New York Timesin musiikkitoimittaja ja -kriitikko Anthony Tommasini kysyy tuoreessa artikkelissaan, miksi uudet oopperat tuottavat suurimmaksi osaksi pettymyksen — eivät tee vaikutusta, tai ovat vain selvästi huonoja: ”Se on erityisen oleellinen kysymys nyt, kun uutta, nuorta yleisöä houkutteleviin teatraalisiin temppuihin käytetään enemmän resursseja kuin koskaan”.
Tommasini nostaa esiin kaksi hiljattain Yhdysvaltojen länsirannikolla ensi-iltansa saanutta produktiota, jotka ovat kompastuneet uuden oopperan sudenkuoppiin. Los Angelesin oopperan ja Pariisin Théâtre du Châtelet’n yhteistuotantona syyskuun 7. ensi-iltansa saanut The Fly (suom. Kärpänen) syntyi, kun Los Angeles Operan pääjohtaja Plácido Domingo päätti tuoda Hollywood-ohjaajan oopperan pariin. Yhdessä säveltäjä Howard Shoren kanssa Cronenberg ehdotti oopperan aiheeksi Vuoden 1986 tieteiselokuvahittiä ”The Fly”.
Tommasinin mukaan lopputuloksena oli näyttämöllisesti näyttävä mutta musiikillisesti epätyydyttävä ooppera. Muun muassa Taru Sormusten Herrasta -elokuvien säveltäjänä kannuksensa hankkineesta Howard Shoresta ei yksinkertaisesta ollut tehtävään: ”Hän kirjoittaa lauluäänelle kömpelöjä, päämäärättömiä kaarroksia ja näyttää yrittäneen tietoisesti välttää elokuvallisia krumeluureja, pyrkien sen sijaan säveltämään kunnollista vakavaa nykyoopperaa, atonaalisine pointillismeineen kaikkineen” – tuloksena oli kuitenkin ”lattean vakavahenkinen partituuri”.
Toinen uusi teos, kirjailija Amy Tanin vuoden 2001 novelliin perustuva The Bonesetter’s Daughter sai puolestaan maailmanensi-iltansa San Franciscon oopperassa syyskuun 13. päivänä. Se kopsahti vielä turhauttavampaan sudenkuoppaan: ”Pyrkiessään syvällisyyteen muutoin taitavat tekijät antoivat periksi houkutukselle lypsää musiikin ei-kielellisellä, aineettomalla voimalla sen sijaan, että olisivat keskittyneet tarinankerrontaan. Tuloksena oli ooppera [—], joka on täynnänsä abstrakteja, musiikillisesti ja draamallisesti tyhjänpäiväisiä jaksoja.”
Mallina onnistuneesta, musiikin voimaa ajattoman ilmaisijana hyödyntävästä uudesta oopperaproduktiosta Tommasini nostaa esiin Kaija Saariahon Adriana Materin: ”Libanolaisen kirjailijan Amin Maaloufin librettoon sävelletty ooppera on peräänantamaton, moderni tutkielma siitä, kuinka ihmisten erimielisyydet voivat synnyttää väkivaltaa ja fanaattisuutta. Oopperan tekijät keskittyvät nimeämättömässä sotatilassa olevassa maassa asuvaan Adrianaan, vahvaan naiseen, jonka sotilaaksi joutunut juopunut naapuri raiskaa. Mutta nerokas musiikki kohottaa ja jalostaa hänen tarinansa”.
Lue alkuperäinen artikkeli (englanniksi)