Temppeliaukion kirkossa lauloi perjantai-iltana lähes 800-vuotias poikakuoro, Dresdenin Kreuzchor, eräs vireän kulttuurikaupungin kansainvälisesti tunnustetuimmista musiikki-instituutioista. Suomalaisyleisö saikin kuultavakseen korkeatasoisen kuorokonsertin, jossa ihanteellisen poikakuoroklangin ohella lumosi luontevan kaunis saksanääntämys. Tapio Tiitun varmoista urkusooloista Nikolaus Bruhnsin preludi oli mieleenpainuva tuttavuus.
Dresdenissä 1600-luvulla vuosikymmeniä vaikuttanut Heinrich Schütz kirjoitti kirkollista musiikkia nimenomaan Kreuzkuorolle. Tämän ”kotisäveltäjänsä” teoksia kuoro esittää säännöllisesti ja myös perjantain konsertin avasi viisiääninen motetti Herr, auf dich traue ich (SWV 377). Poikakuorolle on ominaista äänenmurroksen aiheuttama nopea muuttuvuus, jolloin huikea instrumentti saattaa hetkellisesti menettää loisteensa muutaman kantavan poikaäänen muututtua äkillisesti raakilemaisiksi miesääniksi. Kreuzchor osoitti heti Schützin ensitahdeissa olevansa liikkeellä loistovireessä. Miesäänet lauloivat ikäänsä nähden (yläikäraja sisäoppilaitoksessa on kouluikä eli 19 vuotta) kypsästi, mutta kuoron varsinaisena sointi-ideana on poikiin keskittyminen; sopraanon ja alton ympärille rakentui miesten varhaisen varovainen ja halllittu äänenmuodostus.
Saksalaistyyppinen kirkollinen poikakuoro eroaa englantilaisesta versiosta ratkaisevasti. Britteinsaarilla ammattimaiset miesäänet ja kontratenorit luovat perustuksen yksinäisille poikasopraanoille, Keski-Euroopassa sopraanoa tai alttoa laulaneet pojat siirtyvät puolestaan välittömästi äänenmurroksen jälkeen tenoriin tai bassoon eikä ulkopuolisia ammattilaisia käytetä lainkaan. On makuasia, kumpaa näistä raakamalleista pitää otollisempana ikivanhalle instrumentille. Kreuzchor antoi joka tapauksessa malliesimerkin saksalaistyylin nuorten äänten luonnollisesta yhtenäisyydestä.
J.S. Bach sävelsi pääosan kuoroteoksistaan Leipzigin Tuomaskuorolle ja ne kuuluvat jokaisen itseään kunnioittavan saksalaisen poikakuoron perusohjelmistoon. Säveltäjän suurenmoisista moteteista kuultiin nyt Fürchte dich nicht (BWV 228). Harva kuoro haluaa laulaa Bachin motetteja ilman minkäänlaista säestystä; Kreuzchor esiintyi kuitenkin a cappella suoriutuen urakastaan kunnialla ja pienin epäpuhtauksin. Kromaattisesti kulkevassa fuugassa erityisesti kuoron alttojen kaunis äänensävy pääsi oikeuksiinsa. Englantilaisten kontratenoreita ei totisesti ollut ikävä.
Johtuiko sitten siitä että dresdeniläiset vierailivat Helsingissä Cantores Minores -kuoron isännöimänä esittääkseen yhteisvoimin Mendelssohnin Elias-oratorion, mutta parhaimmillaan Kreuzchor oli perjantaina 1800-luvun ohjelmistossaan. Bachista ammentanut Brahms (Es ist das Heil uns kommen her, op. 29) sopi erinomaisesti kuoron hiotun kauniiseen laulutapaan. Brucknerin motetissa Os Justi (WAB 30) brutaali iskuvoima korvattiin onnistuneesti korvia hivelevällä kirkkaudella ja ylimääräisenä soinut Rheinbergerin Abendlied täydensi romanttisen musiikin herkän hallittujen tulkintojen sarjan. Olisi suonut kuoron kokeilevan voimiaan myös uudemman musiikin parissa, mutta ehkäpä poikakuoron äänellisessä ajattomuudessa oli tarpeeksi muuttuvuutta.