Rautavaara: Marjatta the lowly Maiden. Works for Children’s Choir
Tapiolan kuoro, Tapiolan nuoret sinfonikot, johtaa Pasi Hyökki
Ondine, 2011
Alati nuorekas Tapiolan kuoro on pian 40-vuotta jatkuneen yhteistyön kruununa omistanut kokonaisen levyn Einojuhani Rautavaaran lapsikuoromusiikille. Levyn nimikkoteos, mysteerinäytelmä Marjatta matala neiti (1977), edustaa tarinan tasolla kristillistä kalevalaa kiehtovimmillaan ja muotoutuu Rautavaaran käsittelyssä myös supisuomalaisen lapsikuoromusiikin huipentumaksi.
Pasi Hyökki on vaalinut huolella kuuluisaa ”Tapiola Soundia”; sinipukuiset eläytyvät muinaissuomalaiseen tekstiin nuorsuomalaisella elinvoimalla eri-ikäisten äänten punoutuessa useimmiten hämmästyttävän yhtenäiseksi sointimatoksi. Tuuli Lindebergin (Marjatta) sopraano heläjää kantavana ja miellyttävän kiinteänä. Aikuissolistin ohella myös lapsen äänen lukemattomat mahdollisuudet on hyödynnetty oivaltavasti mm. puhesoolojen ja huuteluiden muodossa; poreileva äänimaailma on välillä kuin ala-asteen välitunnilta, mitä nyt ylevöittävällä kalevalaisella runomitalla höystettynä. Lopun kertautuva hymni etäännyttää tapahtumista kohottaen kansantarinan kristiliseksi legendaksi, joskin kuoron muuten kelvollisen iskuvoimainen sointi jää tässä huipentumassa hiukan ohueksi ylä-äänissä.
Humoristisempaa puolta edustavat Lorulei-laulut (1973), joissa lastenlorut taipuvat luontevasti Rautavaaran leikkisän sävelkielen tenhoon. Heikommin onnistuu sovitus sekakuoroteoksesta Lorca (1973), onhan kuoron kuulaalle luomusoinnille istuvampaa lauleskella leikin riemussa ”sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista” kuin synkeillä espanjaksi kapakassa vierailevasta kuolemasta. Germaaninen aluevaltaus sujuu jo paljon paremmin ja soinnillisesti Tapiolan kuoro onkin parhaimmillaan Lassi Nummen runoihin sävelletyssä Wenn sich die Welt auftut-sarjassa (1996), jossa Rautavaaran lapsikuoromusiikin koko pontentiaali toteutuu. Vaikka saksanääntämys on korkeintaan välttävällä tasolla, on vaikea kuvitella, että sekakuoro olisi yltänyt intohimoisen rakkauden kuvauksessa yhtään sen vaikuttavampaan tulkintaan kuin Hyökin nuoret suojatit esimerkiksi ensimmäisen osan laukkaavan riemukkaissa triolirytmeissä.
Kokonaisuuden päättävässä Lapsimessussa (1973) Tapiolan nuorten sinfonikkojen hallitut mutta ilmaisuvoimaiset instrumentaalimeditaatiot seuraavat missa breviksen a cappella-osia aina viimeiseen, kuoron ja orkesterin yhdistävään Halleluja-julistukseen asti. Ondinen laadukas Rautavaaran vokaalimusiikiin keskittyvä levykaanon (johon kuuluvat mm. vuosituhannen vaihteessa ilmestyneet Vigilia ja Sacred Works for Mixed Chorus silloisen Radion kamarikuoron esittäminä) on saanut uuden täysvaltaisen jäsenen.