Oopperatalon lämpiössä kuhisee lapsia, aikuisia, kameramiehiä. Soitinyhtye harjoittelee vimmatusti, konsertin alkuun on vielä muutama minuutti. Alkamassa on Kuule, minä sävellän! –lasten sävellyshankkeen matinea. Alun perin New Yorkin filharmonisen orkesterin lanseeraamassa projektissa lapset säveltävät yhdessä ammattilaisten kanssa ja kuulevat aikaansaannoksensa ammattilaisyhtyeen esittämänä. Projektia on toteutettu Yhdysvalloissa vuodesta 1995 alkaen. Suomeen hankkeen toi kiinnostus suomalaista musiikkikasvatusta kohtaan. Musiikkitalossa järjestetty työpaja toi yhteen kaikki musiikkitalon toimijat sekä säveltäjät Olli Kortekankaan, Jukka Linkolan ja Jovanka Trbojevicin.
– Orkesteri-instituutio tarvitsee jotain uutta, ja sitä se voi saada lapsilta, hanketta johtanut New Yorkin filharmonisen orkesterin entinen kontrabasisti ja säveltäjä Jon Deak alusti. Kuunnelkaa uusin korvin tätä maailman tuoreinta musiikkia.
Vain kolme päivää kestäneeseen työpajaan osallistui kymmenen 10-13 –vuotiasta lasta, jotka käyvät sävellystunneilla musiikkiopistoissa eri puolilla pääkaupunkiseutua. Projektin tässä vaiheessa mukana olivat Aina Hidama, Ainoliina Riikinsaari, Arttu Jauhiainen, Leo Huttunen, Daniel King, Emma Rönkkö, Adelia Spånberg, Tara Valkonen, Antti Puumala ja Leon Schnabel Keski-Helsingin musiikkiopistosta, Espoon musiikkiopistosta ja Musiikkiopisto Juvenaliasta. Nuoret säveltäjät tekivät kaiken itse alusta loppuun, orkestraatiota myöten. Ammattilaiset auttoivat notaatiossa. Intensiivinen, nopea työrupeama näkyi konsertissa: viimeinen kappale valmistui 20 minuuttia ennen esitystä, ja jotkin kappaleet piti esittää kahteen kertaan, jotta haluttu lopputulos saataisiin välitettyä. Jon Deakin mielestä tämä oli tärkeää:
– Näihin sävellyksiin on suhtauduttava täysin vakavasti.
RSO:n, HKO:n ja Sibelius-Akatemian muusikoista koostuva yhtye paneutuikin musiikkiin omistautuneesti. Konsertti oli oikeastaan vielä osa työpajaa: kappaleet olivat vielä syntymisensä tilassa, kuten Deak niitä luonnehti. Nuoret säveltäjät seurasivat esityksiä tarkkaavaisesti partituuri flyygelin kannelle levitettynä. Lopputulokset kirvoittivat tyytyväisiä hymyjä, ja monet kiittivät soittajia aidon kapellimestarin elkein kumarruksia johtaen ja solisteja nostattaen.
Pikku kappaleet olivat hykerryttävää kuultavaa. Ote harmoniaan ja rakenteeseen heijasti jo vankkaa kokemusta ja kypsyneisyyttä. Soittimien – vaikkapa kanteleen, pikkolon tai kontrabasson – ominaisuudet oli huomioitu, ja yhteen kietoutuvat ja toisiaan imitoivat äänet kertoivat kerroksellisuuden tajusta. Jokaisessa kappaleessa oli mietitty idea, joka usein perustui jonkinlaiselle kontrastille, niin kuin vuorokaudenaikojen vaihtelulle Ainoliina Riikinsaaren kappaleessa. Kunnianhimoa ja luovuutta ei puuttunut:
– Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin tehnyt kappaleesta pitemmän ja juonikkaamman, Tara Valkonen kertoi kappaleestaan ”Tom tom tomato juice”. Musiikki oli lapsille selvästi ilmaisukeino, ja kappaleiden lyhyydestä huolimatta monesta välittyi oma tyyli. Säveltäjien esitellessä luomuksiaan huomiota kiinnitti vuolas mielikuvituksellisuus itse musiikillisten tapahtumien hahmottamisessa. Monet lapset tuntuivat näkevän muotosuhteita, orkestraatiota ja rakenteen kontrasteja kuvina ja kertomuksina. Arttu Jauhiaisen kappaleessa mies saa kiinni ”kolme kertaa veneen pituisen valaan”, Leo Huttusen ”Jouluepisodeissa 1 ja 2” kuvattiin rikkaiden ja köyhien jouluja, ja Emma Rönkön ”Yllätysten syksyssä” melodiakenttä katkeaa pulppuilevaan kaaokseen, kun syysruskassa havaitaan yllätys. Tätä yllätystä säveltäjän ei tarvinnut tähdentää: musiikki puhui puolestaan. Samaa luottumusta omaa musiikkia kohtaan henki muidenkin nuorien säveltäjien puheesta.
Kappaleet myös kiinnittyivät traditioon, joskus hyvinkin leikkisästi. 1900-luvun musiikin sointimaailma oli tuttu, ja vaikutteita oli haettu kansanmusiikista tai jazzista. Lapset eivät epäröineet laittaa musiikillisia konventioita uuteen uskoon: Leon Schnabel antoi Für Eliselle kyytiä, ja Daniel King terästi barokkia etnorytmeillä kappaleessaan ”Vivaldi con Africa.”
Kuule, minä sävellän! –projekti jatkuu keväällä 2012. Silloin mukaan tulee lapsia eri oppilaitoksista.