Helsingin kaupunginorkesterissa työskentelevät suomalaissellistit Samuli Peltonen ja Tuomas Ylinen selvisivät eilen päättyneessä Mstislav Rostropovits -kilpailussa välierään. Finaaliin valittiin lopulta vain neljä kilpailijaa, joista tuomaristo piti parhaimpana japanilaista Dai Miyataa (s. 1986). Tämä kuittasi rahapalkinnon lisäksi esiintymisiä muun muassa Simon Bolivar -orkesterin solistina Venezuelassa.
Arvio: Häpeämättömän hyvä kitarakonsertto ja muuta hauskaa
Claude Debussyn (1862–1918) viimeinen (valmistunut) orkesteriteos, Jeux (1912), on kohta sadan vuoden ajan ollut säveltäjän muiden orkesteriteosten varjossa, vaikka Pierre Boulezin sukupolven sille antama erityinen arvostus on teoksen mainetta parantanutkin. Siksi olikin kovin ilahduttavaa, että Susanna Mälkki oli valinnut juuri Jeuxin Tampere filharmonian perjantain konsertin avausnumeroksi. Jeuxin jopa Debussyn mittapuulla omaleimainen orkestraatio, alituiseen vaihtuvat tempomerkinnät sekä erikoiset harmoniat vaativat kapellimestarilta ja orkesterilta paljon, jotta sävellys ei pirstaloidu. Mälkin ja orkesterin yhteistyö pelasi Jeuxissa varsin hyvin, ja pieniä rikkeitä soinnin puhtaudessa katsoo mielellään läpi sormien.
Illan ehdoton päänumero oli Kimmo Hakolan (1958–) Kitarakonsertto (2008), jonka solistina oli viimevuotisen kantaesityksen tapaan Timo Korhonen. Kitarakonsertossa tiivistyy Hakolan musiikin raikas häpeämättömyys. Konsertto alkaa iskevän rytmikkäästi, eikä soolo-osuus yritäkään peitellä soittimen vahvaa latinalaista perinnettä. Hakola ottaa musiikillaan kitarasta ja perinteisestä orkesterikokoonpanosta kaiken irti.
Keskiosaa kuvaa parhaiten Timo Korhosen luonnehdinta siitä, kuinka Hakolan musiikki on tunteikasta olematta sentimentaalista. Jos kaksi ensimmäistä osaa liikkuvatkin selvästi konserton perinteiden raameissa, päätösosa, Ghetto, on todellakin, kuten säveltäjä itse kuvaa, jotakin muuta. Klarinettikonserton (2001) päätösosan tavoin Ghetto tuo mukaan lähes ohjelmallisia sävyjä. Soolossa kuuluvat sefardijuutalaisesta musiikkiperinteestä saadut vaikutteet, ja orkesteri säestää milloin soittaen, milloin taputtaen ja välillä jopa huudahduksin.
Korhonen oli esityksen ehdoton päätähti, mutta orkesterin ja Mälkin työsarkaa on myös syytä suuresti kiittää. Heidän yhteistyöllään Kitarakonserton virtuoosinen aines, upea orkesterinkäyttö sekä musiikin silkka hauskuus välittyi erittäin hienosti.
Väliajan jälkeen saatiin järkälemäinen annos saksalaista sinfonista perinnettä Richard Straussin (1864–1949) Also sprach Zarathustran Op. 30 (1896) muodossa. Straussin kunnianosoitus Nietzschelle on värikäs, kekseliäs, joskin paikoittain varsin raskas orkesterirunoelma, joka vaatii kapellimestarilta hyvää kokonaisuuden hahmottamista, jotta teoksen rakenne ei peity efektien alle. Susanna Mälkki muotoili Zarathustrasta eheän kokonaisuuden, jonka orkesteri toteutti ammattitaitoisesti, vaikka siellä täällä kuuluikin muutama vähän muotopuoleksi jäänyt puhallinsointu.
Konsertti ole kerännyt myös varsin mukavasti yleisöä, joka viestittänee taas kerran siitä, että ohjelmistoratkaisujen ei aina tarvitse olla kaikkein perinteisimpiä, jos halutaan sali täyteen.
Päätoimittajan terveiset
”Eletään Idols-aikakautta. On kaikki nämä kilpailut, joissa pitäisi nopeasti päästä tähdeksi. Taidemusiikki on oikeastaan juuri sen vastakohta. Nuoret, jotka täällä esiintyvät, tekevät pitkäjänteistä vuosikymmeniä kestävää työtä, ja tulokset näkyvät vasta pitkän matkan päässä. Tämä on tämmöistä ajan hengen vastavoimaa.”
– Suomen musiikkioppilaitosten liiton toiminnanjohtaja Timo Klemettinen kertoo Kuopion Nuori soittaa! -tapahtumasta, jossa esillä on esimerkiksi klassista-, rytmimusiikkia ja argentiinalaista tangoa.
Jousikvarteton historia puheen ja soiton voimin jatkuu
Helsingin yliopiston musiikkiseura sekä musiikkitieteen laitos järjestävät syyskaudella konsertti- ja esitelmäsarjan, jossa käydään läpi jousikvarteton historiaa klassismista nykyaikaan. Yliopiston juhlasalissa (Unioninkatu 34) pidettävissä tilaisuuksissa alustavat professori Eero Tarasti ja FL Seija Lappalainen ja niissä esiintyy Arkadia-kvartetti eli Jani Lehtonen ja Tuomas Ikonen, viulu, Olli-Pekka Karppinen, alttoviulu sekä Jaakko Paarvala, sello. Tilaisuuksiin on vapaa pääsy, ja ohjelman voi lunastaa viidellä eurolla.
Esitelmäkonserteista kolmas on maanantaina 9.11. klo 18. Silloin kuullaan Ravelin F-duurikvartetto sekä Sibeliuksen Voces intimae. Sarjan viimeinen tilaisuus pidetään joulukuun 7. päivä.
Resitaaleja vodkan voimalla
Elisha Abasilla on mainio idea: hän on visioinut konserttisarjan, jossa New Yorkissa harva se viikko vierailevien huippuorkestereiden konserttimestareille ja äänenjohtajille tarjotaan mahdollisuus soittaa resitaaleja. Kaikki saavat jotain: järjestäjän riskit ovat pienet, kun matka- ja majoituskuluja ei tarvitse maksaa, ensisoittajat saavat tilaisuuden soittaa myös solistista ohjelmistoa, ja yleisö pääsee tutustumaan uusiin hienoihin muusikoihin.
Ensimmäinen konsertti on huomenna tiistaina, jolloin lavalle astuu yksi Wienin filharmonikkojen neljästä konserttimestarista, Albena Danailova. Bulgarialaissyntyinen Danailova on myös yksi orkesterin seitsemästä naisjäsenestä, joskin hän on edelleen kaksivuotisella koeajalla. (Orkesterin värväyspolitiikasta lisää täältä ja täältä.) Resitaalissaan hän esittää Beethovenin, Bartokin ja Kreislerin teoksia pianisti Julian Riemin kanssa. Myöhemmin syksyllä kuullaan Berliinin ja New Yorkin filharmonikkojen konserttimestareita sekä Israelin filharmonikkojen soolosellistiä ja -altistia.
Entisen lapsitähti Elisha Abasin uralla on ollut mielenkiintoisia vaiheita: Artur Rubinsteinin suojatti kiersi maailmaa parikymppiseksi asti, ryhtyi sitten opiskelemaan lakia ja pelaamaan jalkapalloa Israelin valioliigassa, palaten konsertoimaan pari vuotta sitten.
Ja entä se vodka? Konserttisarjan pääsponsoriksi on saatu puolalainen Chopin-perunatisle, jonka logoihin ja mainoslauseisiin törmää ohjelmien ja elämäkertatietojen seassa hämmentävän tiuhaan. Toisaalta – Abas on tiettävästi erityisen kiinnostunut nuorten ihmisten houkuttelemisesta konsertteihin, ja kenties ”intiimit cocktail-partyt” konserttien jälkeen on aivan passeli konsti tähän.