Etusivu › Foorumit › Muut aiheet › Huippumuusikko kiikissä hömppään › Vastaa aiheeseen: Huippumuusikko kiikissä hömppään
Onhan se mukavaa, että klassisen musiikin verkkosivulla voidaan asettaa maailmankatsomuksia vastakkain ja tarkastella hiekkalaatikkoanalyyttisesti, kenen on paras.
Itse olen vakaasti sen kannalla, että vaikka kaikki tässä maailmankaikkeudessa onkin vain elektromagneettista säteilyä ja hiukan gravitaatiota (kuten Kari Enqvist mainiossa kirjassaan Monimutkaisuus esittää), tällä tiedolla todellisuudesta ei saavuteta minkään tason ymmärrystä musiikista tai taiteesta, laajemmin kulttuurista ylipäätään.
Jo hiukan lähemmäksi päästään, kun ymmärretään omien aistiemme rajallisuuden: itse näemme ja koemme maailmankaikkeutta karkeistettuna, koska havaintovälineissämme (luonnollisissa tai rakentamissamme) ei riitä potkua. Näin kvanttimaailmaan sukellellaan toistaiseksi teorioiden tasolla — huomattakoon toki, että nämä teoriat ennustavat aivan oikein näkyvän maailmamme ilmiöitä, joten ne ovat melko uskottavia.
Voisin nähdä yllä olevalla luonnontieteellisen maailmankuvan nykytilan hyvin karkealla yleistyksellä korkeintaan yhden yhteyden tähän keskusteluun: kukaan keskustelijoista ei pysty esittämään tyhjentävää vastausta kysymykseen musiikin universaalisuudesta, ei luonnontieteilijäksi esittäytyvä skeptikko tai eittämättä erilaisen maailmankuvan omaava mystikko. Millä minulle, muusikolle, on merkitystä, on näiden tikkojen nakuttelulla eli musisoinnilla.
Taiteilija ammentaa vaikutteensa ja voimansa omasta kulttuuristaan, ja luo sitten taidetta, joka koskettaa enemmän tai vähemmän tuon kulttuurin edustajia ja todennäköisesti hieman vähemmän muiden kulttuurin edustajia. Absoluuttisesti mitaten eli omana mielipiteenäni esitän olevani kuitenkin kiinnostuneempi mystikosta kuin skeptikosta — hänellä on sentään annettavaa muillekin.