Musiikkitiede Suomessa 100 vuotta -näyttely on laitettu esille Kansalliskirjaston Rotundaan, paikkaan, joka omalla akateemisuudellaan huokuu arvokasta historiallisuutta. Rotundan lasikupolin alla ovat tuhannet tutkijat kulkeneet tiedonjanoisina jonkin pölyisen, mutta tutkimukselle mittaamattoman arvokkaan arkistokappaleen herättämän innostuksen valtaamina jo yli sadan vuoden ajan. Nyt tuo kupoli saa todistaa musiikkitieteen taivalta Suomessa.
On tietenkin hyvin vaikeaa määrittää jonkin tieteenalan syntymistä erityisen tarkasti, etenkin kun kyse on jostain taiteen parissa tehdystä tieteestä. Ovathan kaikki säveltäjät ja muusikot tehneet havaintoja musiikista, luoneet teorioita, kyseenalaistaneet vanhaa tietoa, ottaneet uutta tietoa tilalle. Luomisen ilo ja pakko ovat ajaneet kuin varkain taiteen tekemistä tieteen puolelle, sillä onhan taidettakin luotava jonkin systeemin ja teorian pohjalta järjen johdattelemana. Suomessakin siis aivan varmasti yli sadan vuoden ajan.
Tällä kertaa tuo merkityksellinen sata vuotta on kuitenkin laskettu Musiikkitieteellisen yhdistyksen perustamisesta 1911, missä puuhamiehenä hääri ennen kaikkea kansanmusiikin keräilijänä ja ensimmäisenä musiikkitieteen professorina tunnettu Ilmari Krohn.
Mitä kaikkea mahtuukaan tuohon sataan vuoteen! Näyttelyyn on kerätty suuri määrä erilaisia julkaisuja ? niin tieteellisiä kuin vähemmän tieteellisiä ? jotka valottavat musiikin tutkimuksen moninaisuutta ja kehitystä, joka on etenkin viime vuosina laajentunut hyvin monitieteiseksi käsittämään muun muassa sosiologisia, fysikaalisia ja psykologisia ilmiöitä musiikin ja äänten parissa. Näyttelyyn on kerätty julkaisuista vapaasti selattavissa olevia näytekappaleita, joihin tutustumalla voi saada edes jonkinlaisen vastauksen kysymykseen: mitä musiikin tutkija sitten tutkii?
Ainakin se tutkii Sibeliuksen ja muiden säveltäjien musiikkia, myyttien suhdetta sävellyksiin, psykoanalyyttistä lähestymistä musiikkiin, valaiden laulua, äänimaisemia ja uusimpana virtauksena musiikin käsittelyä aivoissa. Viimeksi mainittu on etenkin Jyväskylän yliopiston projekti, mikä onkin nostanut Jyväskylän profiilia musiikin tutkimuksen vahvana edelläkävijänä Suomessa. Kaikki musiikkitiedettä opettavat yliopistot on esitelty lyhyin, mutta kattavin tekstein seinälle ripustetuissa julisteissa, kuvien kera. Satavuotinen historia on pilkottu pieniin mikrohistorioihin.
Viidessä kerroksessa esiteltävä näyttelyaineisto on järjestetty historian mukaan niin, että vanhin musiikkitiede on alimpana, ja ylöspäin portaita kuljettaessa saavutaan hiljalleen nykypäivään, uusimpiin tutkimuksiin ja tieteen saavutuksiin. Vitriineihin on kerätty arvokkaita esineitä, vanhoja niteitä omistuskirjoituksin sekä kuvia kiehtovan musiikkihistorian varrelta, vain lasi erottaa nykypäivän katsojan historian arvokkaasti kellastuneilta lehdiltä. Näyttelyn mielenkiintoisimmaksi osaksi nousee yläkertaan esille laitetut rautakautiset esineet, jotka ovat Riitta Rainion tutkimusaineistoa hänen väitöskirjaansa ’Suomen rautakautiset kulkuset, kellot ja kelloriipukset – äänimaiseman arkeologiaa’. Vuonna 2010 tehty väitös on yksi uusimmista, mutta katsoo kauemmas historiaan kuin mikään musiikin suomalaistutkimus aiemmin, tuhansien vuosien taakse.
Näyttely on varsin laaja ja monipuolinen, eikä se sovi kiireisen kaupunkikierroksen välietapiksi. Esineistöön ja julisteisiin kannattaa varata aikaa, jotta satavuotisen musiikkitieteen moninaisuus, historia ja vaiheet avautuisivat selvänä kokonaisuutena, jonka polut risteilevät läpi tieteiden ja taiteiden yhdistyäkseen yhdeksi merkittäväksi, satavuotiaaksi tieteenalaksi.
Musiikkitiede Suomessa 100 vuotta -näyttely
Kansalliskirjaston Rotundassa
4.6.2011 asti
Vapaa pääsy
http://www.kansalliskirjasto.fi/kulttuuritoiminta/nayttelyt/rotunda.html