Category Archives: Päävalikko

Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna kokoontuivat Pohjoismaiden solistiyhdistykset Tanskan pääkaupunkiin tarkoituksenaan tavata ja vaihtaa kokemuksia sekä tietysti kuulla toistensa esityksiä. Olin ensimmäistä kertaa mukana Suomen solistiyhdistyksen delegaatiossa ja tyytyväinen myös kokousten antiin. Pohjoismaiden yhteiskuntien samankaltaisuus ja kuitenkin erilaisuus antoivat kiintoisaa näkökulmaa esiintyvien taiteilijoiden kokemuksiin.

Tapahtuman julkiseen osuuteen kuului kaksi konserttia maanantaina 3.10, joista ensimmäinen oli iltapäivällä Tanskan Kuninkaallisessa konservatorion tunnelmallisessa salissa ohjelmassaan islantilaista ja norjalaista säveltaidetta. Toinen konsertti oli samana iltana Tanskan Kansallismuseon salissa.
Konsertin aloitti norjalainen pianisti Joachim Kwetzinsky Gunnar Andreas Kristinssonin (s.1976) teoksella Cycles pianolle vuodelta 2002. Teos kehittyi sirpaleisesti ja rytmikkäästi aksentoiden. Rytminen moottori kiihtyi, harveni, hajosi, ja kasvoi jälleen. Kappaleen päättyi yllättäen huumorilla.

Marcus Pausin (s.1979) sonaattiin sellolle ja pianolle vuodelta 2009 liittyi Kwetzinskyn pariksi lavalle Johannes Martens hienon Ceruti-sellonsa kanssa. Teoksen aloittivat pianon tummat harmoniat, sello lauloi alhaalta alkaen ja nousten kohti korkeata rekisteriä. Kappale suorastaan leikitteli eri kliseillä – oli serenadia, romantiikkaa ja nyyhkimistä. Toisena osana ollut eläväinen Scherzo eteni virtuoosisesti, maustettuna norjalaisella pelimannihengellä ja kääntyen yllättävään loppuun. Keskimmäisen Cadenza e Variazioni -osan aloitti sordinoitu sello pienistä katkelmista kohti Shostakovits-tyylisen valssin pyörteitä palatakseen osan lopussa sonaatin alussa kuultuihin tummiin sävyihin. Neljäs osa oli toinen Scherzo, mitä voisi kuvata vimmaisesti eteneväksi liikkujaksi, joka välillä vinksahtaa kierteellä johonkin aivan uuteen sointimaailmaan. Viimeinen osa koostui salaperäisistä huokauksista ja vaimeista huiluäänistä, joissa oli jälleen jotain tunnistettavan norjalaista sointia. Fantastinen teos ja loistokas esitys! Sonaattia soisi kuulevansa meilläkin.

Joachim Kwetzinsky ja Johannes Martens kuuluvat ohjelmatekstin mukaan nuorten norjalaisten taiteilijoiden parhaimmistoon. Kwetzinsky on esiintynyt jo yli 20 maassa. Martens soittaa Oslon filharmoonisessa orkesterissa ja on ollut useiden norjalaisten orkestereiden solistina. Duon ohjelmisto ulottuu Beethovenista tähän päivään. Esityksistä kuuli hyvin, että Joachim Kwetzinsky on erinomainen pianisti, jonka persoonalliset soittoasennot eivät haitanneet musiikin syntymistä joka hetkessä. Sellisti Johannes Martens ei osoittautunut aivan yhtä intensiiviseksi luonteeksi.

Väliajan jälkeen astuivat lavalle viulisti Sigrun Edvaldsdottir ja pianisti Selma Gudmundsdottir Islannista. Suvereeni ja temperamenttinen viulisti ja häntä tarkasti, mutta vaimeasti säestänyt pianisti esittivät kaksi 70-luvulla sävellettyä teosta eli vanhaa musiikkia. Esitykset kantoivat lähes pelkällä Sigrun Edvaldsdottirin hurjalla energialla. Hän laittoi vipinää Jorunn Vidarin (s.1918) muutoin varsin mielikuvituksettomaan sarjaan ja loihti siihen improvisatoorista tunnelmaa. Islantilainen sarja vaikutti teoksena miellyttävältä skandinaavisen säveltunnelmoinnin ja kansanmusiikillisen piiritanssin  yhdistelmältä.

Schnittken yksinkertaisista aiheita rakentunut sarja vanhaan tyyliin muistutti huomattavasti Stravinskin Pulcinella-sarjaa, tosin ilman Stravinskin piikkejä. Schnittken käsitys vanhasta tyylistä ei tämän teoksen perusteella ollut kovin imarteleva, vaikka kappaleessa onkin taidokasta käsityötä, kuten suuri fuuga. Schnittken oma ääni kuului vasta teoksen loppupuolella yhtenä muutaman tahdin mittaisena viulun dissonanssina.

Tanskan kansallismuseon tyylikkäässä salissa pidetyssä itakonsertissa olivat esiintymässä suomalainen vanhan musiikin yhtye Baccano ja Den Danske Blæseroktet. Baccano soitti herkullisen ja huumorintajuisen ohjelmansa Tunes & Mascarade, joka koostui Purcellin, Jacob van Eyckin ja Mattheisin kappaleista. Yhtyeen jäsenet Hanna Haapamäki, nokkahuilu Eero Palviainen, kitara ja teorbi sekä Jussi Seppänen, sello, saivat lämpimät ja runsaat aplodit, jotka he palkitsivat hauskalla ylimääräisellä.

Konsertin päätti tanskalaisten esitys Mozartin Serenadista c-molli KV 388. Odotukset eivät aivan täyttyneet kovin perinteisen ja jähmeän tulkinnan myötä. Onneksi Mozartin ja c-mollin takuuvarma yhdistelmä kantoi konsertin sujuvasti loppuun saakka.