Amfion pro musica classica

Pianokirjallisuuden kulmakiviä tutkimassa

Victor Chestopal

Victor Chestopal syntyi vuonna 1975 Moskovassa taiteilijoiden, tiedemiesten ja näyttelijöiden perheeseen. Hänen isänsä on filosofian professori ja äiti sellisti ja säveltäjä. Chestopal aloitti pianonsoiton Gnessinin musiikkikoulussa kuusivuotiaana ja siirtyi sen jälkeen Tsaikovski-konservatorion yhteydessä toimivaan Keskusmusiikkikouluun, jossa häntä opetti muun muassa Mikhail Pletnev. Kun äiti Victoria YaglingRostropovitsin ja Kabalevskin oppilas ja Tsaikovski-kilpailun laureaatti – vuonna 1990 kutsuttiin opettamaan Sibelius-Akatemiaan, muutti 15-vuotias poikakin mukana Suomeen. Chestopal valmistui maisteriksi Erik T. Tawaststjernan luokalta opiskeltuaan samanaikaisesti myös Italiassa ja Saksassa Lazar Bermanin johdolla.

”Moskovan musiikkikoulut olivat suurenmoinen paikka opiskella. Pidän selvänä, että venäläisen musiikkikoulutuksen saavutukset ovat olleet monumentaalisia. Monet oppilaista aloittivat julkiset esiintymiset jo varhain, ja itse pidän debyyttinäni Mendelssohnin g-mollikonserton esitystä 12-vuotiaana”, kertoo Chestopal. Neuvostoliitossa hän sai kosketuksen klassisen musiikin keskeiseen ohjelmistoon – Bachiin, Beethoveniin, Schubertiin, Schumanniin ja Brahmsiin – ja nämä teokset ovat nyt hänen tohtoritutkintonsa aiheena.

Myös 1900-luvun musiikkia opiskeltiin aktiivisesti. ”Saatavilla oli myös länsimaalaisten modernistien musiikkia, mutta on myönnettävä, ettei se vedonnut minuun. Mielestäni on ylipäänsä tärkeää, että muusikko alkaa jo varhain kultivoida omaa makuaan ja valikoida ohjelmistosta niitä teoksia, jotka parhaiten resonoivat itsessä. On tietysti mahdotonta sanoa, mikä jonkun säveltäjän kappaleista on paras, mutta kenties joku niistä vetoaa itseen emotionaalisesti voimakkaammin kuin toinen.”

Vaikka taiteen tekemiseen kuuluukin opittujen totuuksien uudelleen arvioiminen, tulee tässä Chestopalin mielestä raja vastaan: ”On kiistatonta että teokset, joita tutkintokonserteissani soitan, esimerkiksi Bachin Goldberg-muunnelmat, Beethovenin Hammerklavier tai Schubertin viimeinen B-duurisonaatti, kuuluvat pianokirjallisuuden kulmakiviin. Tutustun jatkuvasti itselleni uuteen repertuaariin, mutta ajan myötä minusta on tullut erittäin valikoiva ohjelmistoni suhteen. Tavoitteenani on, että kun vanhana miehenä katson soittajan elämääni taaksepäin, voin todeta, etten ole hukannut aikaa.”

Sibelius-Akatemian DocMus-yksikössä tehdään karkeasti ottaen kolmenlaista esittävän taiteen tutkimusta: tieteellisellä puolella opinnäytteenä on väitöskirja, taiteellisella taas vähintään viisi suurimuotoista solistista resitaali- tai konserttoesiintymistä. Osastolla on myös niin sanottua kehittäjäkoulutusta, jossa liikutaan kiinnostavasti näiden kahden välimaastossa. Taiteelliseen tutkintoon kuuluu myös mittava määrä tukiopintoja sekä kirjallinen työ.

Kirjoitelmassaan Chestopal työstää ajatusta ajallisista ja motiivisista yhteyksistä J.S. Bachin Goldberg-muunnelmissa: hän pyrkii loogisen päättelyketjun avulla esittämään yhden mahdollisen rakennelman, jolla variaatioiden tempot nivoutuvat yhteen.

Viisi tutkintokonserttia on omistettu mainituille pianokirjallisuuden kulmakiville. Edellisessä konsertissaan toukokuussa Chestopal esitti Lisztin h-mollisonaatin, viimeisen resitaalin ohjelmassa marraskuussa on Schubertin suuri B-duurisonaatti, Schumannin Kreisleriana ja yllättäen – Sibeliuksen 5 Esquisses opus 114. ”Ohjelmien ylikuormittumisen estämiseksi olen ottanut mukaan myös joitakin pienempiä teoksia, tässä tapauksessa itselleni läheistä Sibeliuksen musiikkia. On ehkä erikoista, etten soita lainkaan venäläistä ohjelmistoa, jota luonnollisesti suuresti rakastan – mutta näihin viiteen konserttiin sitä ei enää mahtunut!”

Chestopal on asunut Suomessa koko aikuisikänsä, ja vuonna 1997 hän sai Suomen kansalaisuuden. Vaikka konsertit kotimaassa tohtoritutkinnon ulkopuolella ovat viime aikoina olleet harvalukuisia, vuoden 1994 Maj Lind -kilvan toisen palkinnon voittanut Chestopal esiintyy ahkerasti Keski- ja Etelä-Euroopassa. Saavutettuaan finaalipaikan Queen Elizabeth -kilpailussa Brysselissä vuonna 1995 – samassa kilpailussa palkittiin myös Laura Mikkola – hän on saanut jalansijaa etenkin Belgian konserttilavoilla. Hän myös pitää vuosittain mestarikurssin Liègen yliopistossa, ja opettaisi mieluusti enemmänkin. Chestopalin tulevaisuudensuunnitelmiin kuuluu myös käsikirjoituksen työstäminen julkaisuvalmiiksi: pianisti on nimittäin kirjoittanut muistelmakirjan lapsuudestaan.

Victor Chestopalin viides ja viimeinen jatkotutkintokonsertti on Sibelius-Akatemian konserttisalissa (Pohjoinen Rautatiekatu 9) torstaina 5.11. klo 19. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

”Sometimes with taste, sometimes without…”

Echternachtin SS Pierre et Paul -kirkko

Harjoittelimme reilun viikon verran orkesterin pääresidenssissä Luxemburgin Echternachissa ennen kuin lähdimme ensimmäiselle EUBO:n kauden 2009 konserttikiertueelle elokuun alussa. Keskityimme lähinnä ensimmäiseen konserttiohjelmaan taiteellisen johtajamme Lars Ulrik Mortensenin (LUM) johdolla ruotsalaisen sopraano Maria Keohanen kanssa, mutta parina harjoituspäivänä valmistauduimme jo myös lokakuun konsertteihin, koska silloin harjoitusaikaa on huomattavasti vähemmän. Myös viulistit Chiara Banchini ja Margaret Faultless avustajineen kävivät harjoituttamassa orkesteria elokuun lopussa Edinburghissa tapahtunutta EUBO 2007, -08 ja -09 –kokoonpanot yhdistävää spektaakkelia varten.

Harjoittelimme joka päivä sekä aamupäivällä että iltapäivällä, joten päivät menivät lähinnä soiton merkeissä – kuten oli tarkoituskin. Iltaisin tuhlasimme päivärahojamme Echternachin uneliaaksi pikkukaupungiksi yllättävän monissa ravintoloissa ja ehdimme perustaa myös EUBOFC:n eli European Union Baroque Orchestra Football Clubin. Hotellimme edusti vanhan Euroopan tunnelmaa mitä parhaiten: kokolattiamatot, lankapuhelimet, tuhkakupit ja tummat värit loivat hiukan nuhjuisen, mutta kotoisan ilmapiirin ja toimivat hauskana kontrastina Trifolionin harjoitustilojemme uutuuttaan kiiltävälle marmorille ja vaalealle puulle.

Ensimmäisen kiertueemme kokoonpano on 9 viulua, 3 alttoviulua, 2 selloa, kontrabasso, 2 oboeta ja fagotti sekä johtaja ja minä cembalossa. Kosketinsoittajien työnjako on pääpiirteissään se, että minä soitan useimmissa numeroissa, LUM johtaa ja soittaa mukana sen minkä kerkeää. Toistaiseksi kaikissa konserttiohjelmissa on myös varattu virtuoosinen soolonumero maestrolle, ettei cembalosektion todellinen keskinäinen hierarkia pääse unohtumaan. LUMin säkenöivä persoona ja piikikäs huumori pitivät tunnelman korkealla läpi harjoitusten. Hänellä on erittäin varma ja karismaattinen ote soittajiin, eikä hänen johdollaan soittaessa ole juuri motivaatio-ongelmia. Koko ajan täytyy olla hyvin hereillä, koska hän ei useinkaan soita tai johda mitään kahta kertaa samalla tavalla, mutta hänen mahtava luova energiansa ja kekseliäisyytensä onneksi on tarttuvaa sorttia. Ensimmäisissä harjoituksissa julkilausuttu periaate ”Sometimes with taste, sometimes without.” pätee soiton lisäksi myös kielenkäyttöön: maestro Mortensen on myös välillä melko paha suustaan. Vaatimustaso soiton laadulle on luonnollisesti korkea, mutta tunnelma pysyy kuitenkin oikealla tavalla sallivana ja kontrolli jää melko paljon omavalvonnan tasolle. Orkesterimme on jatkuvasti hyvin hereillä ja reagoi varmasti sekä maestrolta että kollegoilta tuleviin impulsseihin. On mahtavaa soittaa ryhmässä, jossa soittajilla on katkeamaton kontakti keskenään ja korvat auki!

Lars Ulrik Mortensen

Muutaman päivän ajan puuhastelujamme seurasi ja kuvasi saksalainen kuvausryhmä, joka teki dokumenttielokuvaa Ansbachin Bach-viikkojen 60-vuotisjuhlan kunniaksi. Ensimmäisillä festivaaleilla esitettiin J.S.Bachin hääkantaatti ”Weichet nur, betrübte Schatten”, joka kuului myös EUBO:n ohjelmistoon tällä kiertueella. Kuvausryhmä seurasi solistiamme Maria Keohanea saksalaisella täsmällisyydellä ja kuvasi esimerkiksi hänen saapumisensa Luxemburgin lentokentälle. Ohjaaja oli ilmeisesti hieman järkyttynyt, kun EUBO:n puolesta häntä kentältä hakemaan saapuneella general director Paul Jamesilla ei ollutkaan tervetuliaiskukkia (eikä edes punaista mattoa) diivalle. Maria on onneksi reipas ruotsalainen maalaistyttö, joka ei kummempia seremonioita kaipaa, joten skandaalilta vältyttiin.

Dokumenttia varten myös haastateltiin taiteellista johtajaa, solistia sekä muutamia orkesterin jäseniä, minut mukaanlukien. Itse jouduin hankalaan tilanteeseen, kun haastattelija selvästi kaipasi tietynlaisia vastauksia, joita en todellakaan voinut antaa. Hänen mielestään nykypäivän nuori luonnollisesti haluaa tehdä Bachista omannäköisensä sovituksen ja version, kuten esimerkiksi hänen mukaansa myös aikamme nuorison suosima ja sen näkemysten mukaista tulkintakulttuuria edistävä Swingle Singers menneinä vuosikymmeninä. Hän ei ollenkaan ymmärtänyt, kun yritin pitkällisesti ja kärsivällisesti monin esimerkein höystettynä selittää, että periodiliikkeen (johon jopa me nuoret barokkimuusikot tunnemme kuuluvamme) tarkoitus on jokseenkin päinvastainen.

Echternachin-aikamme päätteeksi soitimme konsertin paikallisessa upeassa Pyhän Pietarin ja Paavalin basilikassa, jonka akustiikka oli suorastaan naurettavan hyvä erityisesti laulajalle. Harjoitussalin kuivuuden jälkeen oli suuri elämys soittaa tilassa, joka todella soi ja antaa takaisin. Onnistuneen ”ensi-illan” ja sen kunniaksi järjestettyjen pienten juhlien jälkeen oli lähes siedettävää herätä ja lähteä aamuviideltä bussilla kohti Kölnin lentokenttää, josta lensimme Zagrebiin. Lopulta alkuillasta saavuimme seuraavaan konserttipaikkaamme Sloveniaan.

Väriä syksyyn Kansallisoopperan koululaisprojektista

Kansallisoopperan Alminsalissa kantaesitetään ylihuomenna Atso Almilan säveltämä koululaisooppera Auringonkukat, joka kertoo taidemaalari Vincent van Goghin elämästä. Sen esittävät 50 espoolaista 5.–6.-luokkalaista Tuomarilan koulusta sekä ammattilaislaulajat Tero Harjunniemi, Olli Tuovinen ja Anu Hostikka. Orkesterina ja musiikin johtajana toimii pianisti Kari Hänninen. Syys- ja kevätlukukauden aikana uutuusoopperaa esittää myös 18 muuta koulua eri puolilla Suomea.

Kansallisooppera on tehnyt arvokasta yleisökasvatustyötä tuottamalla koululaisoopperoita jo lähes 10 vuoden ajan. Aiemmin tuotettujen Herman Rechbergerin Noitasapatin sekä Markus Fageruddin Kerjäläisten ja Sotajoulukuun esityksissä on ollut mukana jo 7600 koululaista.

Koululaisoopperan valmisteluvaiheessa ryhmä oppilaita perehtyy opettajan johdolla teoksen musiikkiin ja aiheeseen, ja muusikot käyvät koululla osallistumassa työskentelyyn. Esityspäivän aikana ooppera harjoitellaan muusikkojen johdolla valmiiksi ja esitetään vanhemmille ja koulutovereille.

Tärkeä osa koululaisoopperan valmistelua on kokonaisvaltainen perehtyminen aihepiiriin eri oppiaineiden kautta. Auringonkukkien valmisteluvaiheessa on tutustuttu taidehistorian lisäksi muun muassa värien maailmaan (kuvaamataito), valoon ja aurinkoon (luonnontieteet) sekä oopperan tapahtuma- aikaan (historia),  mielenterveyden vaalimiseen liittyviä teemoja unohtamatta.

6.krs:n orkesteri täyttää 20 vuotta

Kuudennen kerroksen orkesteri on aloittamassa yhteistyön Vantaan kaupungin ja seurakuntien kanssa. Orkesterin Beethoven-tulkintoja on kiitelty Amfionissakin, ja sinfonioiden osien väleissä sopraano Tuuli Lindeberg tulkitsee ajan konserttikäytännön mukaisesti ”Ruotsin Mozartin” Joseph Martin Krausin lauluja.

Päätoimittajan terveiset

Amfion-verkkosivusto on siirretty uudelle virtuaalipalvelimelle, emmekä aivan ilman hankaluuksia ole tästä operaatiosta selvinneet: eilinen ohjelmistomuutos tehtiin ilman uuden varatilanteen ottamista, joten kaikki sunnuntaina 11.10. julkaistut artikkelit ja kommentit on menetetty bittiavaruuteen.

Toimitus on tästä kovin pahoillaan.