Jouluaattona 1907 amerikkalainen Alfred Clark yhtiökumppaneineen sulki kaksi tusinaa äänilevyä sinetöityihin rautakirstuihin ja sijoitti ne Pariisin Garnier-oopperan kellarin pieneen varastohuoneeseen. Musiikillinen aikakapseli tuli avata jälleen sata vuotta myöhemmin. Vaikka kyseessä osittain olikin markkinointitemppu Clarkin edustaman yrityksen vahapinnotteiselle äänilevylle, on musiikinystävillä pian käsissään uusi, kiinnostava dokumentti 1900-luvun alun oopperatähtien esityksistä.
EMI julkaisee kokoelman Les Urnes de l’Opéra maaliskuun lopulla Ranskassa. Levyillä muun muassa Enrico Caruso, Nellie Melba ja Fjodor Saljapin esittävät nykyäänkin perusohjelmistoon kuuluvaa Rossinia, Donizettia, Verdiä ja Puccinia sekä enemmän tai vähemmän tunnettua ranskalaista repertuaaria kuten Bizet’tä, Massenet’tä, Adolphe Adamia ja Ambroise Thomasia. Verdin Otellon kuolinaarian Niun mi tema esittää nimiroolin kantaesittäjä Francesco Tamagno pianon säestyksellä.
Muita levyillä esiintyviä, vähemmän tunnettuja mutta yhtä lailla kiinnostavia laulajia ovat Claude Debussyn Pelléas et Mélisanden ja Richard Straussin Elektran kantaesityksissä laulaneet Hector Dufranne ja Ernestine Schumann-Heink.
Lue Alan Ridingin artikkeli Herald Tribunesta.