneerisia paisutuksia ja aksentteja tulisi tehdä, ellei niitä ole erikseen nuottiin painettu.”

Feldman on itse jossakin yhteydessä sanonut, että Beethovenin ajoista meidän päiviimme saakka länsimaista soitinmusiikkia on hallinnut ja yhä hallitsee vain yhdenlainen tapa soittaa äänen atakit eli aloitukset. Emme anna äänen syntyä luonnollisesti ja pakottomasti esiin hiljaisuudesta, vaan me haluamme ”iskeä kyntemme” siihen ja manipuloida sitä. Samanlainen suhtautuminen vaivaa Feldmanin mukaan myös suhtautumistamme aikaan. Hänen ihanteenaan oli sävellyksissään tarkkailla ajan polveutumista kuin villieläimen vapaata elämää viidakossaan. Hänen mukaansa suurin osa säveltäjistä sulkee tuon hurjan otuksen eläintarhan häkkiin. Neitherin esityksessä sekä muusikot että yleisö tuntuivat olevan välillä aika ymmällään. Eikä se ollut mikään ihme, sillä Feldmanin musiikkia on esitetty Helsingissä aivan surkean vähän. Nyt HKO:lla ja RSO:lla olisi hieno mahdollisuus luoda suomalainen esitystraditio tälle uuttaluovalle musiikille ottamalla ohjelmistoon vaikkapa ”Coptic Light” -orkesteriteoksen. Feldmanin musiikin esittäminen ja kuunteleminen on puhdistava kokemus. Sen kautta syntyy ainutlaatuinen mahdollisuus kyseenalaistaa länsimaisen konserttimusiikkitradition itsestäänselvyyksiä.