Essi Luttinen. Kuva © Alejandro Lorenzo
Antonio Vivaldi on paljon muutakin kuin kaikkien tuntema viulukonserttosarja Neljä vuodenaikaa. Suomalaisen barokkiorkesterin (FiBO) Ritarihuoneen residenssisarjan konsertissa Il prete rosso – Punainen pappi 9. marraskuuta paneudutaan monipuolisen säveltäjän muuhun tuotantoon, josta konsertin ohjelmaan on valittu erilaisia konserttoja, ooppera-aarioita ja soolokantaatti. Solisteina ovat mezzosopraano Essi Luttinen ja fagotisti Jani Sunnarborg. FiBOa liidaa viulisti Kreeta-Maria Kentala.
Vivaldi (1678–1741) sai pappisvihkimyksen 25-vuotiaana, mutta hänet vapautettiin heikon terveyden vuoksi virkavelvoitteista. Lempinimi ”Il prete rosso”, punatukkainen pappi, kuitenkin jäi. Tuohon ikään mennessä hän oli jo ehtinyt hankkia perinpohjaisen musiikillisen koulutuksen ja saada kotikaupungistaan Venetsiasta ensimmäisen viran, viulunopettajan toimen Ospedale della Pietàn tyttökoulussa, joka oli osa Venetsian tasavallan edistyksellistä sosiaalihuoltoa.
Ospedalien tyttöorkestereihin alettiin 1600-luvulla panostaa, ja niiden esiintymisistä tuli suosittuja seurapiiritapahtumia. Venetsia oli jo 1600–1700-luvuilla tupaten täynnä turisteja, ja etenkin löytölapsille omistetun Ospedale della Pietàn tyttöorkesteri oli matkailunähtävyys. Pietà oli Vivaldille tärkeä asemapaikka, jossa hän kehitti tunnetuinta keksintöään, virtaviivaisesti etenevää kolmiosaista solistikonserttoa, josta oli tuleva kansainvälinen menestystuote ja ylipäätään yksi merkittävimmistä innovaatioista, joita barokki jätti jälkeensä.
Vuonna 1711 Vivaldilta ilmestyi konserttokokoelma nimeltään L’Estro armonico (Harmoninen inspiraatio), josta muodostui 1700-luvun alkupuolen merkittävin yksittäinen musiikkijulkaisu. Kahden viulun ja sellon solistiyksikkö sekä moniosainen muoto tekevät ohjelmassa olevista L’Estro armonicon konsertoista numero 11 ja 2 pikemminkin Arcangelo Corellin vakiinnuttaman varhaisemman concerto grosso -sävellystyypin jatkajan. Suurin osa L’Estro armonicon konsertoista on kolmiosaisia vivaldilaisia konserttoja. Kahdestatoista konsertosta neljä on sävelletty peräti neljälle solistiselle viululle sekä sellolle, kuten nyt kuultava konsertto numero 1.
Vivaldi sävelsi yhteensä satoja konserttoja mitä erilaisimmille soittimille oboesta mandoliiniin. Useissa konsertoissa useamman solistin ryhmä, mutta yli puolet Vivaldin konsertoista on yhdelle solistille. Näistä 343 solistikonsertosta ehdoton enemmistö, 228 kappaletta, on sooloviululle, mutta Vivaldi oli kiinnostunut myös vastikään solistiseen tietoisuuteen nousseista tulokkaista, kuten sellosta ja fagotista. Fagottikonserttoja Vivaldi jätti jälkeensä peräti 39, ja nyt niistä kuullaan yksi, konsertto G-duurissa.
Vivaldi oli ennen kaikkea soitinsäveltäjä, mutta hän sävelsi myös vokaalimusiikkia. Vivaldin oopperat eivät kuitenkaan yltäneet suosiossa soitinmusiikin tasolle. Parhaimmillaan Vivaldi on yksittäisissä aarioissa, joissa Vivaldille tyypillisen valovoimaisuuden ja mielikuvituksellisuuden aistii vahvana. Ennen väliaikaa kuultava soolokantaatti Longe mala, umbrae, terrores on mitä luultavimmin sävelletty taiturinumeroksi jollekin kastraattilaulajalle.
Petteri Pitko alustaa konsertin Ritarihuoneella kello 18–18.30.
Lue lisää konsertista: http://fibo.fi/konsertit/2018/il-prete-rosso-punainen-pappi/
