Vastaa aiheeseen: Virtuositeetin estetiikka?

Jälleen ohitettiin keskeinen ajatus: siveltimellä ei ole estetiikkaa, taululla on; kynällä ei, runolla on; instrumentilla ei, musiikilla on.

Ovatko soittajat todellakin temppujen katalysaattoreita? Ohhoh! Sitäpaitsi se virtuositeetti, joita pelkät temput vaativat on todellakin lapsellista verrattuna siihen psykofyysiseen hallintaan, jota vaatii se musiikki, jota lgrohn nimittää ”museomusiikiksi”. Kukin tahollaan miettiköön, mistä tuo määrittely kertoo: lgrohnista vai J.S. Bachista – esimerkin ottaakseni. Onko lgrohn yhtä nykyaikainen myös suhteessa kirjallisuuteen, maalaustaiteeseen, arkkitehtuuriin, koko kulttuuriin. Puolestani olen sitä mieltä, että Beethoven elää, mutta suurin osa ”nykyttäjistä” synnyttää kuolleita lapsia. Aika näyttää, mikä on ajatonta.

”Yleisö voi turvallisesti haltioitua esittäjän taidoista”, päättelee lgrohn. Tuota riittää – julkeutta, joka tietää, mitä muut kokevat.