Amfion pro musica classica

Category Archives: Viikon Kysymys

Orkesterin istumajärjestys

Sinfoniaorkesterissa viulut ovat joskus yhdessä ryppäässä, joskus taas vastakkain. Sellotkin siirtyvät joskus keskemmälle. Mistä on kysymys?

Markus Kuikka, Kuopion kaupunginorkesterin soolosellisti vuosina 1978-2008, vastaa:

Orkesterit ja kapellimestarit pyrkivät palauttamaan alkuperäisiä esityskäytäntöjä. Keskeinen konserteissa esitettävä ohjelmisto on sävelletty vuosina 1800—1920 ja viulut istuivat tuohon aikaan vastakkain lähes kaikkialla. Monissa teoksissa Beethovenista Mahleriin on partituuriin sisäänkirjoitettu eräänlaista musiikillista ping-pongia ensiviulujen Read More →

Monenlaisia urkuja

Paavalin kirkossa kuuluu olevan sekä barokki- että romanttiset urut. Mitä eroa niillä oikeastaan on?

Urkutaiteilija Ville Urponen vastaa:

Jos ollaan tarkkoja, pitäisi puhua barokkityylisistä ja romanttistyylisistä uruista. Paavalinkirkossa on kuoriurkuina Urkurakentamo Martti Porthanin vuonna 2005 rakentamat urut, joiden esikuvana on 1700-luvun puolivälin pohjoisitalialaiset urut. Uruissa on yksi sormio, 12 äänikertaa, joista yksi on jalkioäänikerta, sekä liitejalkio. Lisäksi Read More →

Fortepiano, pianoforte, piano

Joskus konsertti-ilmoituksissa näkee kirjoitettavan fortepiano, joskus taas pianoforte. Onko kyseessä sama soitin?

Cembalisti, pianisti Matias Häkkinen vastaa:

Pianon nimen juuret ovat sen aikanaan vallankumouksellisina pidetyissä ominaisuuksissa. Se on kosketinsoitin, jolla oli mahdollista soittaa hyvin selkeästi sekä pehmeästi että voimakkaasti, eli italiaksi kehittäjänsä Bartolomeo Christoforin sanoin:

”Un Arpicembalo di Bartolomeo Cristofori di nuova inventione, ch fa’ il piano, e il forte, (a’ due registri principali unisoni, con fond di cipresso senza rosa…)”

Tästä siis nimi pianoforte, suomeksi hiljaa-voimakkaasti, joka myöhemmin on monissa kielissä, kuten suomessa, lyhentynyt vain pianoksi, vaikkakin esimerkiksi englanniksi muodollisessa käytössä suositaan edelleen vanhaa muotoa pianoforte ja esimerkiksi italiaksi ja venäjäksi soitinta kutsutaan edelleen tällä samalla alkuperäisellä nimellä. Itse asiassa 1800-luvulle asti monilla kielillä sanat fortepiano ja pianoforte olivat synonyymejä ja erottelun tarve niiden välillä on perua nykyisestä tilanteesta, jossa käytössä on sekä historiallisia että moderneja pianoja.

Suomen kielessä vakiintunut käytäntö on nykyään se, että piano on yleisnimitys kaikille vasarakoneistoisille kosketinsoittimille, mutta jos tahdotaan tehdä ero erilaisten pianosoitinten välille, tarkemmat nimitykset ovat seuraavat: flyygeli tarkoittaa modernia pianoa, jonka kielet ovat vaakatasossa, pystypianon kielet puolestaan ovat pystysuunnassa ja fortepiano merkitsee historiallista pianoa.

Termiä pianoforte ei suomen kielessä käytännöllisesti katsoen tapaa, vaan sen on täysin korvannut lyhenne piano.
Kysy mitä tahansa klassisesta musiikista! Asiantuntijat osoitteessa toimitus(at)amfion.fi vastaavat.

Vaskien virittäminen

”Miksi vaskisoittimille annetaan eri viritysääni kuin muille? Virittäähän b-klarinettikin a:n mukaan.”

Sinfonia Lahden käyrätorven varaäänenjohtaja Petri Komulainen vastaa:

Jouset ja puupuhaltimet virittävät orkesterissa a:lla ja vasket b:llä. Käytäntö ei ole kaikilla orkestereilla sama, vaan jotkut virittävät ainoastaan a-äänellä. Jousille a on luonteva, sillä kaikissa jousisoittimissa on vapaa a-kieli, jonka mukaan muut kielet viritetään. Soittaminen vaskipuhaltimilla perustuu luonnonsävelsarjan eri äänten hyödyntämiseen. Käyrätorvella soitetaan jopa 16. yläsäveleen saakka. Sarjassa olevat aukot täytetään venttiileillä osasäveliä laskemalla. Käyrätorven B-putki ja pasuuna ovat yhtä pitkiä ja niiden yläsävelsarjan perusääni on b (pasuunan I-veto ja käyrätorven B0- sormitus). Samalla tavoin b-vireisen trumpetin perusääni on b (eli c-ääni in B). F-tuuba on yhtä pitkä kuin käyrätorven F-puoli ja sen perusääni on f. Yläsävelsarjassa parhaiten vireessä ovat juuri ensimmäinen, toinen ja neljäs yläsävel (alin ääni on numero yksi). Venttiilit ovat aina hieman epävireisiä ja mitä kauempana perusäänestä ollaan, sitä vaikeampi on soittaa puhtaasti. B-klarinetti kuuluu puupuhallinryhmään, joka virittää a:lla, vaikka juuri b-klarinetille b olisi parempi vaihtoehto, sillä h in B on pitkä sormitus ja helposti matala.

Yksi perustelu eri viritysääneen on käytännönläheinen. Oma viritysääni vaskille antaa jousille ja puupuhaltimille viritysrauhan ja toisaalta lavan takaosassa olevat vasket voivat keskenään virittää ilman jousien vapaiden kielten häiritsemistä.

Kysy mitä tahansa klassisesta musiikista! Asiantuntijat
osoitteessa toimitus(at)amfion.fi vastaavat.