Puhallinkvintetti Fantasia on voittanut kansainvälisen Henri Tomasi -musiikkikilpailun Ranskan Marseillessa. Lauantaina päättynyt kilpailu pidettiin nyt viidennen kerran. Kilpailun tuomariston valinta oli yksimielinen. Toiseksi sijoittui yhdysvaltalainen ja kolmanneksi ranskalainen puhallinyhtye.
Fantasiassa soittaa Päivi Kukkonen huilua, Laura Kemppainen oboeta, Okko Kivikataja klarinettia, Sari Seppelin fagottia ja Joonas Seppelin käyrätorvea.
Edgard Varèse (1883–1965) ja Bela Bartók (1881–1945) kuuluvat äkkipäätään ajateltuna 1900-luvun musiikinhistorian vastakkaisiin leireihin. Varèse muistetaan kumouksellisena säveltäjänä, amerikkalaisen eksperimentalismin isänä ja elektronimusiikin pioneerina; Bartók taas perinteen jatkajana sekä kansanmusiikin hyödyntäjänä. Radion sinfoniaorkesterin keskiviikkoillan konsertissa säveltäjät eivät kuitenkaan tyylillisesti tuntuneet äärettömän paljon eroavan toisistaan: Varèsen teoksessa Amériques kuuluvat vielä perinteisen sinfoniamusiikin jäljet, kun taas ooppera Ritari Siniparran linna edustaa Bartókin moderneinta ja vähiten folkloristista tuotantoa.
Teknologia, moderni urbaani elämä ja taiteen avantgardeilmiöt olivat Varèselle keskeisiä inspiraation lähteitä. Yhdysvaltoihin emigroituneelle säveltäjälle teosotsikko Amériques symboloi ”löytöjä, uusia maailmoja maassa, taivaassa tai ihmisten mielissä”. Jättimäiselle orkesterille sävelletyssä teoksessa on helppo kuulla musiikillista kuvailua: suurkaupungin vilinää, tehtaiden jylinää, yökerhojen säihkettä ja tavaratalojen äänimaailmaa.
23-minuuttinen Amériques (1918–1921/1929) rakentuu lähinnä paksun äänimassan täyttämistä sointitasoista, joiden päällä dissonoivat sointupatsaat jyskyttävät tasaisin rytmein. Alun debussyläistä alttohuilusooloa lukuun ottamatta melodioita kappaleessa ei juuri ole. Valtava lyömäsoitinarsenaali tuo sointikuvaan runsaasti hälyjä, mutta muuten instrumentteja käsitellään perinteiseen tapaan – lachenmannilainen ”konkreettinen soitinmusiikki” siis syntyi vasta Varèsen päivien jälkeen. Teoksen yleisvaikutelma on tuskin kovin hienostunut: sointikuvan karuutta lisää kaavamainen, perinteiseen sektioajatteluun pohjaava orkestrointi. Muodoltaan Ameriques on hajanainen ja fragmentaarinen, ei ihan harkitun oloinen sävellys. Todellisia mestariteoksia Varèse sai aikaan vasta myöhemmin.
Kaikesta huolimatta esitys oli merkkitapaus: teos on paitsi musiikillisen koneromantiikan harvinaislaatuinen ilmentymä, myös monien taide- ja populaarimusiikin myöhempien ilmiöiden ennakoija ja alkulähde. On tärkeää tietää, että tällaistakin musiikkia on sävelletty vuonna 1921.
RSO toteutti Jukka-Pekka Sarasteen johdolla Varèsen visiot tarkasti, loisteliaasti ja hurmioituneesti. Finlandia-talon yleisö oli esityksestä innoissaan.
Bartókin ooppera Ritari Siniparran linna (1911) liikkuu ekspressionismin maailmassa niin aiheensa kuin musiikkinsakin osalta. Teoksen kauhutarina porautuu ihmismielen ja seksuaalisuuden syövereihin wieniläisen psykoanalyysin hengessä. Oopperan atonaalisuutta lähenevä, synkkien ja kirpeiden sävyjen täyttämä musiikki tuo mieleen 1910-luvun Schönbergin, vaikka myös wagnerilaisen oopperan jäljet ovat havaittavissa. Tiivis ja intensiivinen juoni, voimakassävyinen musiikki sekä värikäs ja iskevä orkestrointi pitävät kuulijan tunnin ajan vahvasti otteessaan.
Mezzosopraano Charlotte Hellekantin ääni on kantava, mutta ajoittain kireä ja ylävireinen. Nuoren, naiivisti rakkauteen uskovan aviovaimo Juditin olemus välittyi hänestä erinomaisesti.
Péter Friedillä on harvinaisen kaunis, pehmeä ja notkea bassoääni, joka taipuu myös ylärekisteriin baritonimaisen helposti. Bartókin vaativan musiikin Fried hallitsi loistavasti, mutta Siniparta-hahmonsa julmia puolia hän olisi voinut tuoda esiin ehkä enemmänkin.
Jukka-Pekka Sarasteen ja RSO:n huolellinen ja intensiivinen työskentely teki myös Bartókin musiikille oikeutta erinomaisesti.
Suomen Kansallisoopperan taloudellinen tulos oli 1,2 milj. euroa ylijäämäinen vuonna 2008. Hyvään tulokseen johtivat muun muassa esitysten 87 prosenttiin yltänyt täyttöaste, ”tervehdyttämisohjelman” tuottamat kustannussäästöt sekä sijoitustoiminnasta saadut tuotot. Vuosi 2008 oli pääjohtaja Päivi Kärkkäisen ja oopperan taiteellisen johtajan Mikko Franckin ensimmäinen kokonainen toimintavuosi. Baletin uusi taiteellinen johtaja Kenneth Greve aloitti tehtävässään 1.8.2008.
Kansallisoopperan maksullisten esitysten täyttöaste viime vuonna oli 87 prosenttia, ja kaikkiaan tilaisuuksissa kävi noin 267 900 ihmistä. Tämän lisäksi tavoitettiin uutta yleisöä välittämällä Puccinin Lännen tyttö -ooppera suorana lähetyksenä jättinäytöille Jyväskylässä, Rovaniemellä ja Helsingissä.
Vuosille 2007–2010 päätetyt talouden tervehdyttämistoimet etenivät suunnitelmien mukaisesti: kuukausipalkkaisen henkilöstön määrä aleni, vierailijakuluja supistettiin ja organisaation rakennetta ja toimintaa kehitettiin.
Epäilemättä merkittävän karriäärin laulajana, oopperanjohtajana, humanitäärinä ja nuorten taiteilijoiden tukena tehnyt Plácido Domingo on voittanut ensimmäisen Birgit Nilsson -palkinnon. Nilsson, joka lauloi yhdessä Domingon kanssa jo vuonna 1969, valitsi palkinnon saajan itse ennen kuolemaansa 2005. Tulisiko summa silti jollekin toiselle taholle suurempaan tarpeeseen?
Ruotsalainen Birgit Nilsson (1918–2005) oli valovoimaisimpia dramaattisia sopraanoja. Hänen perustamansa maailman suurimman klassisen musiikin palkinnon sääntöjen mukaan se jaetaan huippuluokan laulajalle tai kapellimestarille. Myös oopperaproduktio tulee kyseeseen, kunhan näyttämötoteutus on säveltäjän hengen mukainen. Herää kysymys, miten Mozartia aiotaan konsultoida asiassa.
Sellistien tärkein kotimainen katselmus, Turun sellokilpailu, järjestetään seuraavan kerran helmikuussa 2010. Kilpailu käydään tuttuun tapaan kolmessa erässä, joista toisessa on 45–60 minuutin Kimmo Hakolalta tilattua pakollista teosta sellolle ja pianolle lukuunottamatta vapaavalintainen resitaaliohjelma. Finaalissa mukana on myös Turun filharmoninen orkesteri kapellimestarinaan Petri Sakari.
Ensimmäisessä erässä soitetaan yksin; ohjelmassa on Bachia ja Alfredo Piattin kapriisi. Erityisen ilahduttavaa on tutustuttaa kaikki kilpailijat myös Magnus Lindbergin Partiaan, josta on esitettävä yksi osa alkuerässä. Partia oli vuoden 2002 kilpailun tilausteos ja viime aikojen parhaita soolokappaleita sellolle.