Taloustaidetta

Lueskelen toisinaan Talouselämä-lehteä, jostain syystä usein lääkärissä odotellessani. Viime viikon numerossa Pekka Seppänen kaipaa kolumnissaan vastavoimaa vallanpitäjille ja toteaa perinteisen vastavoiman olleen taiteilijat. Hänen mukaansa taide pyrkii nykyäänkin aikaansaamaan muutoksia, mutta ei yhteiskunnassa, vaan pankkitileillä. Seppäsen kolumnin mukaan kirjailijan päätavoite ei ole maailman parantaminen, vaan Finlandia-palkinto. Rokkarin uran kruunaa platinalevy ja kutsu Linnan juhliin, eivätkä he Seppäsen sanoin lähetä edelliselle sukupolvelle haisevaa vastalausetta, vaan ammattitaitoisia vientitukianomuksia.

Samassa numerossa oli juttu taiteesta sijoituskohteena otsikolla ”Paras taide tuottaa kuin pörssi”. Ko. artikkelissa esiin nostettiin erityisesti Ilkka Lammen töiden hurja arvonnousu. Pitää siis valitettavasti edelleen paikkansa, että taiteilijan kannattaa kuolla traagisesti ja nuorena.

Taiteen keräilijä, filosofian tohtori ja taidemarkkinoiden tutkija Pauliina Laitinen-Laiho toteaa artikkelin viimeisessä kappaleessa näin: ”Suomessa ajatellaan, että apurahat työllistäisivät taiteilijoita, mutta se ei pidä paikkaansa. Ne ovat tunnustuksia taiteellisesta työstä. Paras kannustin taiteilijalle on hyvin toimiva taidekauppa.” Mielenkiintoinen kommentti Helsingin ja Turun yliopistoissa sekä Turun Kauppakorkekoulussa opiskelleelle henkilölle. Yliopistojen tutkimusapurahoja voisi myös alkaa myöntää tunnustuksina. Kuka sitten rahoittaisi tutkimuksen? Ehkä se onnistuisi joissakin tapauksissa sponsorituella. Tutkimuksen valmistuttua yliopisto voisi palkita tutkimuksen tehneen tutkijansa apurahalla.

Saman lauseen apurahan tunnustusluonteesta olen kuullut muutamia kertoja myös kevyen musiikin leiristä, mm. silloin kun nyt jo edesmenneelle Juice Leskiselle myönnettiin taiteilija-eläke.

Kun apurahoja aletaan myöntää tunnustuksina tai palkintoina, kannattaa ne lopettaa. Tällä hetkellä apurahoilla on vielä selvä funktio, mutta jos ne muuttuvat palkinto-/tunnustusluonteisiksi, alkaa apurahakritiikki pitää paikkansa; miksi tukea yhteiskunnallisesti sellaista, mikä muutenkin tulee toimeen? Parempi kuitenkin olisi edelleenkin suunnata niitä nimensä mukaisesti sinne, missä niitä oikeasti tarvitaan. Muutetaan nimi vaikkapa taiteen kehittelytueksi, mikäli se sopii nykymaailmaan paremmin. Innovatiivinen taide ei Talouselämän määrittelemän ”parhaan taiteen” lailla ”tuota kuin pörssi”, paitsi ehkä 50-100 vuoden perspektiivillä.