New Yorkin filharmonisen orkesterin verkkosivuilla voi nykyään tutkia orkesterin konserttien ohjelmia vuoden 1842 joulukuusta alkaen. Tietokannasta voi hakea esimerkiksi tietyn säveltäjän tietyn teoksen esityksiä tai tutkia yksittäisten konserttien ohjelmaa. Sivustolta selviää tuossa tuokiossa, että Webernin Sinfoniaa Op. 21 on esitetty kymmenen kertaa vuosina 1950–2002 ja että Jukka-Pekka Saraste on johtanut yhden konsertin lokakuussa 1997.
Kulttuurin verkkohankkeisiin 450 000 euroa avustuksia
Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin on myöntänyt 29 hankkeelle yhteensä 450 000 euroa kulttuuri- ja taiteenalojen tietoverkko- ja tietokantahankkeisiin. Avustuksilla halutaan edistää taiteen ja kulttuurin saatavuutta sekä saavutettavuutta verkkoympäristössä.
Tuettujen hankkeiden joukossa on musiikin alalta UMO:n nuotiston ja viestinnän kehityshanke ja Kanteleliiton nuottiarkiston liittäminen Suomen kansallisdiskografia Violan tietokantaan. Muut hankkeet edustavat eri taiteenaloja kuten kuvataidetta, teatteria, elokuvaa, mediataidetta ja tanssia.
Hakemuksia saapui määräaikaan mennessä 64 kappaletta. Haettujen avustusten kokonaissumma on 1 434 240 euroa.
Järjestöt toivovat lisää taiteilijaeläkkeitä
Suomen Säveltäjät on viiden muun taiteilijajärjestestön kanssa toimittanut toissapäivänä kulttuuriministeri Stefan Wallinille vetoomuksen taiteilijaeläkkeiden määrän nostamisesta sataan. Tällä hetkellä eläkettä saa 35 taiteilijaa. Asiasta kertoo muun muassa Ylen uutiset.
Vetoomuksen perusteina on muun muassa suurten ikäluokkien eläköityminen: kun vuonna 1999 ylimääräistä taiteilijaeläkettä haki 353 ihmistä, viime vuonna hakijoita oli jo yli 500. Lisäksi päätyökseen taidetta tekevien määrä on lisääntynyt, kun innovaatioyhteiskunnassa työskentellään enemmän luovilla aloilla.
Vuodesta 1974 käytössä olleet valtion ylimääräiset taiteilijaeläkkeet voidaan myöntää ansiokkaasta toiminnasta luovana tai esittävänä taiteilijana taiteilijalle, joka asuu tai on asunut pysyvästi Suomessa. Vuosittain myönnettävien eläkkeiden määrä oli 65 vuoteen 1992, jolloin se pudotettiin nykyiseen 35:een. Vuonna 2009 täysimääräinen eläke on 1 226,82 euroa, osaeläke taas puolet siitä.
Klassisen musiikin yllättävä vaikutus
Sibelius-Akatemian Rautatiekadun toimipisteeltä Postitalolle kulkevan saattaa yllättää Vivaldin ja Mozartin tunnetuimpien teosten soinnit. Kyseessä ei ole kaupunginisien sivistyshanke vaan yritys pitää (nuoret) vetelehtijät poissa toimistotalon käytäviltä.
Skotlannin Aberdeenista kuuluu yllättäviä uutisia: vastaava yritys epäonnistui, kun nuoriso alkoi tottua soitettavaan musiikkiin ja jopa nauttia siitä. Coven ostoskeskuksen kauppiaat investoivat äänentoistolaitteistoon kyllästyttyään metelöiviin teineihin, mutta orkesterimusiikilla oli päinvastainen vaikutus: ”Niinä iltoina, kun musiikkia ei ollut, nuoret tulivat sisälle kysymään, miksi toosa oli laitettu kiinni. He alkoivat nauttia soitosta, mikä ei ollut tarkoitus”, sanoo myyjä Craig Singers. ”Koska toivomaamme vaikutusta ei syntynyt, on musiikin soittaminen päätetty lopettaa.”
Vaikka vandalismi alueella onkin kasvanut, näkee kunnanvaltuutettu Andy Finlayson asiassa jotain hyvääkin: ”On hienoa, että nuoriso on päässyt käsiksi klassiseen musiikkiin, ja hyvä asia, että he voivat arvostaa tällaistakin.”
Arvio: Valaan vaisut äänet
Epäreilua: Haydn, Mendelssohn ja Carter kyllä muistetaan, mutta kahdeksankymppisen George Crumbin (s. 1929) musiikkia ei tasavuosista huolimatta vieläkään kuulla kovin paljon Suomessa. Opiskeluaikoina sävelletty soolosellosonaatti ja trio Vox Balaenae (Valaan Ääni) sentään välillä pulpahtavat esiin. Miten olisi, rohkeat tamperelaiset, Pulitzer-palkitun orkesterikappaleen Echoes of Time and the River tai Pierre Boulezin tilaaman Star-Childin ottaminen ohjelmaan?
Viime vuosikymmenien avantgardisteista Crumb on helpoimmin lähestyttäviä. Kenties saumattomammin kuin kukaan muu, hän on teoksissaan onnistunut yhdistämään suuren määrän kokeellisia soittotekniikoita tonaalissävytteiseen sävelkieleensä. Teosten kommunikoivuutta auttaa niiden narratiivisuus (raju jousikvartetto Black Angels esimerkiksi on Vietnamin sodan musiikillinen vertauskuva) ja teatterillisuus (laulusarja Night of the Four Moonsin lopussa esittäjät poistuvat lavalta laulaen ja soittaen, Haydnin jäähyväissinfonian tapaan). Kuuntelijaystävällistä on myös sävellysten muotojen tasapainoisuus ja dramaattisista sivupoluista huolimatta musiikin gravitaatio kohti pehmeää ja konsonoivaa ilmaisua.
Pintatason teknisen briljanssin lisäksi Crumbin sävellyksissä on paljon eksplikoitua ja piilossa olevaa symboliikkaa, esimerkiksi partituurien ristin- tai spiraalin muotoon painettuja viivastoja ja lukusuhteita sekä oikeita ja itse keksittyjä sitaatteja vanhemmasta musiikista. Monissa teoksissa partituuri edellyttää muusikolta kokonaisvaltaista suhtautumista lavailmaisuun – soittamiseen, laulu- ja puheäänen käyttämiseen, liikkumiseen ja paikallaan pysymiseen – eikä ”kolmelle naamioidulle soittajalle” sävelletty ryhävalaiden laulujen innoittama Vox Balaenae ole tästä poikkeus. Puolet kasvoista peittävillä naamioilla Crumb on pyrkinyt ottamaan etäisyyttä inhimilliseen, musiikkiin välttämättä myös suorituksena suhtautuvaan maailmaan: naamioidut soittajat symboloivat luonnon mahtavaa, persoonatonta voimaa. Esitysohjeeksi on annettu myös syvänsininen, valtamerellinen valaistus.
(Valaan ääneen voi tutustua lisää erinomaisella englanninkielisellä opiskelusivustolla, jolla voi esimerkiksi kuunnella nauhoituksia ryhävalaiden ääntelystä ja kuunnella teos samalla partituuria seuraten. Preparoidusta pianosta voi lukea lisää täältä.)
Koska paneutuminen musiikkiteatteriin on useimpien säveltäjien keinovarana jäänyt edellisille vuosikymmenille, tuntuu kokonaisvaltainen lavailmaisu olevan monille klassisen musiikin esittäjillekin haasteellista. Zagros-yhtyeen huilisti Auli Kontisen, sellisti Miika Uuksulaisen ja pianisti Sonja Fräkin hillitty työskentely vei kuitenkin tarkoituksenmukaisella tavalla huomion itse musiikkiin. Jos kompromisseja ei asusteiden ja himmennetyn valaistuksen suhteen juurikaan tehty, oli sitä suurempi sääli, että teokseen elimellisesti kuuluva äänen sähköinen vahvistaminen oli jätetty pois. Ratkaisu voisi toimia kirkossa, mutta nyt jotkut Crumbin visionäärisimmistä sonoriteeteista saivat vain puolittaisen toteutuksen, eikä potentiaalisesti erittäin vaikuttava ja tämän konsertin painokkain teos nyt koskettanut.
Leonora-salin sinänsä miellyttävä akustiikka ei auttanut myöskään festivaalin teemasäveltäjä Sampsa Ertamon Paimenta alttohuilulle ja nauhalle. Hienovarainen kaiku ja äänenvahvistus auttaisi solistia nivoutumaan paremmin elektroniseen osuuteen.
Olin etukäteen innoissani Kallio-Kuninkalan festivaalin yhteistyöstä Keskisen Uudenmaan musiiikkiopiston oppilaiden kanssa, mutta odotin kyllä Äänet ja valo -esitykseltä jotain muuta kuin opiston kesäsoittajaisia. Pienet ja vähän vanhemmatkin pianistit olivat toki söpöjä, mutta esiintymisfoorumi oli valittu huonosti. Nyt Schumannin ja kumppanien lastenkappaleet venyttivät konsertin keston miltei kolmituntiseksi.
Kadotin ohjelmistosuunnittelun punaisen langan viimeistään toisen puoliajan päättäneessä numerossa, ja kokemus Brahmsin käyrätorvitrion esityksestä jäi valjuksi. Tommi Hyytisen torvi soi kyllä uljaasti, mutta ensemblen sointi kärsi turhan varovaisesta pianonsoitosta ja erimielisyydestä viritystason suhteen.