Maamme merkittävimpiin oopperalaulajiin lukeutuva mezzosopraano Lilli Paasikivi on kuulunut Kansallisoopperan solistikuntaan vuodesta 1998. Hän on kysytty vierailija maailman oopperataloissa ja esiintyy säännöllisesti solistina tärkeimpien sinfoniaorkestereiden ja kapellimestareiden kanssa; rooleista mainittakoon Wagnerin Reininkullan Fricka, jota Paasikivi esitti viime keväänä niin Hampurin valtionoopperassa kuin Berliinin filharmonikkojen konserttiversiossa toukokuussa Sir Simon Rattlen johdolla.
Puhtaasti musiikillisten ja näyttämöllisten haasteidensa lisäksi Paasikivi on pyörittänyt Pyhäniemen kartanossa Hollolassa kesäkonserttisarjaa vuodesta 2010. Panokset kuitenkin kovenevat, kun Lilli Paasikivi aloittaa Kansallisoopperan taiteellisena johtajana syksyllä 2013. Amfion pyysi Paasikiveä kertomaan Kansallisoopperan nykytilanteesta sekä tulevasta johtajakaudestaan nyt, kun oopperan näytäntökausi 2012–2013 on kunnolla pyörähtänyt käyntiin.
Laulu- ja oopperaohjelmistonsa sekä Pyhäniemen kesäkonserttien lisäksi Paasikivi on itse asiassa työskennellyt tulevan johtajakauden parissa jo viime keväästä lähtien. Tehtävään sukeltaminen vaatii konkreettista suunnittelutyötä, ihmisten tapaamista ja kansainvälistä verkostoitumista. Paasikivi pitää valmistelutyötä hyvin antoisana, mutta tiedostaa yhtä lailla käytännölliset haasteet ja taloudelliset realiteetit. ”Tiukkoina aikoina suomalainen elää suu säkkiä myöten”, Paasikivi toteaa. ”Kansallisoopperan täytyy muiden mukana osallistua talkoisiin, jotta yhteiskunta saadaan soudettua kuiville — meidän tulee keksiä keinot, joilla voimme tarjota korkeinta laatua mahdollisista leikkauksista huolimatta.”
Yksi ilmeisimpiä keinoja on ohjelmistosuunnittelu. Kansallisoopperan ei kannata tuottaa produktioita, joita esitetään yksi tai kaksi kierrosta, ja jotka tämän jälkeen jäävät lojumaan varastoon. Suomen ainoana ympärivuotisena oopperatalona Kansallisoopperan täytyy Paasikiven mukaan keskittyä korkealaatuiseen kantaohjelmistoon, tarkkaan valittuihin kuriositeetteihin ja kotimaiseen oopperaan — luonnollisesti myös kotimaiseen nykyoopperaan. Uuden yleisön houkuttelemisessa ja lasten sekä nuorten parissa tehtävässä työssä riittää haasteita; toisaalta riskien ottaminen taloudellisesti tiukkoina aikoina on vaikeaa. Samalla täytyy muistaa, että kantaohjelmistossakin riittää teoksia, joita ei ole vielä esitetty Suomessa. Paasikivi katsookin, että yhteistyöproduktioissa piilee suurimmat mahdollisuudet ohjelmiston rikastuttamiseen ja mielenkiintoisiin taiteilijavierailuihin. Sopivan kokoisiin, Kansallisoopperan näyttämöllisiä ja tuotannollisia mittasuhteita vastaaviin oopperataloihin pidetään aktiivisesti yhteyttä ja neuvotellaan sopivista yhteistyöproduktioista, joiden avulla Suomeen voidaan saada kiinnostavia teoksia ja merkittäviä ohjaajia. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat kuluvan syksyn aloittanut, San Franciscon oopperan kanssa yhteistuotantona tehty Tapaus Makropulos sekä 19. lokakuuta ensi-iltaan tuleva Don Carlos, joka on yhteistuotanto Prahan oopperan kanssa. Viime kauden ensi-iltatapaus, John Adamsin Doctor Atomic, tuotiin Kansallisoopperaan puolestaan Saarbrückenin oopperasta.
Toinen kiinnostava kehityskohde on uuden teknologian käyttö. ”Talo täyttää ensi marraskuussa 20 vuotta. Tänä aikana ala on muuttunut, on tullut uusia vaatimuksia ja keinoja tarjoa elämyksiä. Ollaan ajassa, jossa ihmiset toivovat teknologian läsnäoloa; produktioiden työryhmät kaipaavat yhä useammin näyttämölle videota tai 3D:tä. Näihin haasteisiin pyritään olemassa olevien resurssien puitteissa vastaamaan, taidemuotonahan ooppera on joustava ja mahdollistaa monenlaisen käsittelyn.” Paasikivi kuitenkin muistuttaa jälleen taloudellisista realiteeteista. ”Uudet teknologiat myös kehittyvät niin nopeasti, että kun jotain on saatu taloon hankittua ja toimimaan, se on saattanut jo muuttua vanhanaikaiseksi.”
Taloudellisten kysymysten lisäksi toinen kuuma peruna on uuden ylikapellimestarin nimitys. Kun sarkansa vuonna 2006 ensin ylikapellimestarina aloittanut ja vuodesta 2008 taiteellisena johtajana jatkanut Mikko Franck väistyy ensi syksynä, taiteellisen johtajan ja ylikapellimestarin tehtävät jälleen jaetaan kahden henkilön kesken. Lilli Paasikiven tärkeimpiin tehtäviin onkin tänä vuonna kuulunut tulevan ylikapellimestarin kiinnittämiseen tähtäävien neuvottelujen käyminen. ”Kapellimestareilla homma on erittäin allakkasidonnaista; parhaat voimat kiinnitetään aikaisin, ja hyvillä kapellimestareilla kalenterit ovat täynnä useiksi vuosiksi eteenpäin,” Paasikivi toteaa. Hän myös muistuttaa, että ”kukaanhan ei tätä valtamerilaivaa kokeilematta ryhdy ohjaamaan; puolin ja toisin testataan ja vasta sen jälkeen ryhdytään neuvottelemaan.” Asiasta tiedotetaan, kunhan nimet ovat papereissa — siihen saakka on tyydyttävä arvuutteluihin.
Taloudesta on viime vuosina riittänyt puhetta ja kuluista pihistellään vähän joka puolella. Paasikivellä on kuitenkin hyvin selvä näkemys Kansallisoopperan merkittävästä roolista suomalaisessa yhteiskunnassa ja kansainvälisellä kentällä. ”Ooppera on hyvin työvoimavaltainen laji, ihmisiä ei voida korvata koneilla tai jättää solisteja pois, kun säveltäjä on jotain päättänyt. Teoksia joko esitetään originaalimuodossaan tai ei esitetä ollenkaan. Kansallisoopperan tehtävä on tarjota yleisölle korkeatasoisia oopperaelämyksiä. Se, missä mittakaavassa oopperaa tehdään julkisilla varoilla tai voidaanko Suomessa ylipäänsä ylläpitää ammattilaistaloa, on poliittinen päätös. Toisaalta se päätös on jo aikanaan tehty, kun uuteen oopperataloon päätettiin investoida.”
Lilli Paasikivi jatkaa: ”Täytyy muistaa myös, että Suomeen on vuosikymmenten aikana kehitetty erittäin tasokas musiikin koulutusverkosta, joka loppupäässä tähtää musiikin ammattilaisuuteen. Viime aikoinahan on käyty paljon keskustelua seinistä ja sisällöstä. Jos sisältöosaaminen ajetaan alas, on näitä seiniä sen jälkeen kovin vaikeaa täyttää merkityksellisellä sisällöllä. Kansallisooppera on maassamme ainutkertainen kulttuurilaitos, johon on keskittynyt valtava määrä osaamista ja henkistä pääomaa.”
”Tällä hetkellähän tilanne on se, että olemme hyviä paitsi kansallisesti, myös kansainvälisesti: suomalaisia osaajia, säveltäjiä, kapellimestareita, laulajia ja ohjaajia toimii aivan oopperamaailman huipulla. Tästä osaamisen pääomasta täytyy pitää huolta ja huolehtia siitä, että tekijöitä riittää. Korkealaatuinen ammattilaisverkosto tukee laajemminkin kotimaista taidekenttää ja vuorovaikutus on kaksisuuntaista. Toisaalta me käytämme paljon freelancereita, ja toisaalta kansallisoopperan omat taitelijat toimivat aktiivisesti talon ulkopuolella.”
Kansallisoopperan 90-vuotisjuhlakausi on käynnistynyt myötätuulessa hienojen produktioiden, Bostonin baletin vierailun ja verevän Makropuloksen siivin. Lisätietoja oopperan ohjelmistosta löytää täältä. Ooppera- ja balettiohjelmiston lisäksi tarjolla on muun muassa avoimien ovien päivä lapsille ja aikuisille lauantaina 13.10.