Perinteinen saksalainen klassisen musiikin levyjätti Deutsche Grammophon on pudottanut kiinalaisen Yundi Lin pois artistiensa joukosta. Yundi Li ei ilmeisesti ollut riittävän myyvä kansikuvapianisti DG:lle – sellainen kuin hänen maanmiehensä, myöskin DG:lle levyttävä, Pekingin olympiakisojen avajaisissakin soittanut Lang Lang.
Yhdysvaltalainen musiikkikirjoittaja Benjamin Ivry suree Wall Street Journalissa DG:n politiikan olevan nuorien taiteilijoiden kohdalla lähinnä kiiltokuvamaisilla musiikkimannekiineillä ratsastamista. Ikäisekseen musiikillisesti ilmiömäisen kypsä, tulkinnoissaan pitkiin aikoihin mielenkiintoisin nuori pianisti Li näyttäytyy DG:n näkökulmasta ujona ja epäkiinnostavana hahmona: ”Kontrastina [Lang Langille], Yundi Li on raffinoitu muusikko aikana, jolloin kultivoituneisuus tukehtuu levy-yhtiöiden ja konserttijärjestäjien panikoivaan melskaamiseen. Herra Li löytää Chopinin ja Lisztin kaltaisten säveltäjien runollisen syvyyden, kuten on osoittanut aiheesta kehutuilla Deutsche Grammophonin levyillään, kuten myös äskettäisellä konsertillaan Carnegie Hallissa. Siellä, hänen tulkintansa […] nostattivat hellän nostalgian keinuvaan maailmaan, tunteisiin, jotka ovat yksinkertaisesti täysin Langin kaltaisten karkeiden kosketinsoitinposeeraajien ulottumattomissa.”