Harjoittelimme reilun viikon verran orkesterin pääresidenssissä Luxemburgin Echternachissa ennen kuin lähdimme ensimmäiselle EUBO:n kauden 2009 konserttikiertueelle elokuun alussa. Keskityimme lähinnä ensimmäiseen konserttiohjelmaan taiteellisen johtajamme Lars Ulrik Mortensenin (LUM) johdolla ruotsalaisen sopraano Maria Keohanen kanssa, mutta parina harjoituspäivänä valmistauduimme jo myös lokakuun konsertteihin, koska silloin harjoitusaikaa on huomattavasti vähemmän. Myös viulistit Chiara Banchini ja Margaret Faultless avustajineen kävivät harjoituttamassa orkesteria elokuun lopussa Edinburghissa tapahtunutta EUBO 2007, -08 ja -09 –kokoonpanot yhdistävää spektaakkelia varten.

Harjoittelimme joka päivä sekä aamupäivällä että iltapäivällä, joten päivät menivät lähinnä soiton merkeissä – kuten oli tarkoituskin. Iltaisin tuhlasimme päivärahojamme Echternachin uneliaaksi pikkukaupungiksi yllättävän monissa ravintoloissa ja ehdimme perustaa myös EUBOFC:n eli European Union Baroque Orchestra Football Clubin. Hotellimme edusti vanhan Euroopan tunnelmaa mitä parhaiten: kokolattiamatot, lankapuhelimet, tuhkakupit ja tummat värit loivat hiukan nuhjuisen, mutta kotoisan ilmapiirin ja toimivat hauskana kontrastina Trifolionin harjoitustilojemme uutuuttaan kiiltävälle marmorille ja vaalealle puulle.

Ensimmäisen kiertueemme kokoonpano on 9 viulua, 3 alttoviulua, 2 selloa, kontrabasso, 2 oboeta ja fagotti sekä johtaja ja minä cembalossa. Kosketinsoittajien työnjako on pääpiirteissään se, että minä soitan useimmissa numeroissa, LUM johtaa ja soittaa mukana sen minkä kerkeää. Toistaiseksi kaikissa konserttiohjelmissa on myös varattu virtuoosinen soolonumero maestrolle, ettei cembalosektion todellinen keskinäinen hierarkia pääse unohtumaan. LUMin säkenöivä persoona ja piikikäs huumori pitivät tunnelman korkealla läpi harjoitusten. Hänellä on erittäin varma ja karismaattinen ote soittajiin, eikä hänen johdollaan soittaessa ole juuri motivaatio-ongelmia. Koko ajan täytyy olla hyvin hereillä, koska hän ei useinkaan soita tai johda mitään kahta kertaa samalla tavalla, mutta hänen mahtava luova energiansa ja kekseliäisyytensä onneksi on tarttuvaa sorttia. Ensimmäisissä harjoituksissa julkilausuttu periaate ”Sometimes with taste, sometimes without.” pätee soiton lisäksi myös kielenkäyttöön: maestro Mortensen on myös välillä melko paha suustaan. Vaatimustaso soiton laadulle on luonnollisesti korkea, mutta tunnelma pysyy kuitenkin oikealla tavalla sallivana ja kontrolli jää melko paljon omavalvonnan tasolle. Orkesterimme on jatkuvasti hyvin hereillä ja reagoi varmasti sekä maestrolta että kollegoilta tuleviin impulsseihin. On mahtavaa soittaa ryhmässä, jossa soittajilla on katkeamaton kontakti keskenään ja korvat auki!

Muutaman päivän ajan puuhastelujamme seurasi ja kuvasi saksalainen kuvausryhmä, joka teki dokumenttielokuvaa Ansbachin Bach-viikkojen 60-vuotisjuhlan kunniaksi. Ensimmäisillä festivaaleilla esitettiin J.S.Bachin hääkantaatti ”Weichet nur, betrübte Schatten”, joka kuului myös EUBO:n ohjelmistoon tällä kiertueella. Kuvausryhmä seurasi solistiamme Maria Keohanea saksalaisella täsmällisyydellä ja kuvasi esimerkiksi hänen saapumisensa Luxemburgin lentokentälle. Ohjaaja oli ilmeisesti hieman järkyttynyt, kun EUBO:n puolesta häntä kentältä hakemaan saapuneella general director Paul Jamesilla ei ollutkaan tervetuliaiskukkia (eikä edes punaista mattoa) diivalle. Maria on onneksi reipas ruotsalainen maalaistyttö, joka ei kummempia seremonioita kaipaa, joten skandaalilta vältyttiin.

Dokumenttia varten myös haastateltiin taiteellista johtajaa, solistia sekä muutamia orkesterin jäseniä, minut mukaanlukien. Itse jouduin hankalaan tilanteeseen, kun haastattelija selvästi kaipasi tietynlaisia vastauksia, joita en todellakaan voinut antaa. Hänen mielestään nykypäivän nuori luonnollisesti haluaa tehdä Bachista omannäköisensä sovituksen ja version, kuten esimerkiksi hänen mukaansa myös aikamme nuorison suosima ja sen näkemysten mukaista tulkintakulttuuria edistävä Swingle Singers menneinä vuosikymmeninä. Hän ei ollenkaan ymmärtänyt, kun yritin pitkällisesti ja kärsivällisesti monin esimerkein höystettynä selittää, että periodiliikkeen (johon jopa me nuoret barokkimuusikot tunnemme kuuluvamme) tarkoitus on jokseenkin päinvastainen.

Echternachin-aikamme päätteeksi soitimme konsertin paikallisessa upeassa Pyhän Pietarin ja Paavalin basilikassa, jonka akustiikka oli suorastaan naurettavan hyvä erityisesti laulajalle. Harjoitussalin kuivuuden jälkeen oli suuri elämys soittaa tilassa, joka todella soi ja antaa takaisin. Onnistuneen ”ensi-illan” ja sen kunniaksi järjestettyjen pienten juhlien jälkeen oli lähes siedettävää herätä ja lähteä aamuviideltä bussilla kohti Kölnin lentokenttää, josta lensimme Zagrebiin. Lopulta alkuillasta saavuimme seuraavaan konserttipaikkaamme Sloveniaan.