Tapaan Katarina Nummi-Kuisman croissantintuoksuisessa kahvilassa Etu-Töölössä. Useita ammattiin jatkaneita muusikkoja luotsannut pedagogi lienee mitä sopivin pohtimaan alkeisinstrumenttiopetuksen koukeroita. Odotamme hetken salaatin saapumista ja käymme asiaan.
Kysyn ensimmäiseksi lahjakkuudesta. ”Tosi vaikea kysymys. Jos lapsiin keskitytään, niin sitä kysymystä on aikalailla turha miettiä.” Nummi-Kuisma kertoo opettaneensa lapsia, joista ei vielä 13–14 -vuotiaina voinut lainkaan arvata heidän päätyvän ammattimuusikoiksi. ”Mutta sitten yks-kaks saattaa tulla mieletön into päälle ja sitten se on menoa.” Oma lukunsa ovat kunnianhimoiset vanhemmat. ”Joskus mulla on ollut sellaisia vanhempia, jotka ovat ajatelleet, että niiden lapsesta tulee jotain.” Työskentely heidän kanssaan ei kuitenkaan ole miellyttävää, Nummi-Kuisma toteaa. ”Mukavinta on, jos lapsen vanhemmat ovat kiinnostuneita musiikista ja tukevat lasta, ja heidän kanssaan voi jakaa samat kasvatustavoitteet.”
Lahjakas tai ei, Nummi-Kuisman mukaan opettamisessa tulee joka tapauksessa lähteä ajatuksesta, että jos työ tehdään innolla ja intensiteetillä, soittaminen kehittää lapsen aivoja ja taitoja harvinaisen monipuolisesti. Lapsen tulee lähteä prosessiin mukaan ja opettajan tehtävänä on auttaa lasta ottamaan itsestään paras irti, mitä se sitten onkin. ”Opettajan pitää olla tarpeksi intensiivinen, jotta lapsi saisi tähän mahdollisuuden. Se on se, mitä minä haluaisin jokaiselle lapselle antaa. Jos tehdään, niin tehdään kybällä! Tällä ei välttämättä tarvitse olla mitään tekemistä ammattiin tähtäämisen kanssa.”
Suomessa musiikkiopistoihin on kova tunku ja seula on näin ollen tiukka. Lasten kohdalla pääsykokeisiin ei kuitenkaan voi luottaa. ”Tunnen huippumuusikoita, jotka eivät edes toisella pyrkimällä päässeet musiikkiopistoon.” Tämä kertonee jotain lahjakkuuden mittaamisen vaikeudesta. Ja vaikka lahjakkuutta olisikin, sitä on montaa lajia. ”Kaikki riippuu oppilaasta. Erään pojan kanssa vuoden verran tavoitteena oli ainoastaan, että hän kävi tunneilla. Vaikka suurin osa ajasta kului flyygelin alla istuessa, se ei ollut ongelma.”
Kysyttäessä vanhempien läsnäolosta soittotunneilla, Nummi-Kuisma vastaa: ”Jos lapsella on hyvä suhde vanhempaan, ei läsnäolosta ole haittaa, mutta jos lapsi joutuu miettimään kaiken vanhemman kautta, läsnäolo on pikemminkin hankalaa.” Ongelmallista on myös, jos lapsen vanhemmat eivät luota opettajaan. Vanhempien tulisi myös hyväksyä lapsen etenemisen tahti, eikä pakottaa sitä omien toiveittensa mukaiseksi. ”Toisaalta vanhempi voi olla pienelle lapselle hyvä apu-minä. Lapsille ajanhallinta on usein vaikeaa ja vanhemmat voivat auttaa järjestämään harjoittelulle päivittäisen hetkensä. Vanhemmat voivat myös vain kuunnella lapsen soittoa. Sitä paitsi usein se, mitä pienenä on tehnyt vanhempien kanssa on aikuisenakin mieluisaa.”
Muusikkovanhempien lapsille soittamisen opettelu on Nummi-Kuisman mielestä aina suurempi haaste. ”Kun tietää, mitä hyvä soitto on, turhauma siitä, ettei sitä heti voi saavuttaa, on valtava.” Tällaisten lasten kohdalla hyvä apu on prosessin pilkkominen pieniin osiin, yhteissoitto ja esiintyminen – vaikka kaikki ei vielä ihan valmista olisikaan. ”Luokkatunnit konserttien lisäksi ovat kaikille todella tärkeitä. Sinne voi mennä soittamaan ikäänkuin helpommin. Sitä paitsi ei aina voi onnistua.” Olennainen osa Nummi-Kuisman luokkatunteja on toisten esitysten kommentointi. Se luo hänen mukaansa edellytykset sille, että joskus itsekin voi olla opettaja. Luokkatunneilla kuulee myös muiden soittavan ja näin nuoremmat lapset näkevät, mikä itsellekin voi tulevaisuudessa olla mahdollista. ”Esikuvat ovat tosi tärkeitä. Myös konserteissa käynnistä on hyvä tehdä tapa.”
Usein puhutaan taiteilijoiden voimakkaasta sisäisestä motivaatiosta. Nummi-Kuisma näkee kuitenkin myös ulkoisen motivoinnin olennaisena. ”Usein vasta keikka on se ulkoinen motivoija, joka saa hyvinkin sisäistyneen muusikon treenaamaan.” Lisäksi tärkeitä tekijöitä ovat soittoharrastuksesta saadut kaverit, musiikkileirit ja suhde opettajaan. Jotta motivaatiota riittäisi, prosessin tulisi olla oppilaan oma, eikä muiden toiveiden täyttämistä. ”Motivaatio edellyttää aina jonkinasteista autonomisuuden tunnetta.”
Arvostelu ja arviointi on myös toisinaan liitetty motivointiin. ”Lapset haluavat aina tietää, mikä numero tuli. Toinen asia on, onko sillä motivoivaa vaikutusta. Vanhemmille kirjallinen palaute on kiva.” Nummi-Kuisman mielestä on aivan oikeutettua käyttää vain arvosteluskaalan yläosaa: se on jopa luonteva seuraus musiikkiopistojen tiukista sisäänpääsykokeista. Arvosanoille tulee kuitenkin määrittää tarkat kriteerit, joita voi helposti toteuttaa. ”Tutkinnossa arvostelijoiden suora palaute lapselle ei myöskään aina ole paras mahdollinen ajatus. On parempi, että opettaja välittää juryn pohdinnat lapselle, sillä hän voi sopeuttaa sanottavan lapsen tämänhetkiseen tilanteeseen. Lapsilla ei välttämättä ole tähän tarvittavaa suhteuttamiskykyä.”
Musiikkimaailmassa kritisoidaan aina silloin tällöin klassiseen musiikkiin iskostunutta kilpailuperinnettä ja suoranaista kilpailupakkoa. Kilpailuja järjestetään myös lapsille. Mitä mieltä olet kilpailuista ja kilvoittelusta ?
”Kaikki kilvoittelevat aina! Ei sitä voi poistaa. Ja jos Suomessa haluaa pitää option ammattiin avoinna, on paineen sietämisen harjoittamiseksi syytä kisata ainakin vähän ennen Sibelius-Akatemian tai ammattikorkeakoulujen pääsykokeita.” Nummi-Kuisma korostaa myös jälkipuinnin ja valmistautumisen tärkeyttä: se, miten kilpailussa menestyy, ei kerro mitään lopullista soittajasta – ei siinä hetkessä eikä tulevaisuudessa. Tätä on hyvä painottaa myös vanhemmille. ”Oppilaan soittoon kilpailuareenoilla esiintyminen tuo usein suuruutta ja vakuuttavuutta. Että ei olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä! Opettajalle kilpailuihin valmistaminen on vaikeaa ja vastuullista. Lasten ja nuorten kohdalla esimerkiksi voi olla todella vaikeaa arvioida kappaleiden oppimiseen tarvittavan ajan pituutta.”
Puhutaanpa opettajan vastuusta. Mitä se on?
”Vastuuta on vaikea rajata. Peruspalikoille ei voi mitään. Jos vaikka saat 10-vuotiaan oppilaan, on pohjat psyykelle jo luotu. Jos oppilaalla menee huonosti, olisi kiva, että välit vanhempiin on kunnossa ja asioista voitaisiin puhua.” Nummi-Kuisman mukaan opettajan tehtävä on helpottaa oppilaan oppimista. ”Jos vanhemmat eivät kerro esimerkiksi lapsen oppimishäiriöistä tai muista ongelmista, työ voi olla vaikeaa.”
Opettajan ammattitaitoon kuuluu opettamisen lisäksi opettelemaan opettaminen. ”Se on tärkeä työkalu oppilaalle. Lisäksi opettajan ohjelmiston tuntemus on olennaista, sillä onnistunut biisinvalinta oikealla hetkellä voi viedä oppilaan aivan toiselle tasolle.”
Jonain päivänä oppilas on ollut vuosia opettajallaan ja tulee väistämättä aika lähettää oppilas eteenpäin. ”Kohdallani tämä hetki on usein ammattiopintojen alku. Mutta jos tulee tunne, että oppilas tarvitsisi esimerkiksi toista sukupuolta olevaa opettajaa tai opettajaa, jolla on paljon ryhmäopetusta, on asiasta syytä keskustella. Ylipäätään opettajanvaihto pitäisi tehdä oppilaitosten sisällä mahdollisimman helpoksi.” Ja onneksi kollegat auttavat, toteaa Nummi-Kuisma. ”Minulla on ollut onni työskennellä upeiden pedagogien kanssa.”
Erittäin tärkeää on myös luovuuteen kasvattaminen. ”Soittajan voi kasvattaa automaatiksi. Tällaisia oikein–väärin -maailmassa eläviä automaatteja on vaikea opettaa, sillä yhden asian muuttaminen romuttaa koko systeemin.” Nummi-Kuisman mukaan oppilas pitäisi saada ohjattua prosessiin, jossa luovuus on mahdollista. ”Esimerkiksi esiintyminen ei ole koskaan täysin hallittua. On olennaista kyetä menemään improvisatoriseen maailmaan. Tämä myös muokkaa oppilaan suhdetta kappaleeseen monipuolisemmaksi.” Sitäpaitsi: ”Luovuus on uskallusta olla olemassa, vaikka kaikki ei aina onnistuisikaan.”
Kahvila alkaa täyttyä lounastajista. Kahvit on juotu ja samalla on raapaistu pintaa soittajaksi kasvun alkutaipaleesta. Katarina Nummi-Kuisma lähtee Sibelius-Akatemialle seminaariin. Mieleeni ehkä päällimmäiseksi jää kuitenkin lause: ”Ei se ole ennustajanhommaa, ei!” Muusikoksi kasvuun voi siis antaa edellytyksiä, mutta mitään ei voi taata, ei kenenkään kohdalla. Ja niin se lienee hyvä.
Lisää tietoa Katarina Nummi-Kuismasta : www.katarinanummi.com
Grigori Sokolov kävi soittamassa vuosittaisen Helsingin-resitaalinsa sunnuntaina 5.4. Sibelius-Akatemian konserttisalissa. Tunnelma oli jälleen paitsi väenpaljouden, myös soiton laadun vuoksi harvinaisen tiivis. Loppuunmyydyn konsertin päätteeksi yleisökin oli myyty.