Amfion pro musica classica

Asiaa intonaatiosta

Sibelius-Akatemia ja Metropolia Ammattikorkeakoulu järjestävät perjantaina 20.3.2009 klo 10-14 seminaarin intonaatiosta yhteismusisoinnissa. Paikkana on Sibelius-Akatemian T-talon Wegelius-sali (Töölönkatu 28). Seminaari on kaikille avoin ja maksuton.

Tilaisuus liittyy Sibelius-Akatemian ja Metropolian uuteen TABU-hankkeeseen. Sen tavoitteena on avata keskustelu muusikonkoulutuksen, kamarimusiikin ja orkesterisoiton keskeisistä ongelmista, joiden käsittelyä jokapäiväisessä työssä vaikeuttavat tiedon puute, käsitteiden sekavuus ja ilmiöiden pitäminen itsestäänselvyyksinä.

Arkaluonteinen aihe on myös sävelpuhtaus eli intonaatio. Aiheesta on saatavilla runsaasti kirjallisuutta ja tutkimustietoa, niiden vaikutus arkityöskentelyyn on vain jäänyt vähäiseksi.

Seminaarissa keskustelua alustavat Pekka Helasvuo, Ilpo Mansnerus, Kalervo Kulmala, Kati Hämäläinen ja Pasi Hyökki.

Finnkinon ja Metropolitanin yhteistyö jatkuu

Maailmanluokan oopperaa pääsee seuraamaan syksylläkin valkokankaalta, sillä Finnkino ja New Yorkin Metropolitan-ooppera ovat sopineet jatkavansa yhteistyötä ensi näytäntökaudella. Finnkino esittää tulevalla kaudella lauantai-iltaisin yhdeksän Metropolitanin oopperaa suorana elokuvateattereissaan kautta maan. Uutena yhteistyömuotona ovat esitysten uusintanäytökset seuraavana tiistaina.

Kauden aloittaa lokakuussa Puccinin Tosca, jossa päärooleja laulavat Karita Mattila ja Juha Uusitalo. Muita kauden huippukohtia ovat Placido Domingon ensiesiintyminen baritonina Verdin Simon Boccanegran nimiroolissa sekä sopraano Angela Gheorghiun debyytti Bizet’n Carmenin nimiroolissa. Muut esitettävät oopperat ovat Verdin Aida, Puccinin Turandot, Offenbachin Hoffmannin kertomukset, Straussin Ruusuritari, Ambroise Thomas’n Hamlet ja Rossinin Armida.

Monet kuluvan kauden esitykset ovat olleet loppuunmyytyjä. Finnkino tiedottaa syksyn lipunmyynnistä toukokuussa.

Vastoin säveltaidetoimikunnan esitystä, Savonlinnan oopperajuhlille jättikorotus valtionapuun

Opetusministeriö on päättänyt korottaa Savonlinnan oopperajuhlien avustusta vastoin valtion säveltaidetoimikunnan kantaa, kertoo STT ja Turun sanomat. Korotus on myös Taiteen keskustoimikunnan esitystä suurempi. Avustusta nostetaan 59 000 eurolla 719 000 euroon vuotuisessa valtakunnallisten kulttuuritapahtumien valtionapujen jaossa. Korotus on Savonlinnan valtionavussa suhteellisen pieni mutta euromääräisesti eri tasoa kuin muiden festivaalien saamat korotukset tai avustukset yleensä. Oopperajuhlat saa taidetapahtumista ylivoimaisesti eniten valtiontukea.

Valtion säveltaidetoimikunta ehdotti Savonlinnan avustuksen pitämistä ennallaan, koska se halusi jakaa lisää rahaa muille tapahtumille. STT:n tietojen mukaan korotuksen takana on opetusministeriön johto. Taiteen keskustoimikunta ehdotti oopperajuhlille hieman vaatimattomampaa, 40 000 euron korotusta, mutta opetusministeri Stefan Wallin (r) korotti lisää. Viime vuonna hän korotti vastaavalla tavalla Porin Jazzin avustusta.

Valtion säveltaidetoimikunnan puheenjohtaja Pekka Vapaavuori on tyrmistynyt oopperajuhlia koskevasta asiasta ja sanoo, että ministeriö käveli toimikunnan yli. ”Meillä oli jo valmis esitys, kun meille ilmoitettiin, että siitä pitäisi saada niin ja niin paljon Savonlinnan oopperajuhlille. Muuttakaa esitystä sen mukaan,” Vapaavuori kertoo tapahtumista. Hänen mielestään tuli taas kerran ilmi, miten olematon merkitys asiantuntijajärjestelmällä ja niiden lausunnoilla on avustuksista päätettäessä.

Reportaasi: Kaapelitehtaan Lulu

kuva: Maarit KytöharjuAlban Bergin fantastinen musiikki oli pääosassa Kokkolan oopperan Lulu-produktiossa Kaapelitehtaalla. Sakari Oramon johtama Radion sinfoniaorkesteri soitti intohimoisesti, värikylläisesti, herkästi ja tanssillisesti, aina tarpeen mukaan. Bergin musiikki herättää voimakkaita, musiikin ja kulttuurihistoriaan liittyviä mielikuvia; Leea Klemolan nykyaikaan varsin väkivaltaisesti siirretty ohjaus ei temmannut minua mukaansa, vaikka sisälsikin runsaasti humoristisia ja osuvia yksityiskohtia.

Anu Komsi teki pääroolissa virtuoosisen vokaalisuorituksen, muttei karvaisena bimbona ollut mielestäni täysin uskottava, kompleksilla tavalla seksuaalinen hahmo. Parhaiten näyttämöllä onnistuivat suuret miesroolit, Mati Turin Alwa ja Hannu Niemelän tohtori Schön. Solistien joukossa ei kuitenkaan ollut yhtään heikkoa lenkkiä, ja koko ensemble tuntui todella puhaltavan yhteen hiileen ilman teennäistä itsetehostusta.

Sanomalehtien kriitikot ovat suhtautuneet tuotantoon kahtalaisesti, musiikkia kiitellen ja ”nykyaikaan transponointia” kyseenalaistaen. Veijo Murtomäki kysyy Helsingin sanomissa, josko oopperan klassikoista tulisi ensin tarjota yleisölle perusversio, kun oopperakulttuuri maassamme kuitenkin on lyhyt ja ohjelmiston tuntemus kapeaa. Uudessa Suomessa Kimmo Hakola kiittelee Kokkolan oopperan produktioita tuoreuden ja uusien näkökulmien takeiksi “uuvahtaneessa ja luovaa riskinottoa kaihtavassa oopperakentässämme.” Silti hänkin pitää Klemolan sovituksessa ongelmallisena sitä, ettei suomalainen yleisö tunne Lulun tarinaa: “Jos etäännytyksen jännitettä ei synny tai sitä ei ole, musiikillisesti merkittävät painotukset ja yksityiskohdat jäävät uudessa kontekstissa ilmaan.” Sovitus olisi hänen mielestään toiminut paremmin suomeksi, sillä saksan kielestä tulee irrallinen musiikillinen parametri.

Kolmannen näytöksen pois jättäminen herätti epäilyksiä: Keski-Pohjanmaan Mikko A. Himangan mielestä musiikin emotionaalinen jännite antaa odottaa paljon synkempää loppuratkaisua, kuin mihin tässä versiossa jäätiin. Sanomalehti Ilkan Päivi Loponen-Kyrönseppä pitää ohjausta pitkäveteisyydessään poikkeuksellisena, Klemolan aiemmat työt huomioon ottaen. ”Raikkaat ideat jäävät irrallisiksi, ja musiikin soidessa ooppera jähmettyy seisoskeluksi.”

Matti Lehtonen kehuu vuolaasti laulajia Turun sanomissa: “Anu Komsi on täysin suvereeni Lulu, kussakin kohdassa sensuelli tai groteski, sen mukaan mitä tilanne vaatii. Hannu Niemelän Tohtori Schön, tässä tapauksessa sirkustirehtööri, oli kaikkien mahdollisten superlatiivien ulottumattomissa, täydellinen. Vähempää ei voi sanoa muistakaan solisteista.”

Konsertit kouluissa yleistyneet

Koulukonsertit ovat yleistyneet nopeasti Suomessa. Tavoitteena on tarjota kaikille peruskoululaisille yksi konsertti vuodessa. Asiasta kertoo Ylen uutiset.

Kouluissa kiertävät konserttiesiintyjät antavat monille koululaisille ensimmäisen kosketuksen elävään musiikkiin. Etenkin syrjäseuduille kiertävät koulukonsertit ovat tärkeitä. ”Meillä on jonossa lukuisia kuntia, emmekä me tietenkään ole pystyneet ottamaan vielä kaikkia mukaan toimintaan, koska rahoitusta ei ole tarpeeksi. Visiona on se, että joskus tulevaisuudessa kaikki Suomen kunnat olisi mukana tässä”, sanoo Konserttikeskus Ry:n toiminnanjohtaja Veera Paasi.

Opetusministeriön rahoittamia konsertteja on tänä vuonna peräti 250. Hankkeeseen ilmoittautuvat kunnat pääsevät halvalla, sillä heidän maksettavakseen tulee vain 30 prosenttia konsertin kuluista. Tarkoitus on kasvattaa koululaisista kaikkiruokaisia musiikinystäviä.