Saariaho: Klarinettikonsertto ”D’om le vrai sens”, Laterna Magica, Leinolaulut
RSO/Sakari Oramo, Kari Kriikku, Anu Komsi
Ondine, 2011
Jos minun nyt pitäisi ostaa tuliainen ulkomaalaiselle musiikinystävälle, ei valintaa tarvitsisi kauaa miettiä. RSO, Sakari Oramo ja erinomaiset solistit Kari Kriikku ja Anu Komsi ovat levyttäneet Ondinelle harvinaisen täysipainoisen ja korkeatasoisen Saariaho-kokonaisuuden, joka johdattaa säveltäjän persoonalliseen ääniversumiin vangitsevalla tavalla. Levyn pääteos klarinettikonsertto on viime vuodelta, ja vanhin teos Leinolaulutkin vain neljän vuoden takaa.
Muotokuvasta ei siis ole kyse, vaan paketista tuoreita teoksista, jotka tarjoavat oivallisen sukelluksen Kaija Saariahon tämänhetkiseen tyyliin. Sukelluksesta tosiaan voidaan puhua Saariahon suggeroivien, aistillisten ja unenomaisten maailmojen kohdalla. Klarinettikonsertto, orkesteriteos Laterna Magica ja Leinolaulut esittelevät myös kattavasti Saariahon kirjoittamisen tapoja sekä hänen moniäänistä kytkeytymistään erilaisiin ulkomusiikillisiin lähteisiin. Matkat Saariahon musiikkiin ovat aina matkoja moniulotteisiin maailmoihin, joissa eri taiteiden keinot ja kokemustavat paikoin suorastaan kaleidoskooppimaisesti punoutuvat yhteen.
Klarinettikonsertto ”D’om le vrai sens” (2010) luo nimenomaan kaleidoskooppimaisen kokonaisuuden, jossa aistillisuus ja transsendentaalisuus lomittuvat. Teoksen taustalla on Pariisissa Clunyn keskiaikamuseossa säilytettävä kuvakudoskokonaisuus nimeltä ”Neito ja yksisarvinen”. Viiden kuvakudoksen aiheena ovat viisi aistia, kun taas kuudes on otsikoitu salaperäisesti ”A mon seul désir”, ”ainoalle toiveelleni”.
Konsertossaan Saariaho asettelee arvoituksellisen taideteoksen herättämiä moninaisia tulkintoja limittäin. Klarinetti vaeltaa mystisessä kudelmassa kuin hirnahteleva ja huuteleva yksisarvinen, kuten solistikin liikkuu ympäri esityspaikkaa (tämä piirre tosin hahmottuu keskitasoisilla kuuntelulaitteilla varsin heikosti asiasta ennestään tietämättömälle). Kari Kriikun klarinetti solahtelee symbolimetsässä ihmeellisen aineettomana, kertoen ylimaallisesta, aistit ylittävästä tasosta. Samaan aikaan klarinetin humalluttava sävyrikkaus, nestemäisyys, karheus, höyrymäisyys syväluotaavat itse materiaalisuuden mysteeriä. Klarinetin soittoteknisillä ulottuvuuksilla hekumoivassa yksisarvisessa yhdistyvät eroottinen ja uskonnollinen, ja transsendentaaliset aistitutkielmat tunnustelevat kohti kuudennen aistin salaisuutta. Orkesterin ja solistin herkkä dialogi on erinomaisessa balanssissa ja loihtii monivärisiä, keinuvia tiloja.
Tilat, aistillisuus/yliaistillisuus, valoefektit ja mystiikka hallitsevat muitakin levyn teoksia. Musiikki huojuu ja leijuu tilojen reunoilla, joilla tiivistyvät kosminen uhka, ekstaasi ja alkuvoimaisuus. Anu Komsin sopraano viiltää Leinolauluihin äärimmäisyyksiä, valtavia etäisyyksiä. Juuri ääritiloissa on Saariahon psyykenkuvauksen ydin. Komsin yliaineellinen elastisuus ja ilmaisun tasapainoisuus tekevät laulukokonaisuudesta huikaisevaa kuultavaa.
Vajaa puolituntinen orkesteriteos Laterna Magica sai innoituksensa Ingmar Bergmanin elokuvasta Kuiskauksia ja huutoja. Sihisevät ja suhisevat puhallinsoittajat ja elokuvan punaisia väritehosteita toistavat vaskiryöpsäykset muuntavat elokuvan konkreettisia piirteitä musiikin maailmaan, mutta Laterna Magican uhkaavuuden, illuusion ja maagisuuden teemat menevät elokuvataiteenkin tuolle puolen. Mistä maailmasta taikalyhdyn kuvat ovat peräisin? Orkesteri synnyttää pintoja, jotka kaareutuvat ja katkeavat, leviävät uudelleen ja jopa räjähtelevät.
Ondinen äänitys tekee oikeutta korkealuokkaisille tulkinnoille. Kriikku ja Komsi ovat täysin sisäistäneet Saariahon maailman, eikä heidän tekniikassaan ole mitään rajoitteita tutkia tuota maailmaa täydellisesti.