Helsingin yliopiston musiikkitieteen pitkäaikainen professori Eero Tarasti pitää tänään englanniksi virkakautensa viimeisen luennon Kielikeskuksen 3. kerroksen juhlasalissa klo 17-19. Esitelmän otsikko on ”Jean Sibelius”.
Luento on osa esitelmäsarjaa ”Cultural Heritages: Introduction to European Music, Philosophy and Arts – farewell lectures by Prof. Eero Tarasti.”
Tilaisuuteen on vapaa pääsy.
Osoite:
Helsingin yliopisto
Kielikeskus, juhlasali
Fabianinkatu 26, 3. kerros
Sillanpää-ooppera työryhmä. Kuva: Olli Horttana
Seppo Pohjolan säveltämä ooppera on inhimillinen kuvaus Suomen ainoasta Nobel-kirjailijasta, F. E. Sillanpäästä. Teos kantaesitetään kesällä 2017 Sillanpään synnyinkodin miljöössä, Myllykolun Kesäteatterissa, Hämeenkyrössä. Idea oopperasta lähti baritoni Waltteri Torikalta hänen käydessään ensi kertaa Myllykolussa vuonna 2011.
Sillanpää-oopperan ohjaaja-koreografi Marco Bjurströmin mielestä ooppera on taidemuotona merkittävä.
– Oopperalla on erittäin vahvat perinteet, mikä on hyvä asia, mutta toisaalta hidaste genren uudistumiselle. Esimerkiksi minä ja Osmo Rauhala teemme ensimmäistä oopperaamme, joten meidän on helppo lähestyä genreä ”sopivasti ulkopuolisina”.
Bjurström pitää oopperadebyyttiään kiinnostavana.
– Ei minua pelota tuleva, vaan sopivalla tavalla jännittää. On todella kiinnostavaa tehdä oopperaa Sillanpäästä juuri hänen synnyinkotinsa miljööseen, Myllykolun Kesäteatteriin. Miljöö on hyvin mielenkiintoinen, sillä se ei ole tilana neutraali, Bjurström vastaa.
Marco Bjurström nostaa Seppo Pohjolan sävellyksen merkittäväksi peruskiveksi luomistyössä.
– Koska meillä on kantaesitys, kaikki on aloitettu alusta työryhmän sisällä. Sekin on hedelmällistä ja inspiroivaa.
Säveltäjä Seppo Pohjola on miettinyt sävellystyössä ihmisten alitajuista käytöstä.
– Parhaimmillaanhan ooppera on silloin, kun tekstin ja musiikin yhdistelmä, on enemmän kuin osiensa summa. Yritän musiikilla kaivautua sanojen taakse, henkilöiden alitajuisiin vaikuttimiin, joten olen eräin paikoin käyttänyt orkesterissa musiikillisia alluusioita, Pohjola summaa.
Oopperan lavastesuunnittelija Osmo Rauhala käy lavastesuunnitelmassaan vuoropuhelua perinteiden ja nykyajan kanssa.
– Lavastuksen kokonaisnäkymä on maanläheinen ja luonnon materiaalien sävyttämä, kuten se maalaismaisema, jota ooppera kuvaa. Yksityiskohdat ja rytmitys tulevat olemaan kuitenkin 2000-lukua, Rauhala tiivistää.
Oopperan äänimaailma toteutetaan poikkeuksellisella tavalla.
Oopperan musiikin soittamisesta vastaa TampereRaw-orkesteri kapellimestarinaan Petri Komulainen. Musiikki toistetaan esityksissä monikanavaäänenä.
F. E. Sillanpään 1939 saamassa Nobel-palkinnossa korostettiin hänen syvällistä ihmis- ja luonnonkuvaustaan. Sillanpää kirjoitti hyvin yksityiskohtaisesti maalaismaisemasta. Monikanavaäänellä luodaan kuulijan ympärille illuusio luonnon keskellä olevasta tilasta.
– Mielestäni monikanavaääni kuuluu myös oopperaan, koska tekniikan ansiosta voidaan luoda illuusio jostain muusta paikasta tai ajasta kuin se missä juuri sillä hetkellä ollaan. Yleisö ei ole pelkän näyttämön suunnasta tulevan informaation ja vallitsevan saliakustiikan varassa. Kun puhutaan äänitehosteista ja dialogista, kuulija on tapahtumien keskipisteessä, oopperan äänisuunnittelija TomFloor Productions’in Tomi Pietilä valottaa.
Pietilän mukaan poikkeuksellista on myös se, että monikanavaääntä tuodaan oopperassa ulkoilmateatteriin.
– Oopperan työryhmän lahjakkuuden määrä on niin suuri tässä produktiossa, että tästä ei voi tulla muuta kuin menestys, Waltteri Torikka tiivistää.
”Taatan” eli F. E. Sillanpään (1888-1964) joulupakinoita kuultiin radiossa vuosina 1945-1963
Baritoni Waltteri Torikka astui ensimmäisen kerran Nobel-kirjailija F. E. Sillanpään synnyinkodin miljööseen Myllykolun Kesäteatteriin Hämeenkyrössä, kesällä 2011. Torikka näki, että Sillanpää ansaitsee oman oopperansa. Hän soitti Sillanpää-asiantuntija Panu Rajalalle ja oopperan myönteiset ensiaskeleet oli otettu. Paras esityspaikka olisi Sillanpään miljöö, historiallinen maisema, jota on kuvattu yksityiskohtaisesti Suomen ainoan Nobel-kirjailijan tuotannossa. Nyt samoissa maisemissa kulkee Waltteri Torikka, oopperan taiteellinen johtaja, joka esittää nuorta Sillanpäätä. Seppo Pohjolan säveltämä, valtakunnallisesti merkittävä ooppera, tulee olemaan yksi Suomi100-juhlavuoden kohokohdista.
Sillanpään ainutlaatuinen elämä ja oopperan esityspaikka vaativat erityistä työryhmää. Torikan ensimmäisen taiteellisen johtajuuden lisäksi oopperassa debytoikin kaksi henkilöä yhtä aikaa: Marco Bjurström ohjaajana ja koreografina sekä Osmo Rauhala lavastajana.
Ensi-ilta on 22.7. 2017. Esityksiä on kymmenen.
Työryhmä:
Ohjaus ja koreografia: ohjaaja, koreografi, innostaja Marco Bjurström (Bjurströmin ensimmäinen oopperaohjaus ja -koreografia)
Lavastesuunnittelu: taiteilija, maanviljelijä Osmo Rauhala (Rauhalan ensimmäinen oopperalavastus)
Vanhan Sillanpään rooli: baritoni Sauli Tiilikainen
Siikrin, F. E. Sillanpään vaimon rooli: sopraano Helena Juntunen
Orkesteri: TampereRaw kapellimestarinaan Petri Komulainen
Äänimaailman suunnittelu ja tuotanto: Tomi Pietilä, TomFloor Productions / Akun tehdas
Aiemmin julkaistu seuraavat työryhmän jäsenet:
Säveltäjä Seppo Pohjola
Libretto: fil. tri., kirjailija Panu Rajala
Taiteellinen johtaja ja nuoren Sillanpään roolissa baritoni Waltteri Torikka (Torikan ensimmäinen taiteellinen johtajuus)
Boheemi, menestynyt, mutta myös pilkan kohteeksi joutunut F. E. Sillanpää (1888-1964) eli uskomattoman elämän. Hän ponnisti köyhistä oloista Nobel-kirjailijaksi ja kansalliseksi symbolihahmoksi talvisodan kynnyksellä. Taiteellinen intohimo suisti hänet kuitenkin syviin kriiseihin ja kohotti korkeimpaan kunniaan, mitä seurasi henkinen romahdus. Sillanpään elämässä on edellytykset ainutlaatuiseen oopperateokseen. Hän sai Nobel-palkinnon, kirjoitti monia romaaneja (mm. Hurskas kurjuus ja Nuorena nukkunut), koki sisällissodan, lapsen ja vaimon kuoleman, velkakierteen ja alkoholismin. F. E. Sillanpään radiopakinat ja esiintyminen koko kansan Taatana olivat kirjailijan viimeinen ponnistus parrasvaloihin. Hän käytti mediaa persoonallisella tavalla pakinoidessaan ja vaikutti samalla suomalaisten joulunvieton perinteisiin sotien jälkeisinä vuosikymmeninä.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta Sillanpään esikoisromaanista Elämä ja aurinko. Teos oli aikanaan seksuaalimoraaliltaan hyvin radikaali, ja kirjailijaa syytettiin jopa pornografiasta.
Vuoden 2016 konferenssin ohjelmassa näkyvät kotimaiset aiheet, kuten mm. Suomen vahvuus musiikkimaana ja Sibelius. Lisäksi konferenssissa käsitellään nuotiston perustehtäviä ja järjestetään keskustelutilaisuuksia ooppera-, baletti-, sotilassoittokunta- ja oppilaitosnuotistojen edustajille. Konferenssia juhlistaa myös Pyynikin Käsityöläispanimo, joka valmistaa tapahtumaa varten Nuotistonhoitaja-nimisen erikoisoluen.
Konferenssia isännöivät Suomen kansallisoopperan ja -baletin nuotistonhoitajat. Muina järjestäjinä toimivat Helsingin kaupunginorkesteri, Radion sinfoniaorkesteri sekä Tapiola Sinfonietta. MOLA-konferenssi järjestetään nyt 34. kertaa, Pohjois-Amerikan ulkopuolella kuitenkin vasta kolmatta kertaa.
Nuotistonhoitajien ammattijärjestö
Major Orchestra Librarians’ Association on perustettu Yhdysvalloissa vuonna 1983. Järjestössä on tätä nykyä lähes 300 jäsenorganisaatiota, joissa toimii yli 400 nuotistoammattilaista ympäri maailman.
Järjestön tavoitteena on nuotistonhoitajien ammatillinen tukeminen ja kouluttaminen sekä koko orkesterikentän palveleminen. MOLA käy keskustelua ja tekee yhteistyötä muusikkojen ammattijärjestöjen, orkesterimuusikoiden työantajien ja musiikkikustantajien kanssa.
Suurelle yleisölle nuotistonhoitajat ovat tuntematon ammattiryhmä, vaikka orkesterinuotisto ja siitä vastaava nuotistonhoitaja ovat tärkeä osa orkesterikoneistoa. Nuotistonhoitajat vastaavat siitä, että soittajilla on oikeat nuotit oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja oikeilla merkinnöillä varustettuna, jotta konsertit saadaan harjoiteltua ja esitettyä. Hyvin esityskäyttöön valmistettu stemma on orkesterisoittajalle samankaltainen perustyökalu kuin asiallinen ja kunnossa oleva soitin.
Usein nuotistonhoitaja on oman ammattinsa ainoa edustaja työpaikallaan, joskus myös koko kaupungissa. Esimerkiksi Helsingissä toimii viisi nuotistohoitajaa.Kansainvälisen kollegajoukon merkitys ammatissa on suuri, ja MOLA-järjestön tärkeä tehtävä onkin avoin tiedon jakaminen niin jäsenistön kuin orkesterikentän kesken. Käytännöt ja kokemukset jaetaan konferenssien lisäksi MOLAn jäsenlehti Marcaton sekä nettifoorumin kautta.
Kauniaisten musiikkijuhlat 30.10. – 6.11.2016 on Seppo Kimasen jäähyväisfestivaali. Taiteellisen johtajan viimeisen festivaalin ennakkokonsertissa esitetään 4. toukokuuta Schubertin kuningasteos Winterreise.
– Olen rakentanut soittouran ohella lähes 50 vuotta festivaaleja. Nyt tuntuu, että malja on täyttynyt, sanoo Kauniaisten musiikkijuhlien taiteellinen johtaja Seppo Kimanen. Festivaalityön nyt loppuessa keskityn kirjoittamiseen, soittamiseen ja itsestä ja perheestä huolehtimiseen.
Sellotaiteilija ja musiikkivaikuttaja Seppo Kimanen tunnetaan erityisesti Kuhmon Kamarimusiikin perustajana ja pitkäaikaisena taiteellisena johtajana sekä Jean Sibelius-kvartetin sellistinä.
Ensimmäinen ennakkokonsertti jo ensi viikolla
Ennen varsinaista festivaalia kuullaan tänä vuonna kaksi ennakkokonserttia.
– Ensi viikolla esitetään Franz Schubertin Die Winterreise, Talvinen matka, joka on varsin vaatimaton nimi yhdelle musiikin historian merkittävimmistä teoksista, sanoo Seppo Kimanen.
Konsertti on samalla pianotaiteilija Ralf Gothónin 70-vuotisjuhlakonsertti. Ennakkotiedoista poiketen Winterreisen esittävät Ralf Gothóni ja Ágúst Ólafsson. Jorma Hynninen jää pois sairaustapauksen vuoksi.
Islannissa vuoden mieslaulajaksi valittu Ólafsson tunnetaan erityisesti Lied-laulajana. Hänen tulkintojaan Schubertin lauluista ovat ylistäneet mm. Elisabeth Schwarzkopf ja Hartmut Höll. Ágúst Ólafsson on opiskellut myös Jorma Hynnisen ja Dietrich Fischer-Dieskaun johdolla; hän esiintyy laajalti orkesterien solistina sekä oopperarooleissa.
Toisessa ennakkokonsertissa syyskuussa kuullaan neljä vuotta sitten Kauniaisissa valtavan suosion saanutta Trio Tchaikovskya, jonka ohjelmassa saksalainen ja venäläinen romantiikka suorastaan leiskuu.
Vuoden teemana jousikvartetti ja naissäveltäjät
Varsinainen festivaali rakentuu kahdesta pääteemasta. Jousikvartetti näyttäytyy usein yhdellä tai kahdella jäsenellä lisättynä. Toisena kantavana ajatuksena on esitellä useita merkittäviä naissäveltäjiä – ei sukupuolensa takia – vaan siksi, että he ovat hyviä, mutta usein unohdettuja. Järjettömän suuri määrä erinomaisia sävellyksiä on varastoitu vaikeasti tavoitettavina käsikirjoituksina tai on peräti tuhoutunut, koska naispuolinen säveltäjä ei ole löytänyt häneen uskonutta kustantajaa. Ohjelmaa värittävät lisäksi vierailevat ryhmät Intiasta ja Japanista sekä muutamat taiteellisen kokonaisvaikutelman vuoksi tarpeelliset poikkeamat pääteemoista.
Schubert: Die Winterreise
4.5. klo 19.00
Konserttia edeltää Ralf Gothónin teosesittely klo 18.00, joka sisältyy lipun hintaan
Paikka: Uusi Paviljonki, Läntinen koulupolku 3, Kauniainen
kauniaistenmusiikkijuhlat.fi / grankullamusikfest.fi / kauniainenmusicfestival.fi