Arvio: Juha oli ihastus korville, pettymys silmille

Auli: ”Aarre Merikannon Juhan ensimmäisen näytöksen päätyttyä ei voinut olla ajattelematta: tässäpä hieno ja aivan liian vähän tunnettu ooppera. Ja ennen kaikkea tässäpä upea ja miltei tuntematon suomalainen säveltäjä!”

contre_dance: ”Aarre Merikannolla on myös Juhan verevyyteen verrattavia komeita orkesteriteoksia 20-luvulta (mm. Fantasia, Pan, Ekho sopraanolle ja orkesterille), joita kovin mielellään kuulisi Musiikkitalon akustisissa olosuhteissa!”

Erinomaista Auli&contre_dance, erinomaista. Filantropiaa ja altruismia ei siis vielä julistetakaan sukupuuttoon kuolleiksi ilmiöiksi maailmassamme, jossa ”yksilöllisyytemme” on harhautunut sokeuden asteelle (yhteispelin muistuttaen lähinnä juopporingin t y h j ä ä solidaarisuutta). Aarre Merikannostahan on kirjoittanut esim. Seppo Heikinheimo ja Paavo Heininen on pelastanut opettajansa töitä rekonstruoimalla ehjiä teoksia niiden riekaleista.

Korjaavaa työtä onkin tehtävä: pienet tai suuret palkinnot, tunnustukset&prenikat tuskin ketään enää haudassa lämmittävät. Ja varsinkin: tällaisten rikosten todellinen vaikutus musiikkikulttuurimme intersubjektiiviseen, sosiaaliseen värähtelyyn on laajempi kuin yksittäisen taiteilijan kohtalo – mitenkään vähättelemättä esim. Aarre Merikannon henkilökohtaista vääntöä ja turhaa kitkaa keskinkertaisemman&kehittymättömämmän, tapoihinsa kangistuneen kasvuympäristönsä kanssa.

Eli tasapainottava korjausliike jatkukoon. Mutta meidän on myös kysyttävä mistä Aarteen kohtalo johtui ja tunnistaa vaarat jotteivat rikokset toistuisi. Onko syynä jokin suomalaiskansallinen meitä riivaava patogeeni, joka estää meitä puhumasta, käsittelemästä ja lopettamasta toistemme kiusaamista ja kiusatuksi tulemista (the whole SM-competition)? Nauttia kulttuurimme hedelmistä koko laajuudessaan ja syvyydessään. Jos patogeeni jyllää edelleen, sen paikantaminen olisi tärkeää. Kuka/ketkä ovat tämän päivän ”Aarteita”? Emmekö voisi jo kasvaa aikuisiksi? Oppia jotain historiastamme ja katkaista tukahduttamisen ja itsetukahduttamisen kalmavat kierteet lopetamalla näiden patogeenien levittäminen ja vahvistaminen.

Eikö meitä kiinnosta puuttua asioihin tunnistaessamme potentiaalisia ”Aarteita” ajassamme, miksi heikkotahtoisesti annamme kehnojen historioiden toistua, missä tahdonvoimamme? Uskon useammankin ”katkaistun kannon eksiteeraavan kulttuurimme meressä” aloilla jos toisilla. Mutta luovan säveltaiteen alalla yksi selvä esimerkki on säveltäjä A R I V A K K I L A I N E N. Kas tässä hänen tuotantonsa Fimicin sivuilta:
http://www.fimic.fi/fimic/fimic.nsf/WLWOR?readform&comp=Vakkilainen,%20Ari&cat=contemporary_-_classical

Käsittääkseni 99.99% hänen laajasta tuotannostaan on esittämättä (Ari Vakkilainen on siis elävä säveltäjä, asuu Helsingissä):

OOPPEROITA:

Lätäkkö (1988)
opera

The Thunder – Perfect Mind (1996 (?))
opera in one act
2 sopranos, 4 baritones, actors, dancers, choir, English horn, bass clarinet, percussion, 2 pianos, 2 violins, viola, cello, double bass

Punahilkka (2000), 60′
Little Red Riding Hood
A children’s opera
2 reciters, 5 main roles (Little Red Riding Hood, Mother, Grandmother, Wolf, Hunter), an ensemble of 14 players

Hiranyagarbha (2001-2005), 72′
The Swan of the Milky Ocean
opera in three parts
soprano, mezzo-soprano, alto, tenor, 2 basses, mixed choir and orchestra: 1111/1000/01/0, piano, strings

ORKESTERITEOKSIA:

Tube
Runoelma (Poem)
2222/4230/11/0, strings

Sinfonia I (1995/1998), 18′
Symphony No. 1
2233/4330/02/0, piano, strings

Allogenes (1996 (?)), 13’50”
chamber orchestra

Sinfonietta (2000 (?))
2222/4230/11, strings

Sinfonia II (2003)
Symphony No. 2
2232/4230/12/0, strings

Sinfonia III (2003), 21′-22′
Symphony No. 3
2222/2110/01, strings

Kalevala-sarja (2008)
2222/4231/12/0, strings

KONSERTTOJA:

Violin Concerto No. 2 (1992)
violin solo + 2222 3200 02 1, celesta, strings

Concerto for Piano and Orchestra (1994)
piano solo + 2222/4220/00/0, strings

Piano Concerto No. 2 (2002)
piano solo + 2222/4220/11/0, strings

Andante + Rondo (2004), 13′
for a piano concerto in Mozart’s style
piano solo +1202/2200/10/0, strings

Piano Concerto No. 3 (2004)
piano solo + 2222/4220/11/0, strings

Concerto for Guitar and Orchestra (2005), 22′
solo guitar + 1120/1000/01/0, strings

Chamber Concerto (2007), 4′
Piano Concerto No. 4, for piano and 10 instruments
piano solo + 1111/1000/00/0, strings

Piano Concerto No. 5 (2008)
Springtime
piano solo + 2222/2200/00/0, strings

KAMARIMUSIIKKIA:

Halloween ( 2005), 3’50”
flute, violin, cello and piano

Sekstetto (1986)
oboe, trumpet, horn, violin, cello and piano

Jousikvartetto (1989 (?))

Kvintetto (1992)
flute, clarinet, violin, viola, cello

…te tartutte, jepulis! (1994)
string quartet and piano

Jousikvartetto 2 (1995)

Jousikvartetto 3 (1996)

Kuutti (2002)
flute, bass clarinet, piano, violin, viola and cello

Sonaatti oboelle ja pianolle (2002)

Saxophone Quartet (2003), 11′

Duo for Two Guitars (2004), 14′

Sonata for Bassoon and Piano (2004)

Passacaglia (2005), 10′
violin, viola, cello and organ

Quintet (2005), ca 14′
for flute, clarinet, piano, violin and cello

Sonaatti alttosaksofonille ja pianolle (2005), 16′

Sonata for French Horn and Piano (2005)

SOOLOTEOKSIA:

Chaconne (1981)
violin

Urkubiisi (1983)
organ

Melos (1984)
violin

Melos VI (1987)
flute

Adagio (1988)
violin

Larghetto (1988 (?))
piano

Nocturne (1989)
piano

B-A-C-H (1995), 5′
guitar

10 preludia (1997 (?))
10 Preludes
piano

Preludi (1998)
Prelude
piano

Sonata IV (1999-2000 (?))
piano

Sonata (1999)
piano

Sonata II (1999)
piano

Sonata V (2000)
piano

Sonata VI (2001)
”Mansén sonata”
piano

12 etydiä pianolle (2002)
12 Etudes for Piano
piano

Nocturne (2002)
piano

Variaatioita espanjalaisesta sävelmästä (2002)
Variations on a Spanish theme
piano

Nocturne (2003), 5′
piano

Sonata VII (2003)
piano

Sonatine (2003), 5′
piano

Nocturne V (2004)
piano

Nocturne VI (2004)
piano

Sonata IX (2004), 12′
piano

Sonata VIII (2004), ca 14′
piano

Balladi II (2005), 7′
piano

Balladi pianolle (2005), ca 7′
Ballade for Piano
piano

Chaconne for guitar (2005), 14′
guitar

Sonata for guitar (2005), 23′
guitar

Sonata XI (2005), ca 14′
piano

Balladi III (2006), 8′
piano

Variaatioita laulusta ”Zu Mantua” pianolle (2007), 32′
piano

12 etydiä pianolle (2008)
12 Etudes for Piano
Toinen kirja
piano

4 Pieces for piano (2008)
piano

6 extra variations for guitar (2008)
guitar

Balladi IV (2008)
piano

Nocturne (2008)
piano

Passacaglia (2008)
organ

Prelude for Ballade IV (2008)
piano

Sonatina II (2008)
piano

Tärpättisavotta (2008)
piano

Variations ”Hijos del Pueblo” (2008)
guitar

3 Fuugaa uruille tai pianolle (2009)
organ or piano

Cadenzas for Mozart’s Piano Concertos (2009)
piano

VOKAALI- JA KUOROMUSIIKKIA:

Variaatioita Lennon & McCartneyn teemasta (1984)
Variations on a theme by Lennon & McCartney
mixed choir a cappella

Corona triumphalis (1990)
Kantaatti Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan promootioon
mixed choir + 1121/0000/00/0, strings

Laulu oravasta (1998)
vocal solo and piano

Sammakkoperspektiivi (2001 (?))
vocal solo and piano

The simplest questions (2001 (?))
vocal solo

Saarella (2002 (?))
soprano, piano, double bass ad. lib.

Graffiteja ajan rajapinnassa (2003)
baritone and piano

The Long Goodbye (2005)
mixed choir

3 Canons for female voices (2008)
6 female voices

?????????? Syvä hiljaisuus ??????????

Jos olisi kyse jostakin kylähullun tai näennäistaiteellisen neurootikon ns. epäonnisista kyhäelmistä (vaikka kannustaisin kyllä huomioimaan jokaisen), asiaa voisi painaa villaisella. Mutta kun se vähäinenkin mitä olen kuullut, on läpensä musikaalisen ammattisäveltäjän arvokasta työtä.

No. En syvennä (esittämällä kysymyksiä Vakkilaisen kollegoille, etujärjestöille, muusikoille, kapuille, musikologeille, toimittajille, tuottajille, päättäjille, itselleni) ongelmaa enempää vielä, mutta onneksi tämä tuli noteerattua ja sanottua. Säveltäjäystäväni kera pianistiystävänsä käsittääkseni ovat kaivamassa Vakkilaisen pianotuotantoa päivänvaloon: preludeja, nokturneja, etydeitä, balladeja, sonaatteja, konserttoja etc. Itse kuulin jokunen vuosi sitten Kansanradiosta säveltäjän soittamana preludejaan; verevää, traditiokommunikatiiviisia yksilöllisiä äänenpainoja, -kepeyttä.

Eikö jokin vastuunsa tunteva kulttuuritaho – esim. Svenska Kulturfonden – voisi tukea projektia, jossa Ari Vakkilaisen musiikkia tuotaisiin laajasti kuultavaksemme? Orkesterikonsertteja, kamarimusiikkikonsertteja ja näyttävänä päätösnumerona kahden esittämättömän oopperan kantaesitys? Ja Lätäkkö-oopperan uusinta ensi-ilta loppujuhlineen, ilmaiset oluet kaikille! Näyttäisimme mallia kuinka korkeakulttuuria arvostetaan ja hoidetaan – jo taiteilijoiden elinaikanaan.