Vastaa aiheeseen: Suu poikki, taide taiteena!

Cagen kuuluisa taideteos – oksien katkominen – oli tietenkin suurta: se oli urheilua koska lihakset olivat työssä, tiedettä koska keskityttiin energiaa käyttämällä särkemään oksien molekyylirakenne, musiikkia koska kuuluu rasahduksia ja napsahduksia. Ennenkaikkea se oli kuitenkin kokonaisvaltaista crossovertaidetta koska Lihakset Mursivat Äänekkäästi Oksan Muodon.
Lapset katkoilevat lystikseen oksia, nimittelemättä leikkejään hienoilla nimikkeillä. ”Toilailu” alkaa siitä, kun jotkut lapsenmieliset aikuiset keksivät nimittää temppujaan taiteeksi. Heille jos jollekin kuuluisi syytös lokeroinnista, vai mitä, Lauri?

Kohtasinpa kerran katusoittajan, jolla ilmiselvästi oli iloisia lepakoita tapulissa. Hän päästeli ”vanhanaikaisesta” epävireistä viulustaan mitä merkillisimpiä vinkauksia, särähdyksiä ja raavintoja, koputti välillä pohjaa ja kantta sekä sohiloi jousellaan ilmaa samalla kun hoilaili kasvot loistaen jotain tuiki tuntematonta kaksiäänistä laulua. Seurasin esitystä pitkään, ainakin 14:33. Kuulijoita (hymyileviä) riitti, monet antoivat rahaa ja kaikilla oli niin mukavaa. Ajattelemistakin riitti. Kuuluisa Cage oppipoikineen olisi tämän nimettömäksi jääneen, iloisen höyrypään vierellä jäänyt pelkäksi statistiksi.
Mutta hyvä, että sinulle Lauri kelpaa myös ”perinteinen musiikillinen taidekokemus” Matteus-passion muodossa, semminkin kun ”pelissä tulee olemaan myös hillitty ritualistinen näyttämöelementti”:-)