Jo kolmelta italialaiselta oopperatalolta on loppunut rahat. Viimeisin tuohon joukkoon liittynyt on Veronan antiikkisen amfiteatterin kesäiltaisin täyttävä Veronan ooppera, syynä ”huono hallinto, myrskyisät sisäiset taistelut, poliitikoiden puuttuminen toimintaan, surkea sponsorointi, ja, ei vähiten, Silvio Berlusconin hallituksen tekemät ankarat julkisen rahoituksen leikkaukset”.
Lue alkuperäinen uutinen (englanniksi)
Verona liittyy konkurssiin hakeutuneiden oopperatalojen kasvavaan joukkoon
Ranskasta löytyi Mozartin unohtunut sävellys
Ranskalaisesta kirjastosta on löytynyt Wolfgang Amadeus Mozartin aiemmin tuntematon sävellys. Yksittäinen nuottiarkki on epäilemättä Mozartin käsialaa, sanoo Mozartin kotikaupungissa Salzburgissa sijaitsevan Mozart-rahaston tutkimusjohtaja Ulrich Leisinger.
Leisinger kuvailee sävellystä alustavaksi luonnokseksi, mutta hänen mukaansa se on silti todella merkittävä. Sävellys on paperin perusteella ajoitettu vuoden 1787 kieppeille.
Lue alkuperäinen uutinen (YLE Uutiset – Kulttuuri)
Lue alkuperäinen uutinen (englanniksi; news.yahoo.com)
Richard Powersin romaani kertoo tenorista roturajojen maailmassa
”En oikeastaan kuulu mihinkään”, väittää Suomessa vieraileva yhdysvaltalainen kirjailija Richard Powers. ”Olen ulkopuolinen, koska vietin ulkomailla ne vuodet, jolloin kohdalleni olisivat osuneet tärkeät amerikkalaisuuden riitit.”
Ulkopuolisuus, rodullinen sivullisuus on myös teemana Powersin lähes tuhatsivuisessa klassisen musiikin maailmaan sijoittuvassa romaanissa Laulut joita lauloimme, joka on juuri julkaistu suomeksi. Se on ensimmäinen suomennos jo yhdeksän romaania kirjoittaneelta Powersilta (s. 1957), jolle myönnettiin kaksi vuotta sitten National Book Award romaanista Echo Maker. Suomalaisille lukijoille yksi vinkki: romaanissa vilahtaa tietenkin Jean Sibelius.
Ces & the City
Hei kaikille Amfionin lukijoille! Tämä on New Yorkin blogini ensimmäinen merkintä, ja lupaan tästedes kirjoittaa kuulumisiani – erityisesti konserttikuulumisia – aina kun ehdin.
Konserttikausi starttaa täällä käyntiin vasta syys-lokakuun vaihteessa, minkä vuoksi olen toistaiseksi käynyt ainoastaan kahdessa klassisen musiikin konsertissa. Ensimmäinen oli Emerson-kvartetin konsertti Lincoln Centerin ”Mostly Mozart”-festivaalilla, toinen oli puolestaan oman yliopistoni järjestämä kamarimusiikkikonsertti Elliott Carterin ja Olivier Messiaenin kunniaksi – molemmathan ovat syntyneet vuonna 1908, mutta edellinen on yhä elossa, viettää joulukuussa 100-vuotisjuhliaan ja säveltää minkä ehtii!
Pelkästään Lincoln Centerin ja Carnegie Hallin konserteista saa vatsansa niin sanotusti täyteen; kuluvalla viikolla esiintyy mm. NY Philmarmonic Orchestra, kapellimestarina Lorin Maazel ja pianosolistina Yefim Bronfman, joka soittaa Rahmaninovin 3. konserton. Viikolle 39 olen jo ostanut lipun Carnegie Halliin San Francisco Symphony Orchestran konserttiin, jossa mm. Labequen sisarukset ovat solisteina Poulencin valloittavassa konsertossa kahdelle pianolle. Metropolitanin oopperassa pyörivät alkusyksystä niin Straussin Salome (päätähtenä Karita Mattila –ja kyllä, kyseessä on SE ohjaus), Ponchiellin La Gioconda (päätähtenä sopraano Deborah Voigt) kuin Mozartin Don Giovannikin.
New Yorkissa voi tunnetusti nauttia myös muiden musiikkigenrejen, kuten vaikkapa musikaalin, antimista, joten kirjoittelen myös näistä kokemuksista, mikäli sellainen sattuu kohdalle. Olen jo kuullut kehuja esimerkiksi ”Hairspray”-musikaalista, joten saapa nähdä…
À bientôt,
Cecilia
Cecilia Oinas on musiikinteorian jatko-opiskelija ja pianisti Sibelius-Akatemiasta. Kuluvan lukuvuoden hän viettää City University of New Yorkin Graduate Centerissä vierailevana tutkijaopiskelijana (nk. Visiting Scholar). Väitöskirjan aiheena Cecilialla on Felix Mendelssohnin ja Robert Schumannin pianotriot, joita hän tutkii sekä analyyttisesti että esittäjän näkökulmasta.
C.M. von Weber: Paholaisen palkka-ampuja
Carl-Maria von Weberiä (1786-1826) voidaan hyvinkin pitää saksalaisen romanttisen 
oopperan isänä, säveltäjänä, jota ilman olisi vaikea kuvitella Wagneria. Weber otti tehtäväkseen luoda aidosti saksalaista, ja siis myös saksankielistä oopperaa. Hänen läpimurtoteoksensa oli Der Freischütz, joka pystyi irtautumaan saksalaisen laulunäytelmän, Singspielin, rajoitteista hylkäämättä kuitenkaan sen hienoa perintöä.
Sen vuoksi onkin jännittävä nähdä, miten Suomen kansallisooppera nyt onnistuu Freischützin suomentamisessa. Teos esitettiin suomenkielisenä kansallisoopperassa viimeksi vuonna 1924 nimellä Noita-ampuja. Vanha käännöstyö on tehty osin uudestaan ja puheosuuksia on myös lisätty; muutoin produktio on kokonaan uusi, modernisoitu. Read More →