Musiikin Aika -festivaalin avajaispäivänä järjestetty Promoting Finnish Contemporary Music –seminaari keskittyi oman aikamme taidemusiikin promootioon. Aiheesta oli kutsuttu esitelmöimään ja keskustelemaan merkittäviä taidemusiikin kentän kansainvälisiä vaikuttajia niin Suomesta kuin ulkomailtakin.

Seminaarin avasi ruotsalaisen Nutida Musik -julkaisun päätoimittaja Andreas Engström, jonka esitelmä keskittyi oman aikamme taidemusiikin saamaan näkyvyyteen mediassa. Tarkastelunalaisena Engströmillä oli niin valtamedia kuin tiettyihin aihepiireihin keskittyneet erikoisjulkaisutkin. Engströmin huomiot kuulostivat suomalaiseen korvaan varsin tutuilta: valtamediat omistavat yhä enenevissä määrin julkaisutilaansa populaarikulttuurin aiheille perinteisesti korkeakulttuuriksi luokiteltujen taidemuotojen kustannuksella. Tästä syystä varsinkin suurien medioiden antama kuva populaarin valtavirran ulkopuolisista musiikin lajeista on vääristynyt: oman aikamme taidemusiikin kenttä on huomattavasti kansainvälisempi ja laajempi kuin valtamedian kiinnostus sitä kohtaan voisi antaa olettaa. Engström toi esille myös median siirtymisen yhä enemmän internetiin, joka on vähitellen johtamassa perinteisten paperijulkaisujen vähenemiseen. Tämä tuo jatkuvan haasteen varsinkin Nutida Musik -lehden kaltaisille erikoisjulkaisuille.

Yhdeksi keskeisemmäksi ongelmaksi uuden taidemusiikin marginalisoitumiseen valtamedioissa Engström kuitenkin nosti näissä medioissa yleistyvän pop-kulttuurille ominaisen kirjoitustyylin ja kritiikin, joka sopii huonosti taidemusiikista kirjoittamiseen. Engström pitikin erittäin tärkeänä, että mediat julkaisisivat ennakkoluulottomasti ”kevyttä kirjoittelua” analyyttisemmin tehtyjä juttuja musiikin eri lajityypeistä. Tässä työssä Engström korosti varsinkin erikoisjulkaisujen merkitystä.

Engströmin esitelmää seuranneen ensimmäisen paneelikeskustelun aiheena oli säveltäjien ja esiintyjien promootio. Aihetta valottivat omista toimintaympäristöistään monipuolisesti Keizo Maeda (tuotanto- & ohjelmistojohtaja, Conversation & Company -tuotantoyhtiö, Tokio), Stefan Conradi (konserttimusiikin, näyttämöteosten, uuden musiikin, mainonnan ja toimituksen osastonjohtaja, C.F. Peters -kustannusyhtiö, Frankfurt) ja Robert von Bahr (BIS Records -levy-yhtiön perustaja ja päätoiminnanjohtaja, Tukholma).

Von Bahr korosti omissa puheenvuoroissaan säveltäjän tai esiintyjän persoonallisuuden korostamisen tärkeyttä promootiotyössä. Jotta kaupattavasta ”tuotteesta” saataisiin mielenkiintoinen kohde myös valtamedioille, on tuotteen oltava kiinnostava ja omalaatuinen, jolloin sille on helpompi myös luoda markkinoita. Vaikka paneelin keskustelijat olivatkin yksimielisiä taiteellisten arvojen ensisijaisuudesta levytys-, kustannus- ja promootiotyössä, myönsivät he myös kaupallisen maailman realiteettien tulevan väistämättä vastaan.

Panelistien puheenvuoroissa korostui myös eri tahojen yhteistyön ja verkostoitumisen tärkeys: promootiotyön keskeiseksi alueeksi Conradi mainitsi eri toimialojen (kustantajat, levy-yhtiöt, tapahtumaorganisaatiot) välisen kontaktien luomisen, jolla voidaan ”saattaa yhteen oikeat henkilöt”. Kontaktien luomisen tärkeys korostui myös von Bahrin puheenvuorossa, jossa hän mainitsi säveltäjille erityisen tärkeiksi heidän oman musiikkinsa ”lähettiläät”. Näiden lähettiläiden suomalaisiksi esimerkeiksi hän poimi Kalevi Ahon ja Osmo Vänskän sekä Aulis Sallisen ja Okko Kamun.

Paneelikeskustelun päätteeksi yleisöstä esitettiin kysymys internetin vaikutuksesta kustantajien ja levy-yhtiöiden toimenkuvaan sekä tiedusteltiin onko internet vapaana materiaalien levityskanavana uhkakuva perinteiselle kustannustoiminnalle. Internetin mahdollistaman säveltäjien ja esiintyjien ”itsepromootion” johdosta kyseltiin myös kustannus- ja levy-yhtiöiden tarpeellisuudesta tämän päivän säveltäjälle ja esiintyjälle. Von Bahr ja Conradi toivat selkeästi esiin omat kantansa toimialojensa tarpeellisuudesta: internetin avoimuudesta ja kansainvälisyydestä huolimatta promootiotyössä korostuvat eri alojen verkostoitumisesta syntyvät kontaktit ja tästä syystä taiteilijan itsensä internetissä levittämä materiaali tavoittaakin hyvin harvoin tärkeitä tahoja eri musiikkiorganisaatioissa. Internetiä ei nähtykään uhkakuvana kustannus- ja julkaisualalle vaan ennemminkin uutena kanavana ja apuvälineenä kustantajien ja levy-yhtiöiden promootiotyölle.

Alankomaiden musiikin tiedotuskeskuksen ja kansainvälisen Gaudeamus Music Week -tapahtuman nykymusiikin osastonjohtaja Henk Heuvelmans piti seminaarin toisen esitelmän, joka käsitteli kansainvälisen Gaudeamus Music Week -tapahtuman toimintaa ja vaikutuksia oman aikamme taidemusiikin kenttään. Melko suuri osa esitelmästä kului myös Gaudeamus-keskuksen toiminnan ja rakenteiden esittelyyn.

Heuvelmansin esitelmässä korostui niinikään aiempien keskustelijoiden mainitsemat yhtyeiden, muusikoiden ja säveltäjien välisen kansainvälisen yhteistyön ja kontaktien luomisen tärkeys, jota Gaudeamus Music Week -tapahtumalla tuetaankin voimakkaasti. Tapahtuma tuo yhteen oman aikamme musiikista kiinnostuneita tahoja eripuolilta maailmaa tarjoten mahdollisuuksia uusien projektien luomiseen ja antaen samalla virikkeitä myös muille festivaaleille ja tapahtumille. Heuvelmans näkikin tämän toiminnan tärkeäksi uusien yleisöjen tavoittamisen kannalta.

Seminaarin päätti oman aikamme taidemusiikkiin ja sen yleisöihin keskittyvä paneelikeskustelu. Keskustelijoiksi oli kutsuttu jo aiempaan paneeliin osallistunut Keizo Maeda sekä Debra Kraft (toiminnanjohtaja, Choral Arts Society of Washington, Yhdysvallat) ja Johan Tallgren (taiteellinen johtaja, Musica Nova Helsinki -festivaali). Maeda korosti eri taiteenalojen välisen toiminnan tärkeyttä monipuolisuuden ja -alaisuuden nimissä, joka houkuttelisi uusia yleisöjä oman aikamme taidemusiikin pariin. Myös paneelin muiden keskustelijoiden puheenvuoroissa tuotiin esiin erilaisten yleisöjen tavoittamisen tärkeys ja tätä kautta huomio siitä, että yleisö yleensäkin on hyvin monitahoista. Tästä syystä ”normaaliyleisön” kaltaisia yleistyksiä pitäisikin ohjelma- ja tapahtumasuunnittelussa välttää. Paneelikeskustelun loppupuolella myös yleisöstä esiteltiin monia esimerkkejä onnistuneiksi huomatuista kokeiluista uusien yleisöjen tavoittamiseksi – mainituiksi tulivat mm. Helsingin ravintoloissa toteutettavat Klasariklubi ja Art Goes Kapakka -tapahtumat sekä Tampere Biennalen elektronisen musiikin konsertit.

Seminaaripäivän keskeisiksi teemoiksi nousivat taiteilijoiden ja organisaatioiden verkostoitumisen tärkeys promootiotyön kannalta sekä uudet, innovatiiviset ideat ja tapahtumat uusien yleisöjen tavoittamiseksi. Eri medioiden ja levityskanavien tarjoamat mahdollisuudet sekä kustannus- että julkaisutoiminnalle tuotiin myös esiin.