Kerro, Otto, mitä soitat Sellosalissa?
Konserttini ohjelma on elänyt hiukan enkä ole lyönyt sitä aivan lopullisesti lukkoon vieläkään. Alun perin suunnittelin virtuoosisia sävellyksiä, mutta päätinkin sitten viedä ohjelmaa hillitympään ja tummasävyisempään suuntaan. Tärkeimpänä haluan mainita Adam Világin teoksen kantaesityksen. Tilasin kappaleen vuonna 2007 ja sain nuotit nyt vuodenvaihteen tienoilla.
Világin kappaleen nimi Threatened assassin viittaa belgialaisen surrealistimaalari René Magritten tauluun, jonka ranskankielinen nimi on L’Assassin Menace. Adamin kertoman mukaan sävellyksellä ei ole ohjelmallista sisältöä eikä se sinänsä kuvita maalausta, mutta Magritte on toiminut inspiraation lähteenä. En ole vielä ehtinyt perehtyä tähän noin seitsemän minuutin pituiseen kappaleeseen syvällisemmin, mutta sävellystyyli vaikuttaa perinteiseltä. Tähän olen oikein tyytyväinen: usein kitaralle kirjoitetut kappaleet ovat täynnä efektejä, jotka tietysti joissain tapauksissa toimivat hyvin, mutta välillä vaikuttavat kikkailulta. Nyt olen iloinen siitä, että Világin sävellyksessä on etupäässä tavallisia ääniä! Kitarahan on hyvin suosittu instrumentti nykymusiikissa, mikä johtunee sen suomista mahdollisuuksista tutkia erilaisia äänimaailmoja. Repertuaaria ei myöskään ole liialti vaikkapa pianisteihin verrattuna, ja nykysoittajat ovat olleet aktiivisia tilaamaan uusia teoksia.
Mitä muuta soitat Világin lisäksi?
Aloitan J.S. Bachin fuugalla ja lopetan John Dowlandin fantasiaan, eli konsertin ääripäissä soitan vanhempaa musiikkia. Sitten seuraa toinen Schubertin aikalaisen Mauro Giulianin kuudesta Rossinianasta. Italialainen Giuliani opiskeli alun perin selloa, muutti Wieniin 1800-luvun alussa ja oli muun muassa mukana soittamassa Beethovenin 7. sinfonian kantaesityksessä! Rossinianat ovat fantasioita Giacchino Rossinin oopperoiden teemoista, ja tämä kappale edustaa konsertin ohjelmassa perinteistä kitaravirtuositeettiä. Giuliani oli ikään kuin kitaran Paganini ja aikansa kuuluisimpia kitaristeja espanjalaisen Fernando Sorin ohella. Kitaristit olivat musiikillisesti varsin eri linjoilla: siinä missä Sor vastusti tyhjänpäiväistä tiluttelua, Giuliani taas sävelsi elämäniloista muttei tietenkään pinnallista musiikkia. Hyväntuulista kyllä!
Kitaroissakin on varmasti eroja. Kerro hiukan soittimestasi.
Soitin pitkään englantilaisen Brian Cohenin rakentamalla kitaralla. Cohenin soittimet edustavat perinteistä tyyliä ja ovat hyvin suosittuja Suomessa siitä syystä, että Timo Korhonenkin soittaa sellaisella. Kitara on sävykäs mutta hiukan hiljainen. Osittain tästä syystä hankin vuonna 2003 italialaisen, muhkeaäänisemmän soittimen. Tässä kitarassa on seetripuinen kansi, kun Cohenissa se osa on kuusta; seetri tuntuu antavan isomman äänen. Kuitenkin, ehkäpä itselleni sopimattomien mittasuhteiden takia, en aluksi tykännyt italialaisesta soittimesta lainkaan ja jatkoin Cohenilla monta vuotta.
Tässä välissä ostin erinomaisen, nuoren suomalaisen rakentajan Keijo Korelinin soittimen, jota käytin paljon noin vuosi sitten. Nyt soitin on telakalla, sillä Korelin vaihtoi siihen hiljattain kannen. Nyt kitaran sointi on vasta aukeamassa, eikä sillä voi käytännössä soittaa vielä.
Palasin siis viime syksynä italialaiseen kitaraani. Nyt olen saamassa vielä yhden uuden soittimen: voitettuani Andrés Segovia-kilpailun sain rahapalkinnon lisäksi mahdollisuuden tilata uuden soittimen espanjalaiselta tekijältä. Olen ennenkin saanut kilpailuista kitaroita, mutta useimmiten soitin on jo valmis eikä välttämättä sovi juuri itselle. Tässä tapauksessa saan lähettää omat mensuurini ja muutenkin vaikuttaa soittimen mittasuhteisiin. Haluamani kielen pituus on 65 cm, sillä jos se on puolikin senttiä pitempi, tulee ongelmia vasemman käden kanssa.
Olet ottanut aktiivisesti osaa kilpailuihin maailmalla. Mikä saa lähtemään mukaan niihin?
Vuodesta 2000 olen parhaimmillaan (tai pahimmillaan) kilpaillut neljästä viiteen kertaa vuodessa. Joskus minulta kysytään, mikä kilpailuissa viehättää. Toisaalta – miksen lähtisi? Kilpailut ovat hyviä esiintymisfoorumeita, joita voi käyttää hyväkseen, ja minulla on ollut onni menestyä niissä. Se, että päättää käydä kilpailuissa, on eräs opiskeluvaiheeseen kuuluvista asioista. Omalla kohdallani tämä vaihe alkaa olla lopuillaan ja kilpaileminen saa jäädä, ovathan ne myöskin rasittavia. Viime vuoden lopulla olin kolmessa suuressa kilpailussa – elokuussa, marraskuussa ja joulukuussa – ja nyt tuntuu, että tuli tehtyä ehkä liikaakin. Toisaalta olen saanut menestymisen myötä esiintymisiä, ja taloudellistakin hyötyä tietysti.
Onko sinulla muita konsertteja Suomessa lähiaikoina?
Pari päivää Sellosalin jälkeen soitan Porissa Palmgren-salissa. Suunnitteilla on pari kolme konserttia Lapissa huhtikuussa. Sitten tulossa on useita esiintymisiä Espanjassa: kilpailuvoiton ansiosta soitan resitaalit ainakin Sevillassa, Granadassa, Malagassa ja Madridissa.
Kiitos, Otto! Onnea konserttiin ja tuleviin koitoksiin.
Kiitos, kiitos.
Musiikin tohtori Gustav Djupsjöbacka valittiin tänään uudelleen Sibelius-Akatemian rehtoriksi, 1. elokuuta 2009 alkavaksi viiden vuoden määräajaksi, mutta kuitenkin enintään yliopiston oikeushenkilöaseman vaihtumiseen saakka. Tämänhetkisen näkymän mukaan yliopistouudistus tulee voimaan 
Yleisradio tilaa viideltä suomalaiselta säveltäjältä musiikin 1920-luvun kotimaisiin mykkäelokuviin. Ensimmäiseksi esitetään Ollin oppivuodet Hämeenlinnan Verkatehtaalla marraskuussa ja Finlandia-talolla joulukuun alussa. Ollin oppivuosien musiikin säveltää Harri Vuori. Sarjan muut elokuvat ovat Noidan kirot, Elämän maantiellä, Rakkauden kaikkivalta ja Tukkijoella. Niihin musiikin säveltävät Tapio Tuomela, Yrjö Hjelt, Lotta Wennäkoski ja Kimmo Hakola.