Amfion pro musica classica

Sir Roger Norrington johtaa Beethovenin 9. sinfonian RSO-festivaalin päätöskonserteissa

Sir Roger Norrington.

Sir Roger Norrington.

RSO:n ensimmäinen oma festivaali päättyy 24.–25.1. Beethovenin 9. sinfonian esitykseen. Sinfonian parina kuullaan Magnus Lindbergin Beethovenin yhdeksättä varten säveltämä johdanto Two Episodes.

Konsertin johtaa Sir Roger Norrington ja solisteina laulavat Tiina-Maija Koskela, Niina Keitel, Markus Nykänen ja Kristian Lindroos. Musiikkitalon Kuoron on valmentanut Jani Sivén.

Ennen keskiviikon 24.1. konserttia Sir Roger Norrington ja Magnus Lindberg keskustelevat Beethovenista Musiikkitalon päälämpiössä. Konsertti 24.1. lähetetään suorana lähetyksenä Yle Radio 1:ssä ja verkossa yle.fi/areena. Konsertti nähdään Yle Teeman RSO Musiikkitalossa -ohjelmassa 1.4.

Sir Roger Norrington on ollut historiallisen esitystavan peräänantamaton esitaistelija lähes 50 vuoden ajan. Hän on tehnyt kokonaisvaltaista työtään mm. oman London Classical Players -orkesterinsa kanssa 1980-luvulla ja viime vuosina Stuttgartin radion sinfoniaorkesterin sekä Salzburgin Mozarteumin akateemisen kamariorkesterin kanssa. Viime vuosina Norrington on johtanut yhä enemmän tavallisia sinfoniaorkestereita ja ohjelmissa on ollut Bruckneria, Mahleria sekä 1900-luvun säveltäjänimiä. Norrington on toiminut Zürichin kamariorkesterin pääkapellimestarina sekä Pariisin kamariorkesterin ja Deutsche Kammerphilharmonie -orkesterin päävierailijana. Hän vierailee säännöllisesti merkittävien orkesterien, kuten mm., Berliinin ja Wienin filharmonikkojen kapellimestarina.

Arvio: Tutuista ja tuntemattomista maanpakolaisuuden sävelistä rakentui hieno kokonaisuus LSO:n konsertissa

Genesis-sarja. Nathaniel Shilkret: Luominen

Genesis-sarja. Nathaniel Shilkret: Luominen

Lontoon sinfoniaorkesterin, -kuoron ja Sir Simon Rattlen lauantai-illan konsertti Lontoon Barbicabissa oli oivallinen esimerkki luovasta ohjelmiston kokonaissuunnittelusta. Konsertin teemana olivat Yhdysvalloissa 1940-luvulla maanpaossa eläneet eurooppalaissäveltäjät. Illan kuluessa saatiin kuulla niin tutumpaa kuin varsin harvinaista ohjelmistoa kaikkiaan kahdeksalta säveltäjältä.

Konsertin alkupuoli oli omistettu Nathaniel Shilkretin aloitteesta seitsemän eri säveltäjän yhteistyönä syntyneelle Genesis-sarjalle (1945), jota ei ollut ennen tätä iltaa kuultu konsertissa kokonaisuudessaan kuin kahdesti koko teoksen liki 73-vuotisen olemassaolon aikana.

Raamatun alkukertomuksiin pohjautuva seitsenosainen, tunnin mittainen Genesis-sarja orkesterille, kuorolle ja kertojille on ääriosiaan lukuunottamatta jäänyt tuntemattomaksi. Suurin osa teoksesta on ollut olemassa ainoastaan arkistoituina nuottikäsikirjoituksina, luonnoksina ja stemmoina. Vain Arnold Schönbergin Preludi, op. 44 ja Igor Stravinskyn Babel on julkaistu, mutta aivan keskeisintä ohjelmistoa eivät nämäkään sävellykset ole.

Niinpä olikin kerrassaan jännittävää saada kokea Patrick Russin rekonstruoima kokonainen Genesis-sarja LSO:n konsertissa. Teos esitettiin Gerald McBurneyn suunnittelemana neljän kertojan ja Mike Tutajin toteuttaman video-osuuden täydentämänä dramatisointina, joka olikin teoksen alkuperäisen hengen mukainen lähestymistapa.

Tutajin video-osuus perustui uutis- ja dokumenttimateriaaliin 40-luvulta nykypäivään. Tämän pitkälle työstetyn materiaalin sommittelu myötäilemään, täydentämään ja kommentoimaan Genesis-sarjan kerrontaa antoi teokselle erinomaisen ulottuvuuden, joka sulautui oivasti teoksen moni-ilmeiseen musiikilliseen olemukseen toimien myös tyylillisesti yhdistävänä siltana eri säveltäjien ilmaisun välillä.

Kertojina toimi neljä huippuammattilaista, Simon Callow, Rodney Earl Clarke, Sara Kestelman ja Helen McCrory. McBurneyn ohjauksessa kertojaäänet hajautettiin tilaan ja aikaan, jolloin tutut Raamatun tekstit saivat aivan uudenlaisen ilmeen. Jumalan äänenä käytettiin kaikkia kertojia, usein kaanonmaisesti kerrostettuna. Näin sekä vältyttiin suoralta abtropomorfismilta että saatiin aikaan varsin toimiva draamallinen efekti.

Joitakin kertojaosuuden katkelmia oli sovitettu myös puhekuoroiksi täydentämään Lontoon sinfoniakuoron moniuloitteista ilmaisua, niin ikään vaikuttavin tuloksin.

Musiikillisesti Schönbergin Preludi lienee Genesis-sarjan vaikuttavinta antia. Pintapuolisesti se tuntuu olevan sukua Säestysmusiikille erääseen elokuvaan (Begleitungsmusik zu einer Lichtspielszene, op. 34, 1929). Schönberg käyttää isoa orkesteria enimmäkseen alati muotoaan muuttavina kamarikokoonpanoina, jotka hetkellisesti yhdistyvät koko ensemblen huipennuksiksi. Preludin lopulla kuoron vokaliisi värittää orkestraatiota kiintoisalla tavalla.

Rattle ja LSO:n muusikot ilmensivät schönbergiläistä musiikillista avaruutta kerrassaan lumoavalla soinnilla, orkestraation detaljeja tarkkaan huomioiden. Kuoron kuulas osuus sulautui hienosti soivaan kokonaisuuteen.

Nathaniel Shilkretin Luominen ja Alexandre Tansmanin Adam ja Eeva ovat kumpikin avoimen kertovaa musiikkia, jossa voi aistia vahvana neljäkymmentäluvun Hollywoodin äänimaiseman. Niinpä maailmankaikkeuden ja taivaankappaleiden synty kuullaan orkesterin ja kuoron mahtavina purkauksina. Samoin paratiisiin luikerteleva käärme peilautuu muuhun orkesterisointiin lomittuvina edestakaisina asteikkokulkuina.

LSO:n verraton kokemus elokuvamusiikin parissa antoi Shilkretin ja Tansmanin sävellyksille ainutlaatuisen hehkun, josta saattoi vain nauttia. Eivät nämä kappaleet välttämättä kaikkein syvällisintä musiikkia olleet, mutta kontekstissaan ne toimivat äärettömän hyvin.

Darius Milhaudin Kainin ja Abelin avauskoraali paljastaa säveltäjänsä identiteetin välittömästi. Niin erehtymättömästi omintakeiseen milhaudilaiseen maailmaan siinä sukelletaan. Schönbergin ja Stravinskyn sävellysten ohella tämän Milhaudin pienoisdraaman voisi kuvitella toimivan myös itsenäisenä teoksena. Sen harmonioita ja kekseliästä orkestraatiota kuunteli varsin mielikseen.

Genesis-sarja. Mario Castelnuovo-Tedesco: Vedenpaisumus.

Genesis-sarja. Mario Castelnuovo-Tedesco: Vedenpaisumus.

Vedenpaisumus on Genesis-sarjan kuoro- ja orkesteritehojen huipennus, olemukseltaan varsin elokuvallinen sävellys sekin. Mario Castelnuovo-Tedescon rakentaa tyylikkäästi jännitettä kohti orkesterin ja kuoron vyöryvää, moniäänistä huipennusta, jota seuraa liudentuminen kohti lopun tyyntä suvantoa.

Genesis-sarja. Ernst Toch: Sateenkaari (Liitto).

Genesis-sarja. Ernst Toch: Sateenkaari (Liitto).

Uutta alkua ja liittoa ilmentävä Sateenkaari on saanut Ernst Tochilta varsin kiinnostavan toteutuksen. Sen avaa lyhyt johdanto, jota seuraa fuugataite. Lopun väikkyvät harmoniat heijastelevat liiton symbolin, sateenkaaren ilmestymistä.

Genesis-sarja. Igor Stravinsky: Babel.

Genesis-sarja. Igor Stravinsky: Babel.

Genesis-sarja ei kuitenkaan pääty uuden liiton tyveneen, vaan lopuksi koetaan vielä ihmiskunnan hajaannus, Stravinskyn Babel. Sen avaustahdeilla aaltoileva matalalien jousten kuvio ja sitä vasten piirtyvät puhallinten repliikit ovat mitä tunnistettavinta Stravinskya. Mieskuoron liki arkaaisen puhdas satsi on sekin säveltäjälleen varsin tyypillinen, nautittava keinovara.

Babelissa kuoro saapui orkesterijohdannon aikana saliin eri puolilta, kokoontuen sen keskikäytäville. Osuutensa päätyttyä laulajat hajaantuivat eri suuntiin ja poistuivat salista. Yksinkertainen, mutta varsin toimiva dramaturginen ratkaisu.

LSO, kuoro ja Rattle olivat yhtä lailla kotonaan Genesis-sarjan kaikissa tyyleissä ja antoivat musiikille hienon soivan asun. Tämä harvinaisuus oli ilo kokea.

LSO:n vieraileva konserttimestari Andrew Haveron, konserttimestari Carmine Lauri ja Sir Simon Rattle kättelevät Bartókin huikean Konserton orkesterille päätteeksi.

LSO:n vieraileva konserttimestari Andrew Haveron, konserttimestari Carmine Lauri ja Sir Simon Rattle kättelevät Bartókin huikean Konserton orkesterille päätteeksi.

Väliajan jälkeen saatiin kuulla Genesis-sarjan tunnetumpi aikalaisteos, Béla Bartókin Konsertto orkesterille (1943). Sergei Koussevitzkyn ja Bostonin sinfoniaorkesterin tilauksena syntynyt teos on yksi säveltäjänsä soitetuimpia, eikä ihme, sillä tässä myöhäisteoksistaan laajimmassa Bartókin musiikillinen mielikuvitus on kerrassaan ihailtavan mukaansatempaavaa.

Bartók suunnitteli alun perin nimeävänsä teoksen sinfoniaksi, mutta päätyi lopulta kustantajansa kanssa keskusteltuaan orkesterikonserton nimikkeeseen. Sinfoninen Bartókin teos ehdottomasti on niin laajuudeltaan kuin huikealta konstruktioltaankin, mutta ei sinfonian perinteisessä mielessä. Viisiosainen symmetrinen suurmuoto kätkee sisäänsä joukon toineen toistaan omaleimaisempia rakenteellisia, soinnillisia ja harmonisia ratkaisuja.

Avausosan johdannon tunnelma on aivan ainutlaatuinen. Matalien jousten tummaa avausrepliikkiä värittää ensin huilun hienonhieno trillikulku. Trumpetit liittyvät mukaan, ja vähitellen musiikki alkaa tihentyä kohti virtuoosista allegroa.

Soitinryhmien vilkas vuoropuhelu toisessa, Presentando le coppie -osassa on orkesterin artikulaation ja rytmisen tarkkuuden mainio koetinkivi. Neljännessä, Intermezzo interrotto -osassa puolestaan mitä erilaisemmat musiikilliset aiheet ja tunnelmat tormäilevät toisiinsa hallittuna kaaoksena.

Hitaassa Elegia-osassa ollaan niissä ainutlaatuisissa yömusiikin maisemissa, jotka vain Bartók saattaa kuulijalleen avata. Finaali puolestaan on orkesterimusisoinnin apoteoosi, huikea tanssi, joka hakee vertaistaan orkesterikirjallisuudessa.

Kaiken tämän Lontoon sinfoniaorkesteri ja Sir Simon Rattle toteuttivat sellaisella taidolla, riemulla ja ilmaisuvoimalla, jota ei voinut kuin ilokseen hämmästellä. Harvoin rytminen tarkkuus, puhdas artikulaatio, huikea rytminen energia, ilmeikäs fraseeraus ja kokonaismuodon huoliteltu arkkitehtuuri kohtaavat näin täydellisesti ja mieleenpainuvasti.

— teksti ja kuvat Jari Kallio

Lontoon sinfoniaorkesteri
Sir Simon Rattle, kapellimestari

Lontoon sinfoniakuoro
Simon Halsey, kuoron valmennus

Simon Callow, Rodney Earl Clarke, Sara Kestelman, Helen McCrory, kertojat

Genesis-sarja (1945)
Arnold Schönberg: Preludi
Nathaniel Shilkret: Luominen
Alexandre Tansman: Adam ja Eeva
Darius Milhaud: Kain ja Abel
Mario Castelnuovo-Tedesco: Vedenpaisumus (Nooan arkki)
Ernst Toch: Sateenkaari (Liitto)
Igor Stravinsky: Babel
Béla Bartók: Konsertto orkesterille, Sz. 116, BB 123 (1943)

Gerald McBurney, ohjaus
Mike Tutaj, videosuunnittelu

Barbican Centre, Lontoo
La 13.1.2018, klo 19.30

Kuhmon Kamarimusiikki 2018

kuhmon-juliste-2018-graafikko-pekka-lehtinen

Heinäkuun kahden viimeisen viikon ajaksi Kuhmo täyttyy unelmista, sillä Kuhmon Kamarimusiikin teemana on Unelmien kauppa. Tarjonta on entistäkin runsaampaa, koska festivaali käynnistyy jo lauantaina 14.7. ja kahden viikon aikana koetaan lähes sata erilaista tilaisuutta. Viimeiset konsertit kuullaan lauantaina 28.7.

Tarjolla on runsaasti perinteisiä kamarimusiikin suurteoksia tuttua Forelli-kvintettoa myöten, mutta valikoimissa on myös yllättäviä uutuuksia. Suuria kokonaisuuksia ovat mm. Beethovenin neljäs pianokonsertto ja Schubertin keskeneräinen sinfonia, jotka kuullaan historiallisesti autenttisina esityksinä. Myös suosikkiooppera Carmen kuullaan kamariversiona. ”Tämän oopperan kohdalla kaikkea muuta on jo kokeiltu paitsi pelkistämistä, ja tässä versiossa mennään musiikin ytimeen”, taiteellinen johtaja Vladimir Mendelssohn kuvaa sovitusta, joka on tehty alun perin Peter Brookin maineikkaaseen esitykseen.

Unelmia välittää kuulijoille yli sata kotimaista ja kansainvälistä huippumuusikkoa kuten pianisti Nino Gvetadze, vuoden 2010 Sibelius-viulukilpailun voittaja Nikita Boriso-Glebsky, sellisti ja kapellimestari Klaus Mäkelä, klarinetistit Lauri Sallinen ja Christoffer Sundqvist, bandoneonin taitaja Marcelo Nisinman ja laulaja Romina Basso. Yhtyeitä ovat mm. jousikvartetit Meta4, Borea, Danel ja Enesco sekä Storioni-pianotrio.

Konsertit pidetään tuttuun tapaan Kuhmo-talossa, Kuhmon ja Lentiiran kirkoissa sekä Kontion koulussa. Kesällä kokeillaan myös ensimmäistä kertaa helmikuussa valmistuvan Tuupalan alakoulun uutta salia.

Taikapuoti ja tuntemattomia maisemia

Heti aloituspäivä on kuin unelmien ja ajatusten tavaratalo: barokkia tunnelmallisessa Lentiiran kirkossa, lapsille suunnattu hilpeä Tuhkimo-ooppera, Griegin Peer Gynt Kuhmo-talossa ja illan päätteeksi metsämusiikkia Luontokeskus Petolassa. Aloituspäivään sisältyy myös Vladimir Mendelssohnin festivaaliohjelman esittely. Suositut ja maksuttomat Musiikin ytimessä -tilaisuudet jatkuvat päivittäin.

Toisen päivän teemana ovat Magritten peilit. Silloin kuullaan musiikkia Debussyn heijastuksista Vivaldin ja Glassin Vuodenaikoihin. Maanantaina on esillä eri uskontoihin liittyvää musiikkia, ja Romina Basson suunnittelemassa konsertissa Laulujen laulu kuullaan italialaista renessanssia ja barokkia. Tiistain 17.7. otsikkona on Taikapuoti, ja silloin tavataan Gulliver, joudutaan pyörteisiin, tavoitellaan lintuja Papagenon tavoin ja kuullaan seireenejä. Keskiviikkona ovat esillä haukutuksi joutuneet säveltäjät, joiden joukossa on sellaisiakin tekijöitä kuin Brahms, Wagner, Chopin, Strauss ja Beethoven. Torstaina avautuu Discovery Channel, sillä koko päivä matkaillaan ja päädytään Tulimaahan asti.

Perjantaina huomataan, että valeuutisia on ollut ennenkin: tuntemattomien säveltäjien musiikkia on laitettu niin Haydnin kuin Beethovenin nimiin. Lauantaina on teemana Avatar, ja ohjelmassa on omakuvia ja Antoniuksen unia, joista yksi on kaikkien aikojen klassikko eli Forelli. Sunnuntai 22.7. tarjoaa monumentaalisia kamarimusiikkiteoksia Bachin Das Musikalisches Opferista ja Schubertin oktetosta aina Brahmsin klarinettikvintettoon.

Maanantaina tarkastellaan tuntemattomia maisemia, ja ohjelmassa on kangastuksia ja keijujen maita. Tiistaina pohditaan isäntien ja palvelijoiden suhteita, olivathan niin Bach kuin Mozartkin palkollisia. Keskiviikkona tarkastellaan katoavaista aikaa. Kuten Vladimir Mendelssohn sanoo: ”Näyttää siltä, että ajalla on mielessään vain yksi asia, paeta menneisyyttä ja nykyisyyttä”.

Oopperapäivänä 26.7. on ohjelmassa oopperamuunnelmia ja kokonainen Carmen kamarisovituksena. Perjantai alkaa Bachilla, jatkuu Händelillä ja Mozartilla ja huipentuu Brahmsiin ja Beethoveniin ja heidän muunnelmiinsa. Päätöspäivä on omistettu tanssille ja silloin tavataan viime kesänä yleisön valloittanut tanssija Ksenia Parkhatskaja. Päivän ohjelmassa on valsseja, unkarilaisia tansseja ja lopuksi sarja Pähkinänsärkijästä – tällä kertaa Duke Ellingtonin sovituksena big bandille.

Kuhmon lisäksi kamarimusiikkia kuullaan Iisalmessa, jossa soi Piazzollan ja Nisinmanin musiikki 17.7., sekä Vuokatissa, jossa on kaksi konserttia. 75 varsinaisen konsertin lisäksi kuullaan oppilaskonsertteja ja tavataan taiteilijoita 15 tilaisuudessa, joihin on vapaa pääsy.

Yli miljoonan budjetti

Kuhmon Kamarimusiikki on Suomen suurin kamarimusiikkifestivaali ja myytyjen lippujen määrässä Finland Festivals -ketjun yhdeksänneksi suurin tapahtuma.

Kuhmon Kamarimusiikkia ja musiikkikursseja tehdään 1,1 miljoonan euron budjetilla. Kuhmon Kamarimusiikin pääpartneri on OP. Muut yritysyhteistyökumppanit ovat Canorama Oy, Eeva-lehti, F-Musiikki Oy, Ilmarinen, Kainuun Sanomat, Kaisanet Oy, Kuhmo Oy, Loiste Oy, Metsähallitus, No-Pan Auto Oy ja Osuuskauppa Maakunta. Kuhmon festivaali ja kurssit saavat avustusta Opetus- ja kulttuuriministeriöltä sekä Kuhmon kaupungilta. Vuoden 2018 muut tukijat ovat Jenny ja Antti Wihurin rahasto ja Suomen Kulttuurirahasto.

Ville Matvejeff on Savonlinnan Oopperajuhlien seuraava taiteellinen johtaja

Ville Matvejeff. Kuva © Antti-Jussi Savolainen.

Ville Matvejeff. Kuva © Antti-Jussi Savolainen.

Savonlinnan Oopperajuhlien hallitus on nimittänyt festivaalin seuraavaksi taiteelliseksi johtajaksi kapellimestari Ville Matvejeffin (s. 1986). Nuori lahjakkuus vakuutti valitsijat näkemyksellisyydellään, monipuolisuudellaan ja vahvoilla näytöillään. Ensimmäinen Matvejeffin suunnittelema ohjelmisto nähdään Olavinlinnassa kesällä 2020.
”Oopperajuhlat on erityinen ja ainutlaatuinen festivaali suomalaisella kulttuurikentällä. Siksi olen iloinen, että löysimme juuri Ville Matvejeffin: Hän on näkemyksellinen ja monipuolinen muusikko, jolla on jo hyvin vahvoja näyttöjä sekä taiteellisesti että taideyhteisön johtamisesta. Hänellä on hyvät kansainväliset verkostot, erinomainen strateginen ote ja innostavaa karismaa”, perustelee hallituksen puheenjohtaja Petteri Walldén. ”Hänellä on myös selkeä näkemys Oopperajuhlien taiteellisesti kehittämisestä”, Walldén jatkaa.
Uuden taiteellisen johtajan kausi alkaa 1.9.2019 ja se on nelivuotinen sisältäen option kahdesta jatkovuodesta kesille 2024–2025. Ensimmäisen kautensa 2020 suunnittelun Ville Matvejeff aloittaa kuitenkin jo lähes saman tien.

”Oopperajuhlat on vahvan historiansa aikana aina sekä kantanut oopperan perinnettä arvokkaasti että tuonut ja luonut uusia virtauksia, jotka ovat jättäneet jälkensä suomalaiseen oopperan historiaan. Taiteellisena johtajana pidän tärkeimpänä tehtävänäni korkeimman kansainvälisen tason oopperaelämysten toteuttamista niin tutuissa kuin uudemmissakin formaateissa sekä Oopperajuhlien taianomaisen tunnelman vaalimista ja välittämistä myös uusille yleisöille ja oopperan ystäville. Tarinankerronta on aina kiehtonut minua oopperassa, ja sen vaalimiseen tulen keskittämään energiani Oopperajuhlilla”, sanoo Ville Matvejeff.

Matvejeff on tällä hetkellä Turun Musiikkijuhlien taiteellinen johtaja, kausi päättyy tänä vuonna. Yhtä aikaa Oopperajuhlien tehtävän kanssa hän jatkaa Jyväskylä Sinfonian ylikapellimestarina ja työskentelee tehtävänsä alkamiseen asti myös Kroatian kansallisoopperan päävierailijana ja musiikillisena neuvonantajana Rijekassa.

Kansainvälisen kapellimestarin uransa lisäksi pianistina ja säveltäjänä työskennellyt Matvejeff viihtyy erityisesti oopperan parissa. Tukholman kuninkaallisen oopperan korrepetiittori-apulaiskapellimestarina ja Malmön oopperan kapellimestarina uransa aloittanut Matvejeff johti viime Oopperajuhlilla Aulis Sallisen kantaesitysteoksen Linna vedessä. Viime vuosien kohokohtiin lukeutuvat myös Parsifalin konserttiesitykset Turun musiikkijuhlilla Karita Mattilan, Klaus Florian Vogtin ja Matti Salmisen kanssa ja vierailut mm. Ruotsin radio-orkesterin ja Duisburgin filharmonikkojen johdossa. Matvejeff on toiminut myös perustamansa ja teknologisesti innovatiivisia oopperaesityksiä luoneen New Generation Opera -ryhmän taiteellisena johtajana.

Oopperajuhlien nykyisen taiteellisen johtajan Jorma Silvastin kausi päättyy 2019. Ensi kesän ja vuoden 2019 festivaalin ohjelmistot ovat siis Silvastin suunnittelemat. ”Ville Matvejeff saa käsiinsä erinomaisessa kunnossa olevan festivaalin Jorma Silvastin ja hänen edeltäjiensä jäljiltä”, hallituksen puheenjohtaja Petteri Walldén sanoo. Uuden taiteellisen johtajan myötä organisaatiomalli muuttuu. Matvejeff raportoi festivaalijohtaja Jan Strandholmille, vaikka esittelee suunnitelmansa suoraan hallitukselle. Nykyisessä mallissa Silvasti raportoi hallitukselle.

Anja Bihlmaier korvaa kapellimestari Mario Venzagon Tapiola Sinfoniettassa 18.-19.1

Saksalainen kapellimestari Anja Bihlmaier on kutsuttu johtamaan Tapiola Sinfoniettaa 18.-19.1. kapellimestari Mario Venzagon sairastuttua. Bihlmaierin johdolla kuullaan Igor Stravinskyn kamarikonsertto Dumbarton Oaks, sekä kaksi klassista musiikkia aikanaan uudistanutta teosta,  Debussyn runollinen Faunin iltapäivä ja Dvořákin kahdeksas sinfonia.

Anja Bihlmaier on kotonaan niin sinfonisen kuin oopperaohjelmiston parissa. Oopperoita hän on johtanut erityisesti Keski-Euroopassa ja Pohjoismaissa. Kaudella 2017/18 hän debytoi kapellimestarina mm. Tukholman kuninkaallisissa filharmonikoissa, Berliinin saksalaisessa sinfoniaorkesterissa ja Wienin Volksoperissa. Tällä kaudella Bihlmaier tekee myös USA:n debyyttinsä Toledon sinfoniaorkesterissa ja hän palaa johtamaan mm. Gävlen sinfoniaorkesteria ja Turun filharmonista orkesteria.

Igor Stravinskyn kamariorkesterille säveltämä konsertto Dumbarton Oaks valmistui vuonna 1938. Valoisaa ja myönteistä konserttoa säveltäessään Stravinskya innoittivat mm. Bachin Brandenburgilaiset konsertot. Claude Debussyn impressionistinen sävelrunous puhkesi ensimmäisen kerran eloon orkesteriteoksessa Faunin iltapäivä (1894). Samalla teoksesta tuli alkusoitto kokonaiselle uudelle aikakaudelle musiikissa. Säveltäjä ja kapellimestari Pierre Boulez on todennut, että ”on oikeutettua sanoa, että moderni musiikki syntyi Faunin iltapäivässä”.
Antonin Dvořákin Sinfonia nro 8 G-duuri valmistui 1890, ja siitä tuli yksi Dvořákin kokeilevimmista ja varsinkin muotoratkaisuiltaan yksilöllisimmistä teoksista. Sinfonia alkaa sävellajiodotusten vastaisesti g-mollissa, ja esimerkiksi hitaassa osassa huomio kiinnittyy mosaiikkimaiseen muotoon.


To 18.1.2018 klo 14, Espoon kulttuurikeskus
ILTAPÄIVÄKONSERTTI: FAUNIN ILTAPÄIVÄ
Tapiola Sinfonietta / Anja Bihlmaier, kapellimestari
Jukka Rantamäki, juontaja

Claude Debussy: Faunin iltapäivä
Antonin Dvořák: Sinfonia nro 8 G-duuri


Pe 19.1.2018 klo 19, Espoon kulttuurikeskus
TALVIUNELMIA
Tapiola Sinfonietta / Anja Bihlmaier, kapellimestari

Igor Stravinsky: Konsertto Es-duuri kamariorkesterille ”Dumbarton Oaks”
Claude Debussy: Faunin iltapäivä
Antonin Dvořák: Sinfonia nro 8 G-duuri